Lääkäriliiton Terveys on tärkeintä -blogissa liiton asiantuntijat, luottamustehtävissä toimivat henkilöt ja lääkärit sekä muut asiantuntijat avaavat näkymiä suomalaiseen terveydenhuoltoon järjestelmätasolta arkikokemuksiin. Blogissa julkaistut tekstit eivät edusta Lääkäriliiton virallista kantaa.
Työhyvinvoinnista puhutaan paljon ja työhyvinvoinnin edistäminen on noussut jonkinlaiseksi trendiaiheeksi. Teema koskettaa ilman muuta myös lääkärikuntaa, sillä myös lääkäri on työnsä tekijä ja hänellä on oikeus, ja velvollisuuskin, voida työssään hyvin.
Luottamus terveydenhuoltoon rapautuu ja taustalla ovat tutut syyt – yleislääkärin vastaanotolle ei tahdo päästä tiukan hoidon tarpeen arvion läpi. Jos vastaanotolle pääsee, niin aina on vastassa eri lääkäri. Välillä potilas saa terveydelliseen huoleensa vastauksena tuntemattoman lääkärin terveiset tuntemattoman hoitajan välittämänä, joko chatissa tai puhelimessa. On potilas sitten vastaanotolla tai digikanavassa, yleislääkärin aika kuluu tuntemattoman potilaan papereita lukiessa ja potilaan tilanteeseen tutustuessa.
Seniorilääkäreiden ääni kuuluviin
Pyrimme vaikuttamaan terveydenhuollossa tehtäviin päätöksiin ja tarvittaessa yhteiskunnallisiin päätöksiin ja ilmiöihin (esim. eutanasia, medikalisaatio, priorisointi, mentorointi, julkinen ja yksityinen terveydenhuolto sekä digitalisaatio).
Arvostamme ja edistämme lääkärikunnan yhtenäisyyttä ja kollegiaalisuutta. Tuemme vahvasti Suomen Lääkäriliiton asettamien työikäisten kollegojen edunvalvontaan liittyvien ja ammatillisten tavoitteiden saavuttamista mm. kokemuksemme ja pitkien työuriemme aikana syntyneiden verkostojemme avulla.
Mitä vaikutuksia sairaalaverkon supistuksilla on sinun työhösi? Onko oikein, että suomalaisessa terveydenhuollossa vastuun kantaja olet aina sinä yksittäinen ammattilainen, ei käytännössä koskaan organisaatio? Mitä käy palkallesi, jos sairastut päivystysviikolla? Maksetaanko sinun yksikkösi viikkolepokorvaukset oikein ja läpinäkyvästi? Mahdollistetaanko osa-aikatyö edes lain vaatimalla tavalla lapsen vanhemmille?
”Veronmaksajat ansaitsevat paremmat sote-palvelut.” Näin otsikoitiin mielipidekirjoitus Helsingin sanomissa 15.9.2024. Kansalaisten toimintakyky ja selviytyminen arjessa ovat käsitteitä, joilla voidaan arvioida, miten terveydenhuolto kykenee täyttämään tehtävänsä. Kuitenkin terveydenhuollon oma toimintakyky on vakavasti häiriintynyt.
Rapiat kolmekymmentä vuotta sitten, juuri erikoissairaanhoitolain voimaantulon jälkeen, joukko tuolloisia nuoria lääkäreitä julkaisi kirjasen. Huolemme oli, että jos terveyspalvelujärjestelmäämme ei kyetä kehittämään, kansalaisten – ainakin osan – veronmaksuhalukkuus tulee romahtamaan.
Tutkimus ja demokratia ovat saman perheen sisaria. Molemmissa otoksen katsotaan edustavan koko joukkoa. Tästä seuraa, että osa meistä ei aina tiedä tulleensa tutkituksi tai päättäneensä, vaikka näin olisikin tapahtunut.
Terveydenhuolto on murroksessa: sote-uudistus muovaa terveydenhuollon alueellista järjestämisvastuuta ja toimintaa, terveydenhuollon toimijoita on kentällä enemmän kuin koskaan ja samaan aikaan lääketieteen koulutusta uudistetaan. Nämä muutokset tarjoavat yliopistollisille sairaaloille ja keskussairaaloille mahdollisuuden tarkastella opetus- ja koulutustoimintaansa uudella tavalla. Osataanko tähän mahdollisuuteen tarttua?
