Eniten lääketieteen opiskelijoita kuormitti huoli oman lääketieteellisen osaamisen karttumisesta. Eroja eri ryhmien, kuten vuosikurssien, välillä oli nähtävissä. Ulkomailla opiskelevien kohdalla oma taloudellinen tilanne ja sosiaalisen tuen ja kontaktien puute kuormitti kotimaassa opiskelevia enemmän. Lääketieteen opintojen keskeyttäminen on hyvin vähäistä (Vipunen), mutta kokemus väärästä uravalinnasta oli kuormittanut hieman 19 % vastaajista, erittäin tai melko paljon 4 %. Naiset kokivat miehiä useammin paineita opintojen etenemiseen liittyvistä tekijöistä, kuten huolta lääketieteellisen osaamisen karttumisesta, painetta opintojen aikataulusta ja etenemisestä ja painetta harjoittelujen suorittamisesta lomien aikana.

”Koulutuksen hyvät resurssit ja riittävän pienet ryhmäkoot ovat tärkeitä paitsi kliinisten taitojen oppiselle, myös lääkäri-identiteetin kehittymiselle ja ammattiin kasvamiselle”
-Sami Heistaro, Lääkäriliitto

Jaksamisen tukena tärkeimmäksi tekijäksi nousivat sosiaaliset suhteet, joiden merkitys oli ollut selvästi muita esitettyjä tekijöitä suurempi. Sosiaalisten suhteiden tärkeys korostui hieman enemmän alle 30-vuotiailla vastaajilla, mutta lähtökohtaisesti kaikissa taustaryhmissä sosiaaliset suhteet olivat tärkein tekijä.

Vuosikursseittain eroja esiintyi esimerkiksi lääkäri-identiteetin kehittymisen ja opinnoissa menestymisen osalta. Opinnoissa menestyminen oli tukenut jaksamista erityisesti alemmilla vuosikursseilla. Sen sijaan lääkäri-identiteetin merkitys kasvoi tulosten perusteella vuosikursseittain.

Uutena kokonaisuutena selvitimme lisäksi opiskelijoiden ajatuksia tulevaisuuden urasta. Kiinnostusta erilaisiin urapolkuihin selvitettiin sekä koulutuksen että työskentelyn näkökulmista, joskin lääkäreiden kohdalla ne kulkevat käsi kädessä – esimerkiksi erikoislääkärin tutkinto ja YEK-tutkinto ovat ammatillisia jatkotutkintoja, jotka suoritetaan työelämässä.

Selkein kiinnostuksen kohde oli erikoistuminen, joka kiinnosti vähintään melko paljon 93 % vastaajista. Erikoistumishalukkuus oli korkea kaikilla vuosikursseilla, mutta ”erittäin paljon” -vaihtoehdon valinneiden osuus oli sitä pienempi, mitä korkeammalla vuosikurssilla on. Vastaavasti ”melko paljon” -valinneiden osuus kasvoi. Yleislääketieteen erityiskoulutuksen (YEK) suorittamiseen kiinnostus sen sijaan kasvoi vuosikursseittain.

Työskentelypaikan osalta sairaalassa työskentely kiinnostaa eniten (84 %). Ainoa muista eroava ryhmä oli 35–53-vuotiaat, joista sairaalassa työskentelystä oli kiinnostuneita hieman pienempi osa, 71 %. Sen sijaan yrittäjyys kiinnosti tätä ryhmää enemmän kuin muita. Melkein puolet vastaajista olivat kiinnostuneita perusterveydenhuollossa työskentelystä, vanhimpien vastaajien kohdalla osuus oli hieman korkeampi kuin alle 30-vuotiailla, mutta erot eivät olleet merkittäviä. Mielenkiintoisena havaintona yksityisellä sektorilla työskentely kiinnosti eniten alempien vuosikurssien opiskelijoita, ja kiinnostuneiden määrä väheni vuosikurssien mukaisesti. Iän perusteella vastaavaa kaavaa ei ollut havaittavissa, vaan yksityisellä työskentely kiinnosti eniten sekä nuorimpia että vanhimpia ikäryhmiä.

Kiinnostavimpia erikoisaloja selvitettiin monivalintakysymyksellä, jossa vastaaja sai valita 1–3 itseään eniten kiinnostavaa erikoisalaa ja valtaosa vastaajista valitsi vähintään kaksi. Kiinnostavimmiksi erikoisaloiksi valikoituivat yleislääketiede (28 %) ja akuuttilääketiede (24 %). Erikoisalat ovat keskenään hyvin erilaisia ja niiden lääkäritarve myös vaihtelee suuresti, minkä vuoksi kiinnostuneiden määrän ei tarvitsekaan olla kaikilla aloilla sama. Eroja kiinnostuksissa oli havaittavissa esimerkiksi vuosikurssin ja iän perusteella.

