Lääkäreiden työajan jakautuminen vaikuttaa moneen tekijään, työpäivien rakentumisesta potilasturvallisuuteen ja lääkärin hyvinvointiin. Tutkimme lääkäreiden työskentelyä, työaikaa ja sen jakautumista sekä hyvinvointia säännöllisesti niin toistuvilla kuin yksittäisillä tutkimuksilla. Hyödynnämme myös olemassaolevaa reksiteritietoa lääkäreiden työajoista.

Lääkärit tekevät edelleen keskimääräistä selvästi pidempiä työviikkoja, vaikka kokonaistyöaika on laskenut. Vaikka osa-aikatyö on yleistynyt, niin samanaikainen päätoimen päivätyön tuntimäärien kasvu, erityisesti osa-aikatyötä tekevillä, on kompensoinut tilannetta.

Osa-aikaisesti työskentelevien lääkärin työaika, tuntia/viikko (Lääkärin työolot ja terveys, 2024):

	Päätoimen päiväaikainen työaika	Päätoimeen kuuluva päivystys	Päätoimen päiväaikainen työaika ja päivystys yht.	Kokonaistyöaika yhteensä*
Sairaala	28	5	33	39
Terveyskeskus	28	1,3	29	32
Kaikki	28	2,5	30	35

Lääkärit tekevät keskimääräistä pidempää työviikkoa, kun huomioidaan päivystys ja sivutoimet – tai jo pelkästään päivystys.

Lääkäreiden kokonaistyöaika tuntia/viikko (Lääkärin työolot ja terveys, 2024):

	Keskiarvo	F25	F50	F75
Sairaala, kokoaikaiset	49	41	48	54,
Sairaala, osa-aikaiset	39	32	39,5	45,5
Terveyskeskus, kokoaikaiset	41	38	40	43
Terveyskeskus, osa-aikaiset	32	30	32	37

Työhön sitoutuminen on voimakasta, ja korostuu mitä pidempää työviikkoa tehdään. Pienempään viikkotyötuntimäärään on yhteydessä monin osin samat tekijät, kuin työväestössäkin eli työkyky ja perhevastuut. Osa-aikatyön syyt vaihtelevat eri sektoreilla ja eri elämänvaiheessa.

Joka viidennellä lääkärillä oli kohonnut työuupumusriski. Riski työuupumukseen oli suurin terveyskeskuksissa.

Lyhempää työviikkoa tekevät kokevat vähemmän keskeytyksiä työssään kuin pitkää työviikkoa tekevät. He myös raportoivat suurempaa työn hallintaa, joka on hyödyllistä työhyvinvoinnin näkökulmasta.

Hieman yli puolet vastaajista arvioi palautuvansa hyvin työn aiheuttamasta kuormituksesta, mutta tässäkin oli eroja toimipaikkojen välillä. Esimerkiksi kiire ja mikrotaukojen puute voivat aiheuttaa haasteita – palautumista pitäisi tapahtua jo työpäivän aikana, mutta jos mikrotauot jäävät välistä jatkuvan kiireen vuoksi, ei palautumista pääse tapahtumaan ja pidemmän ajan lopputulos voi olla työuupumusriskin kasvu.

Sen sijaan vastaajan omassa arviossa terveydentilastaan (4/5 arvioi terveydentilansa hyväksi) ei ollut eroja toimipaikkojen välillä.

Lääkärin työajan näkökulmasta työskentelysektorilla on paljon merkitystä, sillä työaika ja sen sisältö vaihtelee sen mukaan, millä sektorilla ja missä toimipaikassa työskentelee. Hyvinvointialueilla suurin osa lääkäreistä työskentelee sairaaloissa tai terveyskeskuksissa ja työehdot perustuvat Lääkärisopimukseen, eli lääkärien työ- ja virkaehtosopimukseen. Lääkärisopimuksen mukainen työaika on 38 tuntia ja 15 minuuttia viikossa. Hyvinvointialueilla säännöllisen työajan lisäksi lääkäreiden työaikaa pidentää päivystystyö.

Yksityisellä sektorilla työajat perustuvat lähtökohtaisesti henkilökohtaisiin työsopimuksiin, työehtosopimuksia ei yleensä sovelleta lääkäreihin. Yksityisellä sektorilla toimii lääkäreitä sekä yrittäjinä että palkansaajina. Valtiolla ja yliopistolla työaika riippuu mm. työtehtävistä.

