Työvuorojen pituutta rajoittavien työaikalain määräysten ei ole aiemmin katsottu koskevan lääkäreitä. Päivystys on pääsääntöisesti toteutettu ns. normaalin työpäivän jälkeen seuraavaan aamuun jatkuvana työrupeamana. Kun huomioidaan päivystyksen jälkeisen aamun raportointi, on lääkäri ollut työssä yhtäjaksoisesti 25-26 tuntia. Muilla aloilla itsestään selvyytenä pidettävät työaikalain mukainen 11 tunnin vuorokausilepo ja 35 tunnin viikkolepo eivät päivystävien alojen lääkäreillä ole toteutuneet kattavasti.
Lääkärien viikkotyöaika 38,25 tuntia ylittyy päivystysaloilla säännönmukaisesti, mutta tätä ei välttämättä koeta ongelmaksi, sillä työtä pidetään mielekkäänä ja päivystys nähdään lääkärin velvollisuutena. Päivystävät lääkärit työskentelevät tyypillisesti noin 50 tuntia viikossa, ja joillakin aloilla tämä voi jatkua läpi koko työuran.
Päivystysten keskittyessä päivystysaikaisen työn määrä on lisääntynyt merkittävästi. Lääketieteen kehittyminen ja kasvaneet vaatimukset ovat tehneet päivystystyöstä entistä rasittavampaa. Kun vielä samaan aikaan päiväaikaisten resurssin alimitoitus aiheuttaa toimenpiteiden ja käyntien siirtymisen päivystysajalle, on päivystyksestä tullut kohtuuttoman raskasta.
Yhä useampi lääkäri raportoi kiireestä, tekemättömien töiden paineesta ja työn pakkotahtisuudesta.
Terveydenhuollon tehostaminen näkyy konkreettisesti työntekijöiden arjessa. Liian raskaaksi kasvava työkuorma johtaa pahimmillaan terveysongelmiin. Lääkärin työolot ja terveys -tutkimuksen mukaan yhä useampi lääkäri raportoi kiireestä, tekemättömien töiden paineesta ja työn pakkotahtisuudesta. Lääkärit kokevat stressiä aikaisempaa useammin ja arvio omasta työkyvystä on ollut laskusuunnassa. Myös vakavien uniongelmien osuus on ollut kasvussa. Lääkärit kokevat työuupumusta erityisesti julkisen sektorin toimipaikoilla, terveyskeskuksissa ja sairaaloissa. Työ vaikuttaisi uuvuttavan erityisesti nuoret, työuraansa vasta aloittelevat lääkärit. Liiallinen työkuormitus haittaa myös uuden oppimista.
Jo yli 10 vuoden ajan on tiedetty, että 1.1.2020 voimaan tullut uusi työaikalaki tulee koskemaan myös lääkäreitä. Siitä huolimatta tilanteeseen ei ole valmistauduttu. Uuden Lääkärisopimuksen käytäntöön soveltaminen eri puolilla Suomea on osoittanut, kuinka pienellä lääkärimäärällä Suomen erikoissairaanhoidon päivystysaikainen toiminta on toteutettu. Huolimatta Lääkärisopimukseen kirjatuista poikkeussäännöistä päivystyksen järjestäminen sopimuksen edellyttämällä tavalla tuntuu vaikeuttavan myös päiväaikaista toimintaa.
Työolojen kehittämiseen ja työntekijöiden sitouttamiseen tulee panostaa.
Jos virassa olevien lääkärien määrä ei kohtaa yksikössä työkuormituksen määrää, ongelmaan on kaksi loogista ratkaisua. Työkuormitusta voidaan vähentää supistamalla tuotantoa tai lääkärin virkoja lisätä ja kouluttaa niihin pitkäjänteisesti erikoistuvia lääkäreitä. Päivystykseen tarvittavaa lääkärimäärää ei saa turvata naapurisairaalasta houkutellen, sillä se on kokonaisuutta ajatellen hölmöläisen peiton paikkaamista. Jotta rekrytoiminen yksikköön onnistuu, työolojen kehittämiseen ja työntekijöiden sitouttamiseen tulee panostaa. Tämä on usein pienistä ja edullisista asioista koostuvaa, kuten käy ilmi koulutuspaikkakyselyn tuloksista.
Toiminnan tehostamiseen on viime vuosina kiinnitetty niin paljon huomiota, että siitä ei ole löydettävissä ratkaisua lääkärimäärän ja kliinisen työvelvoitteen epäsuhtaan.
Kohtuuton venyminen johtaa potilasturvallisuuden heikkenemiseen, lääkärien uupumiseen ja alan vaihtoon.
Työkuormitusta tulee kohtuullistaa, sillä kohtuuton venyminen johtaa potilasturvallisuuden heikkenemiseen, lääkärien uupumiseen ja alan vaihtoon. Tulevina vuosina merkittävä joukko konkarierikoislääkäreitä eläköityy. Jotta terveydenhuoltojärjestelmämme toimintakyky säilyy, heidän tulisi jaksaa työskennellä eläkeikäänsä saakka. Työkuorman ollessa kohtuullinen, he voisivat jatkaa pidempääkin siirtäen tärkeän hiljaisen tiedon seuraajilleen.
Tuula Rajaniemi, Lääkäriliiton ja Lääkäripäivystystyöryhmän puheenjohtaja, anestesiologi
Pirkka Pekkarinen, Lääkäriliiton hallituksen ja Lääkäripäivystystyöryhmän jäsen, anestesiologi