Noin kolmannes osa-aikaisista lääkäreistä jakaa työaikaansa usean työn välillä. Lääkäreille ovat tyypillisiä erilaiset sivutoimiset asiantuntijatehtävät tai osa-aikainen yksityisvastaanoton pitäminen. Montaa osaaikatyötä tekevän lääkärin kokonaistyöaika voi olla jopa normaalia työaikaa pidempi.

Osa-aikatyön taustalta löytyy myös perhe-elämään ja vapaa-aja arvostukseen liittyviä syitä. Esimerkiksi osittainen hoitovapaa voi helpottaa työn ja perheen yhteensovittamista. Niille, jotka arvostavat vapaa-aikaa, mahdollisuus osa-aikatyöhön voi olla myös rekrytointivaltti.

Nuoret lääkärit mainitsevat muita useammin osa-aikatyön syyksi vapaa-ajan arvostamisen. Tämä kuvaa todennäköisesti arvostusten muutosta nuorissa ikäluokissa. Akavan tutkimuksen mukaan korkeakoulutetuista 18-35 -vuotiaista yli puolet oli huolissaan omasta jaksamisesta työelämässä ja kolme neljästä koki, että työelämä vaatii nykyisin työntekijöiltä niin paljon, että monet ihmiset palavat ennenaikaisesti loppuun. (Akava, Korkeakoulutetut nuoret 2023)

Lääkäri 2023 -tutkimuksen mukaan 25 % hyvinvointialueiden lääkäreistä työskentelee osa-aikaisesti. Perusterveydenhuollossa, eli terveyskeskuksissa ja hyvinvointi- tai sotekeskuksissa osa-aikatyötä tekevien osuus oli 34 %. Sairaaloissa osa-aikatyötä teki 21 % lääkäreistä.

Terveyskeskuksissa yleisimmät syyt osa-aikaisuudelle olivat työkuormituksen keventäminen (77 %), vapaa-ajan arvostaminen (59 %) sekä perhesyyt (55 %). Sairaalassa yleisin syy oli myös työkuormituksen keventäminen (50 %), mutta toiseksi yleisin oli työajan jakaminen usean työn välillä (45 %).

Naisista 27 % ja miehistä 22 % työskenteli osa-aikaisesti. Naisilla yleisimmät syyt osa-aikatyölle olivat työkuormituksen keventäminen ja perhesyyt. Miehillä taas korostuivat työajan jakautuminen usean työn välillä ja työkuormituksen keventäminen. Kolmanneksi yleisin syy oli molemmilla sukupuolilla vapaa-ajan arvostaminen. Osa-aikatyön syyt vaihtelivat myös lääkärin työuran vaiheissa.

Lääkärien halukkuus toimia terveydenhuollon johtotehtävissä vaikuttaa hieman vähentyneen verrattuna edelliseen, vuoden 2018 tutkimukseen. Syitä tähän tämä tutkimus ei paljasta, mutta tiedämme, että tutkimusten välissä on ollut mm. terveydenhuollolle haastava korona-aika jälkivaikutuksineen (esim. hoitojonot) sekä hyvinvointialueuudistus, jotka ovat saattaneet vaikuttaa asiaan.

Kuitenkin kaksi kolmesta esihenkilöstä vastasi, että terveydenhuollon johtotehtävät kiinnostavat melko tai erittäin paljon. Tuomirannan (2002) väitöstutkimuksen mukaan vain puolet lääkärijohtajista oli kiinnostunut johtamistyöstä, joten pidemmän aikavälin tarkastelussa vaikuttaa siltä, että tältä osin on tapahtunut myönteistä kehitystä esihenkilöiden keskuudessa. Samaa kehityssuuntaa mm. Sari HuikkoTarvainen raportoi 2018 julkaistussa Erikoislääkärilehden artikkelissa.

Esihenkilöt arvostavat itse työtään ja he myös arvoivat, että kollegat ja heidän omat esimiehensä arvostavat heidän työtään varsin paljon, organisaation johdon arvioitiin arvostavan työtä hieman vähemmin. Esihenkilöt kokevat arvostusta hieman enemmin kuin kollegat, jotka eivät toimi esihenkilöasemassa.

20 % työssä olevista, alle 65 vuotiaista vastaajista kertoo toimivansa esihenkilötehtävissä Miehistä esihenkilötehtävissä toimi 23 % vastaajista ja naisista 18 %. Esihenkilöiden keski-ikä on 52 vuotta.

91 % esihenkilöistä on erikoislääkäreitä (vs. 60 % niistä jotka eivät ole esihenkilönä) ja 46 % on väitellyt (vs. 19 %). Yli puolet lääkäriesihenkilöistä toimii sairaaloissa.