Vastaanottotyöhön käytetään vähän yli puolet työajasta. Lääkäreiden työajan jakautuminen on oleellista esimerkiksi hoidon saatavuuden kannalta. Lisäksi on tärkeää, että tehtävät jakautuvat lääkärin osaamisen näkökulmasta olennaisella tavalla.

Työajan jakautumunen sairaaloissa (Lääkärin työolot ja terveys, 2024):

Vastaanottotyö pitää sisällään niin vastaanotot, joissa potilas on läsnä että etävastaanotot. Muu potilastyö käsittää esimerkiksi lausunnot, todistukset ja reseptien uusinnat. Muut työtehtävät voivat olla muun muassa hallinnollisia työtehtäviä, koulutuksia tai sisäisiä kokouksia.

Työajan jakautuminen terveyskeskuksissa (Lääkärin työolot ja terveys, 2024:

Työtehtävien jakautumisessa sairaalan ja terveyskeskuksen välillä ei ollut suuria eroja, mutta etävastaanottoja ja esimerkiksi reseptien kirjoittamistyötä oli enemmän terveyskeskuksissa kuin sairaaloissa. Vuoteen 2015 verrattuna etävastaanotot ovat korvanneet osan vastaanotoista.

Kyselyyn vastasi 1871 sairaalassa päivystävää lääkäriä. Heistä 48 % teki ainoastaan työpaikkapäivystystä, 17 % vain vapaamuotoista päivystystä ja 35 % molempia päivystysmuotoja. Vastaajista 23 % oli alle 35-vuotiaita ja 35 % 35-44-vuotiaita.

Tyypillisin työpaikkapäivystyksen pituus tunneissa:

	Arkena	Viikonloppuna
Alle 10h	18 %	11 %
12-13h	13 %	48 %
16-18h	61 %	35 %
Muu	8 %	6 %

Päivystyskertoja kuukaudessa:

	Vain työpaikkapäivystystä	Vain vapaa-muotoista päivystystä	Molempia päivystys-muotoja	Kaikki vastaajat
1-2 kertaa	10 %	30 %	4 %	12 %
3-4 kertaa	40 %	41 %	27 %	36 %
5-6 kertaa	26 %	19 %	40 %	30 %
7-8 kertaa	10 %	6 %	18 %	12 %
Yli 8 kertaa	13 %	5 %	11 %	11 %

Hieman yli puolet vastaajista ilmoitti, että 3h lepoaika päivystyksessä toteutuu pääsääntöisesti (59 %), keskus- ja aluesairaaloissa hieman useammin kuin yliopistosairaaloissa. Yliopistosairaaloissa kolmen tunnin lepoaika jää hieman useammin toteutumatta (12 %) kuin keskus- tai aluesairaaloissa (8 %).

Sairaaloiden päivystävistä lääkäreistä 19 % ilmoitti, että ei haluaisi päivystää lainkaan (työpaikkapäivystystä). Eroja vastauksissa kuitenkin syntyi, kun toiveet ristiintaulukoitiin nykyisen päivystystilanteen kanssa: 62 % lääkäreistä, joilla ei vastaushetkellä ollut lainkaan työpaikkapäivystystä vastasi, että ei haluaisi päivystää lainkaan. Päivystyshalukkuus kasvoi sen mukaan, mitä enemmän vastaajalla oli työpaikkapäivystystä vastaushetkellä. Vastauksissa korostui erityisesti ne päivystyskerrat, joita henkilö silläkin hetkellä teki. Enemmän päivystävät myös halusivat tehdä enemmän päivystyksiä, esimerkiksi vähintään 5 kertaa kuukaudessa päivystävistä 39 % myös halusi tehdä vähintään 5 päivystystä kuukaudessa ja ainoastaan 7 % ilmoitti, että ei haluaisi lainkaan päivystää.

Kuitenkin, 38 % niistä lääkäreistä, joilla ei ollut lainkaan työpaikkapäivystystä, olisi halunnut työpaikkapäivystystä ainakin kerran kuukaudessa.