”On ilahduttavaa, että yleislääketiede ja psykiatria kiinnostavat tulevia lääkäreitä. Tämä luo osaltaan hyvät lähtökohdat perusterveydenhuollon ja mielenterveyspalveluiden vahvistamiselle, mitkä ovat Lääkäriliiton keskeisiä tavoitteita”
– Sami Heistaro, Lääkäriliitto

Suosituimmaksi erikoisalaksi valikoitui yleislääketiede (28 %) ja kiinnostus yleislääketiedettä kohtaan kasvoi tasaisesti vuosikursseittain – viimeisen vuoden opiskelijoista jopa 41 % oli valinnut sen. Muita kiinnostavimpia aloja olivat akuuttilääketiede (24 %), lastentaudit (19 %), naistentaudit ja synnytykset (18 %) sekä anestesiologia ja tehohoito (18 %). Kymmenen suosituimman alan joukkoon mahtui myös psykiatria (12 %).

Keskiarvolla mitattuna tyypillinen ryhmäkoko oli pysynyt ennallaan vuodesta 2022, ollen 11 henkilöä. Eroja kuitenkin oli nähtävissä vastausten jakaumassa ja yli 10 henkilön ryhmien osuus oli kasvanut. 11–12 henkilön ryhmien yleisyys oli kasvanut myös ainoastaan kotimaisia yliopistoja tarkastelemalla. Ulkomailla opiskelevilla muutoksia oli tapahtunut myös, mutta ulkomailla opiskelevien kohdalla tulee huomioida, että kyseessä on vastaajia useammasta eri maasta. Kotimaassa opiskelevien kohdalla eroja ryhmäkokojen välillä esiintyi myös eri vuosikurssien välillä ja kysymyksen muotoilun vuoksi todellinen ryhmäkoko voi vaihdella eri tilanteissa. Suuremmat ryhmäkoot olivat tyypillisimpiä prekliinisen vaiheen opiskelijoilla (1. ja 2. vuosikurssit). Pienimpiä tyypilliset ryhmäkoot olivat 5. vuosikurssin opiskelijoilla.

Sopivaksi ryhmäkooksi arvioitiin hieman pienempiä ryhmiä, kaikkien vastaajien keskiarvon ollessa 8 henkilöä. Vuosikurssi sekä se, minkäkokoisen ryhmän vastaaja oli arvioinut tyypilliseksi ryhmäkooksi, vaikutti kuitenkin siihen, mitä arvioitiin sopivaksi ryhmäkooksi. Ainoastaan yli 15 hengen ryhmissä tyypillisesti opiskelevat arvioivat kyseisen koon ryhmät sopivimmiksi, suurimman osan ollessa toisen vuosikurssin opiskelijoita. Muiden vuosikurssien, eli kliinisen vaiheen opiskelijoiden, kohdalla sopivimmaksi arvioitiin 7–10 hengen ryhmät, mutta erityisesti 5. vuorikurssin opiskelijat toivoivat 2–6 hengen ryhmiä.

Lääkärin sijaisena työskennelleet opiskelijat olivat pääasiassa tyytyväisiä kesätyöhönsä kokonaisuutena, lähes 90 % ilmoitti olevansa joko erittäin tyytyväinen tai melko tyytyväinen. Lähes kaikki kokivat myös oppineensa työssä paljon uutta (97 %). Valtaosa vastaajista koki myös, että pystyi hyödyntämään aiemmin oppimiaan asioita käytännössä (91 %) ja että työpaikan ilmapiiri oli avoin ja arvostava (85 %). Muutokset vuosiin 2022 ja 2020 olivat maltillisia, pääasiassa yksittäisiä tai muutamia prosenttiyksikköjä. Sen sijaan mahdollisuus hyödyntää aiemmin opittuja on laskenut vuodesta 2020 lähtien.

Noin 63 % oli saanut työstään palautetta, mutta ainoastaan 47 % oli pyytänyt palautetta itse. Sekä palautteen saamisessa että palautteen pyytämisessä oli vaihtelua vuositasolla.

Haittatekijöistä eniten esiintynyt tekijä oli epäonnistumisen tai virhesuoritusten pelko työssä (44 %). Myös työn henkinen rasittavuus kuormitti (41 %) lääketieteen opiskelijoita. Parhaimmat arviot, eli vähiten esiintyneitä tekijöitä, olivat epäasiallinen kohtelu työtoverien ja esihenkilöiden taholta sekä turvattomuus työpaikalla.

Puutteellisen perehdytyksen esiintyminen oli hieman laskenut vuodesta 2022. Riittävä perehdytys, palautteenanto ja seniorituki ovat tärkeitä ammatillisen itseluottamuksen kehittymiselle

Lähes kaikki lääkärin sijaisena työskennelleet lääketieteen opiskelijat olivat suorittaneet vähintään yhden amanuenssuurin ennen kesän 2024 työtä. Vastausten perusteella on erittäin harvinaista, että amanuenssuureja ei olisi suoritettu Suomessa – vain yksittäisiä vastaajista oli suorittanut amanuenssuureja ainoastaan ulkomailla.

Oletko suorittanut amanuenssuureja (yhden tai useamman) ennen kesätyötäsi lääkärin sijaisena?

Kesällä 2024 suurin osa amanuenssina työskennelleistä oli 3. tai 4. vuosikurssin opiskelijoita. Amanuenssuurit olivat yleisimpiä sairaaloissa, erityisesti kerkussairaaloissa (49 %). Amanuenssit kokivat yleisesti vähemmän haittatekijöitä työssään kuin lääkärin sijaiset, minkä selittää lääkärin sijaisen suurempi vastuu.