Samanaikaisesti rokotusten edistymisen hidastuminen syö terveydenhuollon henkilökunnan jaksamista. Joulukuun lopussa virinnyt toivo nopeasta paluusta työarkeen on hiipumassa. Terveydenhuollon henkilöstöstäkin merkittävä osa on vielä rokottamatta. Henkilöstöllä on inhimillistä pelkoa omasta tai lähipiirin sairastumisesta, mutta myös huolta potilaiden tartuttamisesta.
Kun reilu vuosi sitten koronapandemia Suomessa alkoi, harva meistä ajatteli tilanteen jatkuvan näin pitkään ja vaikuttavan terveydenhuoltoon niin voimakkaasti. Kuluneen vuoden aikana on muutettu tiloja, koulutettu uutta henkilökuntaa ja siirretty elektiivistä toimintaa. Monen työnkuva ja työn tekemisen paikka on muuttunut koronapandemian hoitamisen tarpeen mukaan. Suuri digiloikka etävastaanottoineen ja -kokouksineen on tehty. Uusia päivystyspisteitä on perustettu, lomia uudelleen suunniteltu ja koulutuksia peruttu. Perusterveydenhuollossa pitkään vaivannut resurssipula näkyy entistä selvemmin, kun henkilökuntaa on siirretty tartunnan jäljitykseen ja infektiovastaanotoille.
Terveydenhuollossa on syksystä asti pyritty pitämään normaali toiminta käynnissä hoitaen samalla koronatestausta, taudinmääritystä, jäljittämistä ja potilaiden hoitoa. Tämä on tarkoittanut jopa päivittäisiä muutoksia työntekemiseen. Erityisen haastavaa se myös on toiminnasta vastaaville lääkäreille, jotka ovat kaivanneet kristallipalloa seuraavaa viikkoa suunnitellessaan.
JUKO kehotti pääluottamusmiehiä jättämään 24.3. paikallisen neuvottelupyynnön koronan aiheuttaman ylimääräisen työn ja vastuun korvaamisesta ja koronakuormituksen hallinnasta. Tarkoituksena oli, että neuvottelupyyntö jätetään niillä työpaikoilla, joissa ”koronakuormaan” liittyvistä asioista ei ole neuvoteltu tai paikallisesti sovittu. Yhtä aikaa toteutettu neuvottelupyyntö tukee pääluottamusmiestä käynnistämään neuvottelut, mikäli työpaikalla asiasta ei ole jo saatu ratkaisua aikaan.
Kunnallisista virkaehtosopimuksista, kuten Lääkärisopimuksesta, saadaan raamit sopimisen vähimmäisehdoille. Tämän lisäksi tapahtuva paikallinen sopiminen on tärkeää, jotta paikallisia erityisolosuhteita ja tilanteita pystytään huomioimaan. Lääkärisopimus on ollut tässä asiassa edelläkävijä jo pitkään, ei vain nyt korona-aikaan. Paikallisia sopimuksia erityisesti työaika- ja palkkausasioista on tehty runsaasti ympäri Suomea niin kuntayhtymissä kuin kunnissakin.
Osassa työpaikoista on hyvä paikallisen sopimisen kulttuuri, mutta kaikkialla ei näin ole.
Osassa työpaikoista on hyvä paikallisen sopimisen kulttuuri, mutta kaikkialla ei näin ole. Tämä neuvottelupyyntö toivottavasti auttaa keskustelun aloittamiseen lopuissakin työpaikossa paikallisesta sopimuksesta. Apuna neuvotteluissa voidaan käyttää eri puolilla Suomea jo aikaan saatuja sopimuksia ja kokemuksia.
Juuri nyt olennaisinta on käydä läpi, miten työolot otetaan huomioon ja päivystykset järjestetään, kun henkilöstö työskentelee kuormituksen ja jaksamisensa äärirajoilla.
Juuri nyt olennaisinta on käydä läpi, miten työolot otetaan huomioon ja päivystykset järjestetään, kun henkilöstö työskentelee kuormituksen ja jaksamisensa äärirajoilla. Tämä on välttämätöntä, että kaikkien potilaiden hoito mahdollistuu eikä hoitovelka kasva.
Tuula Rajaniemi, Lääkäriliiton puheenjohtaja
Laura Lindholm, Lääkäriliiton neuvottelujohtaja