Sopivimmaksi työpaikkapäivystyksen pituudeksi koettiin 16-18h arkena (44 %) ja 12-13h viikonloppuna (49 %). Arkena kuitenkin lyhyemmätkin päivystysajat saivat kannatusta, kun alle kymmenen tunnin päivystyksiä kannatti 23 % ja 12-13 tunnin rupeamia 25 %. Viikonloppupäivystyksen 24-26h pituudeksi kannatti vastaajista jopa 29 %.

Suhteellisen suuri osa lääkäreistä kokee 24 tunnin yhtäjaksoisen työrupeaman vähäiseksi ongelmaksi (29 % erittäin vähäinen, 16 % melko vähäinen). Sen sijaan riittämätön resursointi ja lyhyempien päivystyskertojen johtaminen useampaan päivystyskertaan koettiin ongelmallisemmiksi.

Tulosten perusteella lääkärit suorittavat mieluummin pitkiä päivystysvuoroja harvemmin, kuin lyhyitä useammin.

16-18h päivystysvuoroja tyypillisimmin tekevistä lääkäreistä koki 24 tunnin yhtäjaksoisen työrupeaman vähemmän ongelmalliseksi kuin enintään 13 tunnin päivystysvuoroja tyypillisimmin tekevistä. Pidempiä päivystysvuoroja tekevät kokivat myös muita ongelmallisempana useampien, lyhyempien päivystysvuorojen tekemisen. Esimerkiksi alle 13 tunnin päivystyksiä tyypillisimmin tekevistä 24 tunnin yhtäjaksoiset työrupeamat koki erittäin suurena ongelmana 33 % ja melko suurena 23 %.

Kaikista vastaajista 39 % oli sitä mieltä, että lääkärin yhtäjaksoinen työrupeama tulisi olla enintään 26 tuntia. Molempia päivystysmuotoja vastausaikaan tekevistä näin ajatteli jopa 48 %. Vastaajat eivät kuitenkaan olleet yksimielisiä, vaan kaikista vastaajista kuitenkin lähes kolmannes (28 %) vastasti enintään 13h ja 25 % enintään 18h. Ainoastaan työpaikkapäivystystä tekevistä 34 % näki enintään 13 tunnin työrupeamat sopivimmaksi.

Mielipiteet sopivimmasta työskentelyrupeamasta vaihteli myös erikoisalojen välillä:

	max. 13h	18h	26h	Muu
Gastroenterologinen kirurgia	11 %	14 %	66 %	9 %
Ortopedia ja traumatologia	13 %	17 %	60 %	10 %
Kardiologia	29 %	11 %	56 %	4 %
Anestesiologia ja tehohoito	20 %	30 %	46 %	5 %
Lastentaudit	31 %	30 %	46 %	5 %
Naistentaudit ja synnytykset	33 %	25 %	35 %	7 %
Radiologia	34 %	27 %	34 %	6 %
Psykiatria	27 %	31 %	32 %	10 %
Sisätaudit	38 %	27 %	28 %	7 %
Akuuttilääketiede	42 %	26 %	21 %	11 %
Neurologia	39 %	42 %	16 %	3 %

Erikoistuvien lääkärien näkemyksiä päivystystyöstä selvitettiin vuonna 2023 koulutuspaikkakyselyllä. Vastaajista 58 % päivysti, miehistä hieman useampi (63 %) kuin naisista (55 %). Päivystäminen oli yleisintä sairaaloissa, joissa työskentelevistä päivysti neljä viidestä. Terveyskeskuksissa hieman alle kolmannes ja yksityisellä ainoastaan 4 %.

Päivystystyö jo valmiiksi raskaan työn lisänä, lisääntynyt kiire sekä palautumisen haasteet nousivat kyselyssä esiin kuormitusta kasvattavina tekijöinä. Kuormitusta vähentävinä tekijöinä tunnistettiin hyvin järjestetty ja riittävä konsultaatiotuki päivystysaikana, toimivat päivystysvuorojärjestelyt ja hyvä perehdytys. 

64 % kokee, että päivystystyö lisää merkittävästi kuormitusta

Päivystystyö on nuorille lääkäreille monella tapaa kuormittavaa, mutta myös tärkeä osa koulutusta. Palvelujärjestelmän muutoksia tehtäessä tulee muistaa, ettei päivystysyksiköiden työmäärää voida kasvattaa ilman riittävää lisäresursointia, jottei kuormitus entisestään lisäänny. Myös työn järjestämiseen, perehdytykseen ja riittävään konsultaatiotukeen täytyy kiinnittää entistä enemmän huomiota. 

