Lääkärien lisäkoulutuksen tarpeesta on esitetty viime aikoina useita erilaisia lukuja. Valitettavan usein niiden perusteet jäävät kuitenkin epäselviksi. Koulutus on kallista ja myös sen resursoinnista pitäisi jatkossa kantaa nykyistä parempaa huolta. Kenenkään etu ei ole se, että koulutusmääräpäätöksiä tehdään vajavaisin perustein.
Koulutusmäärien nostamista on esitetty ennen muuta ratkaisuksi nykyiseen lääkärivajeeseen. Tie on kuitenkin hidas. Lisääntyvät koulutusmäärät alkaisivat näkyä työvoiman tarjonnassa aikaisintaan kuuden vuoden kuluttua, ja merkittävämpiä vaikutuksia joudutaan odottamaan kymmenisen vuotta, erikoislääkärien osalta vielä pidempään.
Lääkärivaje on suurelta osin alueellista ja erikoisalakohtaista, eikä sisäänottomäärien kasvattaminen suoraan sitä ratkaise.
Koulutusmääristä keskusteltaessa tulisikin arvioida tulevaa tilannetta ennen muuta siitä näkökulmasta, miten paljon enemmän rahaa yhteiskunta ja kansalaiset ovat valmiita käyttämään terveydenhuoltoon. Suomessa terveydenhuoltomenojen bruttokansantuoteosuus on pienempi kuin muissa Pohjoismaissa, mikä liittyy lääkärien vähäisempään määrään. Näkökulma on tärkeä, sillä yhden lääkärin terveydenhoitomenoihin aiheuttama kustannus on moninkertainen verrattuna pelkkään palkkaan sivukuluineen. On hyvä tiedostaa, että sitoutuminen lääkärimäärän lisäämiseen merkitsee sitoutumista terveydenhuollon menojen kasvuun.
Keskustelua olisi Lääkäriliiton mielestä käytävä myös siitä, miten hyvin terveydenhuollon eri ammattiryhmät voivat nykyisin keskittyä koulutustaan vastaaviin tehtäviin, ja siitä mikä tekee monista nykyisistä työpaikoista muita houkuttelevampia. Lääkärivajetta ilmenee tällä hetkellä monilla hyvin yllättävilläkin alueilla.
Lääkärikoulutuksen sisällöstä on pidettävä huolta. Lääkäri- ja erikoislääkärikoulutuksen koko ”koulutusputken” toimivuus on turvattava. Nykyisin lääketieteellisiä tiedekuntia vaivaa resurssien niukkuus, minkä seurauksena koulutusvastuuta on valunut yhä enemmän julkisen terveydenhuollon puolelle. Koulutuksen laadusta ei voi tinkiä missään olosuhteissa, joten mahdolliset sisäänottomäärien lisäykset tulee ehdottomasti kompensoida täysimääräisesti tiedekuntien rahoituksessa.
Tulevassa keskustelussa olisi Lääkäriliiton mukaan välttämätöntä ennakoida lääkärityövoiman kysyntää ja tarjontaa pidemmällä, vähintäänkin 15-20 vuoden aikavälillä. Keskustelussa on huomioitava, että nykyisellä koulutuksellakin lääkärityövoiman tarjonta kasvaa 5000 lääkärillä vuoteen 2040 mennessä. Lisäksi yhä suurempi osa suomalaisista lääketieteen opiskelijoista opiskelee ulkomaisissa yliopistoissa, joiden sisäänottomääriä ei voida Suomessa säädellä.
Lääkäriliitto toivoo, että avoimen keskustelun ja analyysin kautta voidaan lääkärien koulutustarpeesta rakentaa riittävän tarkka arvio kauaskantoisten päätösten pohjaksi.
Lisätietoja:
Politiikkatoimialan johtaja Heikki Pärnänen, puh. 040 546 5316, heikki.parnanen@laakariliitto.fi
Puheenjohtaja Tuula Rajaniemi, puh. 040 542 7211, tuula.rajaniemi@laakariliitto.fi