Olen koulutukseltani yleislääkäri ja olen työskennellyt Lääkäriliitossa politiikkatoimialan johtajana, nyt olen eläköitymässä. Olen harrastellut terveydenhuoltopolitiikka 90-luvun alusta. Aiempi työkokemukseni julkisella ja yksityisellä sektorilla yleislääkärinä on toki muovannut näkemyksiäni palvelujärjestelmästä.
Rapiat kolmekymmentä vuotta sitten, juuri erikoissairaanhoitolain voimaantulon jälkeen, joukko tuolloisia nuoria lääkäreitä julkaisi kirjasen. Huolemme oli, että jos terveyspalvelujärjestelmäämme ei kyetä kehittämään, kansalaisten – ainakin osan – veronmaksuhalukkuus tulee romahtamaan.
Koronaepidemia on siirtynyt uuteen vakavaan vaiheeseen. Nyt on tehtävä kaikki voitava epidemian hillitsemiseksi. Velvollisuus toimia epidemian hillitsemiseksi koskee kaikkia yhteiskunnan sektoreita ja koko väestöä.
Kesäkuun 15. reilu kolme kuukautta sitten oli muistini mukaan kaunis päivä. Kesäpäivän pilasi vain lausuntokierrokselle lävähtänyt 1200 sivun lukupaketti tämän eduskuntavaalikauden sote-uudistuksen peruspaketista, sopivasti kesälomien kynnyksellä. Ensi kesän lomalukemisiksi odotellaan sitten substanssilainsäädäntöä koskevaa Sote100 -pakettia.
Saatavuus – ennaltaehkäisy – laatu – yhteentoimivuus – kustannukset. Vai integraatio – hoitoonpääsy – hoidon jatkuvuus – työntekijäkokemus? Olemmeko me Suomessa hukanneet yleislääkäriyden? Vai miksi on tarvetta rakentaa tuollaisia luetteloja, kuvaamaan tarvetta järjestelmän parantamiseen, uudistamiseen tai suorastaan pelastamiseen?
Syntyipä sote-uudistus sitten tai ei – tai syntyipä se millaisena tahansa – maailma muuttuu. Ja sen mukana on meidän itsekin muututtava
Viime aikoina on kohkattu kovasti valinnanvapaudesta. Ei toki siinä mielessä yllättävää, että eilen, kansainvälisenä naistenpäivänä, annettiin hallituksen esitys valinnanvapauslaista eduskunnalle. Ongelma vain on, että yhteen osaan huomion kiinnittäminen tahtoo hämärtää kokonaisuuden. Ja sote-uudistus on huomattavasti enemmän kuin valinnanvapauden varovainen laajentaminen.
Nuorena miehenä – siis reippaat kolmekymmentä vuotta sitten – pohdiskelin toistuvasti, voiko mielipide olla väärä. Kun minulla oli selkeä näkemys jostakin asiasta, totta kai uskoin siihen – enhän muuten olisi voinut olla sitä mieltä, mitä olin. Keskustelukumppanini, jonka näkemys oli täsmälleen päinvastainen, oli samoilla perusteilla aivan yhtä oikeassa. Kummankaan mielipide ei siis ollut väärä.
Suunnittelin kirjoittavani viime viikolla blogin otsikolla ”Hallituksen sote-tanssi alkaa sujua: yksi askel taakse, kaksi eteen”. Piti ottaa aikalisä – ja vaihtaa otsikkoa, luettuani sote-asiantuntijatyöryhmän lausunnon parin viikon takaa.
Yhdenvertaisuus – ihana sana. Niin monimerkityksellinen ja monitulkintainen. Entäpä toinen: kansanvaltaisuus. Ei sitäkään voine yksiselitteisesti määritellä. Otan vielä kolmanneksi itsemääräämisoikeuden. Se ehkä selkeämpi?
Myönnän – pelkäsin lapsena pimeää. Se oli tuntemattomana uhkaava. En voinut nähdä, mitä siellä on – ties millaisia mörköjä se voisi sisältää. Parempi siis karttaa moista, tai juosta karkuun. Ja kun pimeys kuitenkin välillä oli totta, nipistää silmät kiinni ja yrittää kieltää koko asia.
Etkö tunnistanut – eikös kyse ole valinnanvapauslaista? Siis hallituksen esityksestä laiksi asiakkaan valinnanvapaudesta sosiaali- ja terveydenhuollossa, 9.5. aamulla valtioneuvoston yleisistunnossa annettu? Samasta asiasta puhun, mutta lakiesityksellä on virheellinen nimi!
Sote- ja maakuntauudistus ja erityisesti valmisteilla oleva valinnanvapauslainsäädäntö on keskusteluttanut niin suurta yleisöä kuin Lääkäriliiton jäsenkuntaakin. Silmiini ja korviini on välillä kantautunut kysymyksiä, kuka liiton linjaukset tekee, onko niitä käsitelty hallituksessa, ja onko valtuuskunta niitä linjannut. Kahteen viimeiseen kysymykseen on selkeä vastaus: On.
Valinnanvapauskeskustelu velloo julkisuudessa kuumana. Kirjoittelun sävy on lähinnä pelottelevaa, jopa uhkaavaa. Ei ihme, että kollegakuntakin on huolissaan. Aiheettomasti, väitän.
Hallitus valmistelee kuumeisesti sote-lainsäädäntöä eduskuntaan, valinnanvapausehdotusten ollessa lausuntokierroksella. Poliittinen oppositio keskittyy tyrmäämään hanketta, vedoten erityisesti valinnanvapauden vahingollisuuteen – tähän kuoroon ovat yhtyneet eräät terveydenhuollon ammattilaisetkin. Jotkut kuntatoimijat pyrkivät betonoimaan olemassa olevan palvelurakenteen valmistelemalla terveydenhuollon kokonaisulkoistuksia perustettaville yhteisyrityksille. Mitähän tästä tulee?
Jari Sarasvuo: ”Ihmisen tärkein taito on osata myydä”. Itseään, ajatuksiaan, ideologioitaan – ohjeitaan?
”Korvaus olisi kaikille palveluntuottajille sama, jolloin tuottajat kilpailisivat laadulla eivätkä hinnalla”. Lainaus on STM:n tiedotteesta 31.5.2016. Mutta onko väite – kun ei hinnalla niin laadulla – totta? Vai on se vain naiivi yksinkertaistus?
Onko sote pysäkillä? Viimeisen viikon aikana eri medioissa olleesta keskustelusta näin voisi päätellä. Lääkäriliiton standillä Pohjolan Lääkäripäivillä Oulussa sote-pysäkillä riittää kuhinaa – ja kuuluu kritiikkiä!
”Mutta eihän hänellä ole vaatteita ensinkään”, huudahtaa pikkulapsi H. C. Andersenin tutussa sadussa. Ihan etsimättä tämä satu tuli mieleeni lukiessani STM:n pari viikkoa sitten julkistettua selvitystä rajatun lääkkeenmääräämisen toteutumisesta, sekä raportin sisältämiä kehitysehdotuksia.
Lomalla voi pyöräillä. Lomalla voi ajatella. Lomalla voi motivoitua. Ja lomalla on kivaa opettaa muita – töissä olevia.
EU:n uusi hankintadirektiivi on vahva paperi. Vaikka komissio antoi direktiiviehdotuksensa jo joulukuussa 2011, tuli parlamentin huhtikuussa 2014 hyväksymä direktiivi ’yllätyksenä’ sote-järjestämislakia valmistelleille. Direktiivi niittasi joulukuussa eduskunnalle annetun järjestämislakiesityksen rakenteen – tai niin on ainakin väitetty.