Kyselyn avoimissa vastauksissa nousi esiin myös useita tekijöitä, jotka yhdistyivät vähäisempään kuormituksen kokemukseen ja työympäristön kokemiseen turvallisena. Näitä olivat erityisesti hyvin järjestetty ja riittävä konsultaatiotuki päivystysaikana, toimivat päivystysvuorojärjestelyt ja hyvä perehdytys.

81 % kokee päivystystyön koulutuksellisena

Konsultaatiotuki koettiin erityisen hyväksi, jos kokeneempi kollega pystyi tulemaan tarvittaessa paikan päälle auttamaan. Isommissa päivystyspisteissä turvallisuuden tuntua työskentelyyn toi se, että vuorossa on samaan aikaan kokenut ja osaava kollega.

Päivystysvuorojärjestelyjen onnistuminen koettiin tärkeäksi kuormitusta vähentäväksi tekijäksi. Hyväksi koettuja käytäntöjä olivat mm. päivystysvuorojen reilu suunnittelu riittävän ajoissa, yövuoroa edeltävän ja seuraavan päivän vapaa siten, että edeltävä päivä on palkallinen, ja päivystystä edeltävän työpäivän kevennys, jotta päivän työt ehtii tehdä ennen päivystysvuoron alkua.

87 % kokee päivystystyön ammatillisesti turvalliseksi

Hyvä perehdytys päivystyspisteeseen ja talon tapoihin koettiin myös tärkeäksi. Muutama vastaaja toi positiivisena esiin käytännön, jossa työntekijän riittävä osaamistaso varmistetaan tentillä ennen päivystysten aloitusta. Myös numeerisissa vastauksissa erinomaiseksi tai hyväksi koettu perehdytys yhdistyi kuormitusta kokevien pienempään osuuteen verrattuna niihin, jotka kokivat perehdytyksen tyydyttäväksi tai heikoksi tai joilla perehdytystä ei ollut.

Työnohjaukseen osallistuneista kuormitusta koki pienempi osuus kuin niistä, joilla työnohjausta ei ollut. Myös se, että työnojausta oli tarjolla, vaikka siihen ei ollut osallistunut, yhdistyi pienempään kuormitusta kokevien osuuteen verrattuna niihin, joilla työnohjausta ei ollut. Tämä voi heijastella sitä, että yksiköissä, joissa työnohjausta on tarjolla, henkilökunnan jaksamisen tukemiseen kiinnitetään muutenkin enemmän huomiota.

Vuonna 2023 33 % terveyskeskusten lääkäreistä työskenteli osa-aikaisesti. Naisilla osuus oli suurempi (37 %) kuin miehillä (24 %). Naislääkäreillä työskentely osa-aikaisesti on havaittu yleisestikin olevan yleisempää kuin mieslääkäreillä ja myös kokonaisuudessaan kunnissa osa-aikaisesti työskentelevien naislääkärien (31 %) osuus oli suurempi kuin miesten (26 %).

Sairaaloissa miesten ja naisten osuudet olivat tasaisemmat kuin terveyskeskuksissa, naisista osa-aikaisesti työskenteli 28 % ja miehistä 26 %. Miesten kohdalla osa-aikaisesti työskentelevien osuus oli lähes samansuuruinen terveyskeskuksissa ja sairaaloissa, kun taas naisilla osa-aikatyö oli yleisempää terveyskeskuksissa.

Suosituinta osa-aikatyö oli eläkeiän saavuttaneilla työssäkäyvillä lääkäreillä, joista 51 % työskenteli osa-aikaisesti. Harvinaisinta se oli nuorimmilla, eli alle 35-vuotiailla lääkäreillä (19 %). Muista ikäryhmistä osa-aikatyötä tekevien osuus oli noin 30 %.

Yleisintä osa-aikatyö oli erikoislääkäreillä ja yleislääkäreillä* ja vähäisintä erikoistuvilla lääkäreillä.

*Ammattiluokitus 2010, yleislääkäri: sisältää erikoistumattomat lääkärit, yleislääketieteen erikoislääkärit ja yleislääketieteeseen erikoistuvat lääkärit.

Tilastokeskuksen palkkatilastoissa on myös eritelty koko- ja osa-aikaiset työlliset. Hyvinvointialueiden palkkatilastossa eri nimikkeiden osuudet osa-aikatyön tekemisessä heijastelivat toimipaikkojen määriä, vaikka palkkatilastoista ei työpaikkaa saa eroteltua.

