Potilasta turhauttaa kerrata historiaansa yhä uudelleen uusille kyselijöille. Myös yleislääkäri voi turhautua. Vaikka konsultaatiovastaus tuntuukin osuvan kohdalleen, olisi johtopäätös ja hoito voineet olla toisen suuntaisia potilaan kohtaamisen ja tutkimisen jälkeen.
Erikoissairaanhoitoonkin joutuu edelleen jonottamaan turhan pitkään ja päivystykset ruuhkautuvat. Potilaan on kovin vaikea päästä aitoon kontaktiin terveydenhuollon ammattilaisen kanssa.
Ratkaisuja on tarjolla
Keinoja näiden ongelmien ratkaisemiseksi on tarjolla, ja niistä on vahva tieteellinen näyttö. Suomessa on hyvä määrä lääkäreitä perustason terveydenhuollossa, ja siihen käytetään riittävästi rahaa. Samalla rahalla ja nykyisellä lääkärimäärällä saataisiin koko kansalle yhdenvertainen omalääkärimalli, jossa potilas pääsee vastaanotolle kahden viikon kuluessa ilman liian tiukkaa hoidon tarpeen arviota. Luottamus terveydenhuoltoa kohtaan kasvaa ja erikoissairaanhoidon sekä päivystysten kuormitus vähenee. Tähän on vahvaa tieteellistä näyttöä.
Rahalla yritetään ratkaista
Sen sijaan, että sosiaali- ja terveydenhuoltoa uudistettaisiin tieteellistä näyttöä noudattaen, päädytään jälleen säästämään julkisen perusterveydenhuollon vastaanottotoiminnasta 132 miljoonaa euroa. Vastaavalla summalla kasvatetaan sitten yksityislääkärivastaanottojen Kela-korvauksia. Tämä tapahtuu vastoin sote-uudistuksen perustavoitteita, ja se heikentää entisestään perustason vastaanottopalveluiden yhdenvertaisuutta. Siitä Suomea on jo aiemminkin moitittu WHO:n ja OECD:n raporteissa.
Maamme edellinen hallitus tiukensi perusterveydenhuollon hoitotakuuta ja budjetoi hyvinvointialueille 71 miljoonaa euroa vuodelle 2023 lääkärivakanssien lisäämiseksi. Harva hyvinvointialue ehti lisätä vakansseja ennen kuin sieltä nyt ollaan säästämässä. Julkisen perusterveydenhuollon menot ovat 2000-luvun aikana pysyneet lähes vakiona, kun taas somaattisen erikoissairaanhoidon kustannukset ovat tuplaantuneet.
Samalla ajanjaksolla perusterveydenhuollossa potilas-lääkärisuhteen jatkuvuus on romahtanut ja vastaanottokäyntien määrä on puolittunut 10 miljoonasta 5 miljoonan vuositasolle. Yleislääkärin työaikaa käytetään muiden ammattiryhmien konsultaatioihin vastaamiseen ja viestittelyyn sen sijaan, että he saisivat työskennellä ydinosaamisensa mukaisesti. Yleislääketieteen erikoislääkärin osaamista ei hyödynnetä maksimaalisesti paperikonsultaatioihin vastaamalla ja viestittelemällä, vaan kohdaten, tutkien ja luottamusta luoden jatkuvissa potilassuhteissa. Kun yleislääkäri tuntee potilaansa, päästään etäkontakteissakin parempaan diagnostiikkaan, hoitoon ja hoitoon sitoutumiseen.
Valoa on näkyvissä
Tilannekuva näyttäytyy heikkona, mutta onneksi valoa on näkyvissä. Osa hyvinvointialueista on jo onnistunut parantamaan potilas-lääkärisuhteen jatkuvuutta ottamalla terveysasemillaan käyttöön Hoidon jatkuvuusmallin eli joustavan omalääkäri-omahoitaja -työparimallin. Vastaava muutos on tehtävissä valtaosalla Suomen terveysasemista. Tähän itseasiassa riittää jo se, että puolet lääkäreistä on pysyvämpiä. Pitkän tähtäimen tavoitteena tulee kuitenkin olla kaikille kansalaisille yhdenvertainen omalääkäri-omahoitaja -työparimalli, jossa väestön koko pysyy hallittavana eli noin 1200 kokoisena.
Nykytilanteesta huolimatta yleislääkäreillä on yhä lujaa tahtoa hoitaa potilaitaan hyvin ja kehittää perusterveydenhuoltoa yhdenvertaiseksi ja vahvemmaksi. Hyvin toimiva perusterveydenhuolto on paitsi potilaan, myös erikoissairaanhoidon etu. Näissä korjaustalkoissa on nyt syytä kuunnella tunteen ohella myös järkeä, vahvaa tieteellistä näyttöä. Keinot ovat tarjolla, kääritään yhdessä hihat ja pelastetaan terveydenhuolto.
Juha Auvinen, yleislääketieteen professori, Oulun yliopisto; puheenjohtaja, Suomen Yleislääketieteen yhdistys SYLY
Jaana Puhakka, puheenjohtaja, Suomen Yleislääkärit GPF ry
Ilkka Aahos, päätoimittaja, Yleislääkäri-lehti