Tuomitsen syrjinnän kaikissa muodoissa, oli se sitten ikään, sukupuoleen, etnisyyteen tai seksuaaliseen suuntautumiseen kohdistuvaa. Mielestäni en syrji ketään ja ajattelen erilaisuuden olevan rikkaus. Mutta syyllistynkö kuitenkin syrjintään vähän niin kuin vahingossa? Haastan sinutkin pohtimaan asiaa.
Viestinnässä on aina mukana paitsi osallistujat myös tyhjä tila, jossa tapahtuvaa on vaikea hallita. Konteksti ja ennakko-oletukset vaikuttavat voimakkaasti siihen, mitä tyhjässä tilassa tapahtuu. Parhaimmillaan ymmärrystä ja jaettua todellisuutta, toisinaan jotain muuta.
Lääkärille on suotu aivan erityinen asema todistajana ja tämän aseman on antanut yhteiskunta. Lääkäreihin luotetaan puolueettomana asiantuntijana. Lääkärin todistaminen on kuitenkin laventunut lakisääteisistä alueille, joille se ei kuulu.
Olipa kerran nuori kollega, joka kysyi neuvoa työpaikkansa ongelmiin eräällä monien tuntemalla lääkärifoorumilla. Olisi vähättelyä sanoa, että kollegan kuvaama tilanne olisi ollut ”pienehkö ongelma viihtyvyydessä”, mutta jos olisi nähnyt vain nuoren kollegan saamat vastaukset, sellaisesta olisi voinut kuvitella olevan kysymys.
Onko yrittäjyyden kuvajainen kauniimpi kuin vanhan kunnon työsuhteen – muutamia näkökohtia nuoren lääkärin toiminnan aloittamiseen yksityissektorilla.
Lääkärin ammatti on paitsi alati uudistuva, niin myös yksi perinteisimmistä. Antiikin ajoista alkaen sukupolvi toisensa jälkeen on antanut panoksensa kanssaihmisten parantamiseksi ja kärsimysten lievittämiseksi. Ilman edeltävää polvea ei olisi ollut opastusta seuraavalle. Ilman seuraavaa polvea ei olisi ollut ketään kelle tiedon ja taidon siirtää. Ilman katkeamatonta ketjua ei olisi jatkuvaa kehitystä ja nykyistä ammattikuntaa sekä näyttöön pohjautuvaa lääketiedettä.
Puolet siitä mitä teille lääketieteellisessä opetetaan, ei pidä paikkaansa. Emme vain tiedä, kumpi puoli se on.
Vanha arvoitus kysyy, mikä on hyvä renki, mutta huono isäntä. Vastaus on tuli. Työelämän haasteita ratkoessa samaa voi usein sanoa juridiikasta.
Miksi sairauspoissaolotarpeen määrittämiseen liittyviä tekijöitä on tarpeen tutkia uudelleen nyt?
Kaupoille joulu on vuoden tärkein myyntiajankohta. Mainoksia on joka paikassa. Uusia kivoja vempaimia on keksitty tai vähintäänkin vanhoja merkittävästi paranneltu. Markkinamiehet kyllä osaavat luoda ihmisille tarpeita. Lapsiperheille erilaiset lelukuvastot aiheuttavat perheen pienimmissä riemua, mutta vanhemmissa ahdistusta. Toiveet ja tarpeet eivät todellakaan kohtaa, kun lapsi miettii joululahjatoiveitaan.
Lääkäriliiton alueelliset valiokunnat pyörivät viidellä yliopistopaikkakunnalla. Mistä on oikein kyse? Kannattaako lähteä mukaan?
”Meillä on näitä määräaikaisia, kun ei ole tarpeeksi virkoja.” ja ”Olen nyt ensin määräaikainen, mutta jos hommat sujuu, saan ehkä vakipestin.” Siinäpä kaksi usein kuultua lausetta työelämästä, joilla ei juridista pohjaa ole juuri lainkaan.