Eri nimikkeillä työskentelevät, osa-aikatyötä tekevien osuudet (Paikallishallinnon palkat 2023, Tilastokeskus):

Nimike	Osa-aikatyötä tekevät %	Kaikki nimikkeellä työskentelevät
Apulaisylilääkäri	22 %	775
Erikoislääkäri	35 %	3340
Erikoistuva lääkäri	11 %	2867
Osastonlääkäri	25 %	821
Osastonylilääkäri	25 %	1049
Terveyskeskuslääkäri	34 %	3156
Ylilääkäri	15 %	1077

Osa-aikatyötä tekevistä suurin ryhmä oli vähintään 75 % työaikaa tekevät, 44 %. Noin 19 % teki 51-75 % työaikaa ja 21 % teki 25-50 % työaikaa. Alle 25 % työaikaa teki 16 %.

Vähäisempien viikkotuntien sopimuksia oli jonkin verran enemmän miehillä kuin naisilla. Kun naisista vähintään 75 % työaikaa teki 47 %, oli miehillä vastaava luku 39 %.

Alle 25 % työaika olivat yleisempiä sairaaloissa (19 %) kuin terveyskeskuksissa (6 %). Terveyskeskuksissa osa-aikaisista myös yli puolet (56 %) työskenteli vähintään 75 % työaikaa.

Kattavaa tietoa lääkärien osa-aikatyön syistä on Lääkäri 2023 -tutkimuksesta. Tutkimukseen vastasi 4885 lääkäriä. Vastanneista 25 % työskenteli osa-aikaisesti.

Osa-aikatyön taustalla on monia syitä

Useimmat lääkärit tekevät osa-aikatyötä keventääkseen työkuormitusta.Työkuormituksen keventäminen korostui erityisesti naislääkäreillä ja terveyskeskuksissa. Naisille myös perhesyyt olivat yleisempi syy kuin miehillä, joilla taas työajan jakaminen usean työn välillä korostui enemmän kuin naisilla.

Noin kolmannes osa-aikaisista lääkäreistä jakaa työaikaansa usean työn välillä. Lääkäreille ovat tyypillisiä erilaiset sivutoimiset asiantuntijatehtävät tai osa-aikainen yksityisvastaanoton pitäminen. Montaa osaaikatyötä tekevän lääkärin kokonaistyöaika voi olla jopa normaalia työaikaa pidempi.

Osa-aikatyön taustalta löytyy myös perhe-elämään ja vapaa-aja arvostukseen liittyviä syitä. Esimerkiksi osittainen hoitovapaa voi helpottaa työn ja perheen yhteensovittamista. Niille, jotka arvostavat vapaa-aikaa, mahdollisuus osa-aikatyöhön voi olla myös rekrytointivaltti.

Nuoret lääkärit mainitsevat muita useammin osa-aikatyön syyksi vapaa-ajan arvostamisen. Tämä kuvaa todennäköisesti arvostusten muutosta nuorissa ikäluokissa. Akavan tutkimuksen mukaan korkeakoulutetuista 18-35 -vuotiaista yli puolet oli huolissaan omasta jaksamisesta työelämässä ja kolme neljästä koki, että työelämä vaatii nykyisin työntekijöiltä niin paljon, että monet ihmiset palavat ennenaikaisesti loppuun. (Akava, Korkeakoulutetut nuoret 2023)

	Hyvinvointialueet yhteensä	Terveyskeskus	Sairaala
Työkuormituksen keventäminen	61 %	77 %	50 %
Vapaa-ajan arvostaminen	46 %	59 %	37 %
Työn ja perheen yhteensovittaminen, lasten/läheisten hoitaminen	43 %	55 %	35 %
Työajan jakaminen usean työn välillä	36 %	23 %	45 %
Tutkimus tai opiskelu työn ohella	12 %	5 %	18 %
Muu syy	8 %	6 %	9 %
Sopivaa kokoaikatyötä ei ole tarjolla	2 %	2 %	2 %
Työssäolo eläkkeellä	0 %	0 %	1 %

Naiset tekevät osa-aikatyötä useammin työkuormituksen ja perhesyiden takia:

	Naiset	Miehet
Työkuormituksen keventäminen	66 %	49 %
Vapaa-ajan arvostaminen	50 %	27 %
Työn ja perheen yhteensovittaminen, lasten/läheisten hoitaminen	47 %	43 %
Työajan jakaminen usean työn välillä	29 %	53 %
Tutkimus tai opiskelu työn ohella	10 %	19 %
Muu syy	9%	7 %
Sopivaa kokoaikatyötä ei ole tarjolla	1%	3 %
Työssäolo eläkkeellä	0 %	1 %

Osa-aikatyön syyt vaihtelevat lääkärin työuran vaiheissa

Eri ikäryhmillä oli havaittavissa eroja osa-aikatyön syiden jakautumisessa. Nuorilla lääkäreillä korostui muita enemmän työkuorman keventäminen ja vapaa-ajan arvostaminen, vaikka erityisesti työkuorman keventäminen oli hyvin korkea myös muilla ikäryhmillä. Syy oli yleisin kaikilla muilla paitsi 35-44-vuotiailla, joilla yleisin syy osa-aikatyölle oli työn ja perheen yhteensovittaminen.

Useammassa työpaikassa työskenteleviä löytyi kaikista ikäryhmistä, mutta eniten työajan jakaminen usean työn välillä näkyi 45-54-vuotiailla lääkäreillä. Harvimmin työajan jakaminen oli syynä nuoremmilla lääkäreillä, erityisesti alle 35-vuotiailla.

Työssäolo eläkkeellä tai sopivan kokopäivätyön löytämisen vaikeudet olivat kaikilla ikäryhmillä harvinaisempia syitä osa-aikatyölle.

	Alle 35 vuotta	35-44 vuotta	45-54 vuotta	55-64 vuotta
Työkuormituksen keventäminen	70 %	58 %	60 %	60 %
Vapaa-ajan arvostaminen	61 %	46 %	37 %	39 %
Työn ja perheen yhteensovittaminen, lasten/läheisten hoitaminen	39 %	61 %	41 %	13 %
Työajan jakaminen usean työn välillä	28 %	32 %	52 %	36 %
Tutkimus tai opiskelu työn ohella	10 %	18 %	10 %	6 %
Muu syy	4 %	5 %	10 %	18%
Sopivaa kokoaikatyötä ei ole tarjolla	1 %	1 %	3 %	2 %
Työssäolo eläkkeellä	0 %	0 %	1 %	1 %

Lääkäreiden kuormitustekijöitä selvitämme viiden vuoden välein Lääkärin työolot ja terveys -tutkimuksella.

Kuormitustekijät lääkärin työssä 2019 (Lääkärin työolot ja terveys 2019):

	Erittäin usein tai jatkuvasti	Melko usein
Jatkuva kiire ja tekemättömien töiden paine	28 %	32 %
Hankalat, huonosti toimivat tietotekniset laitteet/ohjelmat	27 %	31 %
Liian vähän aikaa työn tekemiseen kunnolla	23 %	28 %
Lääkärien määrällinen riittämättömyys	25 %	24 %
Jatkuvat keskeytykset, työtehtäviä ei voi tehdä yhtäjaksoisesti alusta loppuun	19 %	30 %
Ei mahdollisuutta keskittyä yhteen asiaan kerrallaan	16 %	29 %
Työn sujuvuus kärsii jatkuvien keskeytysten takia	16 %	27 %
Toisarvoiset työt vievät aikaa ”varsinaiselta” tärkeimmältä työltäni	12 %	27 %
Muuttuvat sähköiset tietojärjestelmät	15 %	22 %
Työn pakkotahtisuus	13 %	22 %
Liian vähäinen yhteistyö työryhmässä	6 %	14 %
Potilailla on useit erilaiset odotukset hoidosta kuin henkilökunnalla	3 %	15 %
Virheen tekemisen pelko potilastyössä	4 %	12%
Luottamuksen ja avoimuuden puute työpaikalla	5 %	9 %
Potilaat eivät halua osallistua hoitoon, ovat passiivisia	2 %	12 %
Päivystykseen osallistuminen	5 %	8 %
Hankalat potilaat, jotka valittavat, syyttelevät tai arvostelevat	2 %	7 %
Konsultointimahdollisuuksien puute	3 %	7 %
Valituksen, kantelun tai syytteen kohteeksi joutuminen	1 %	4 %