Aiemmista tutkimuksista tiedetään, että lääkärit eivät tyypillisesti toimi esihenkilöinä täysipäiväisesti, vaan osa työajasta käytetään esihenkilötyöhön ja loput potilastyöhön tms. Myös johtamistehtävien sisältö vaihtelee positioittain, toimipaikoittain jne.

Kysymys hakukerroista lääkärikoulutukseen oli mukana tutkimussarjassa nyt ensimmäistä kertaa. Suomessa opiskelleista (n = 1 104) opiskelupaikan oli ensimmäisellä hakukerralla saanut 35 % ja ulkomailla opiskelleista (n = 100) 74 %. Yliopistojen välisessä vertailussa ensimmäisellä kerralla sisään päässeiden osuus oli suurin Helsingin yliopistossa (40 %) ja pienin Itä-Suomen yliopistossa (29 %) opiskelleilla. Vähintään viisi kertaa lääkärikoulutukseen hakeneiden osuus oli suurin Oulun yliopistossa (5 %) ja pienin Turun yliopistossa (0,5 %) opiskelleilla.

Tutkittavien motiiveja hakeutua lääkärikoulutukseen selvitettiin aiempien vuosien tapaan kysymyksellä Missä määrin seuraavat tekijät vaikuttivat hakeutumiseesi opiskelemaan lääketiedettä?

Tärkein motivaatiotekijä lääkärikoulutukseen hakeutumiselle oli aiempien vuosien tapaan kiinnostus ihmiseen, minkä 81 % vastaajista arvioi vaikuttaneen melko tai erittäin paljon lääkärikoulutukseen hakeutumiseensa (kuvio 3). Viimeisen 25 vuoden aikana tämän tekijän vaikutus on kaikissa kyselyissä pysynyt välillä 81–83 %. Edelleen myös arvostettu ammatti ja monipuoliset työmahdollisuudet olivat asioita, joiden yli puolet vastaajista arvioi vaikuttaneen melko tai erittäin paljon alalle hakeutumiseensa. Koulumenestyksen vaikutus on palannut vuosituhannen vaihteen tasolle.

Lääkärikoulutukseen hakeutumisen motiiveissa on viiden viime vuoden aikana tapahtunut myös merkittäviä muutoksia, sillä kutsumusammatin merkitys on vähentynyt alle vuosien 1998–2008 (41–42 %) tason. Enää 39 % vastaajista ilmoitti sen vaikuttaneen melko tai erittäin paljon, kun edellisessä kyselyssä osuus oli 53 %. Toinen merkittävä muutos on hyväpalkkaisen ammatin merkityksen lisääntyminen. Nyt 58 % vastasi sen vaikuttaneen melko tai erittäin paljon, kun luku on vuosina 1998–2018 vaihdellut välillä 40–47 %.

Muiden motivaatiotekijöiden vaikutus ammatinvalintaan on kyselyvuosina 1998–2023 ollut selvästi vähäisempi, ja prosenttiosuudet ovat säilyneet samansuuntaisina, joskin tutkimustyön merkitys vaikuttaa edelleen vähenevän. Koulutukseen valituilla on korkea motivaatio ja he sitoutuvat valitsemaansa ammattiin, sillä lääkärikoulutuksen keskeyttäminen tai alan vaihtaminen on Suomessa edelleen harvinaista.

Aiempien vuosien tapaan vastaajien tyytyväisyyttä lääkärin ammattiin ja työhön selvitettiin kysymyksillä Jos nyt olisit aloittamassa opintojasi, ryhtyisitkö lääkäriksi? (kyllä, en), Kuinka tyytyväinen yleisesti ottaen olet nykyiseen työhösi? ja Oletko tyytyväinen valitsemaasi ammattiin? Tyytyväisyyttä arvioitiin viisiportaisella asteikolla (erittäin tyytymätön, melko tyytymätön, vaikea sanoa, melko tyytyväinen, erittäin tyytyväinen). Ammatinvalintaansa erittäin tyytyväisten osuus (38 %) oli vähentynyt 8 prosenttiyksikköä ja melko tyytyväisten lisääntynyt 6 prosenttiyksikköä vuoden 2018 kyselyyn verrattuna. Erittäin tyytymättömiä oli edelleen vain 2 % ja melko tyytymättömiä 5 %. Valtaenemmistö (84 %) vuosina 2012–2021 valmistuneista lääkäreistä valitsisi edelleen lääkärin ammatin.

Yli 90 % kyselyyn vastanneista lääkäreistä on joko erikoistunut, parhaillaan erikoistumassa tai aikoo erikoistua. Erikoistumishalukkuus ei ole aiempiin tutkimuksiin verrattuna muuttunut. Kolme neljästä kokee erikoislääkärikoulutuksen vastaavan omaa työtään melko tai erittäin hyvin.

Kyselyyn vastanneista lääkäreistä suurin osa (52 %) oli erikoistumisvaiheessa. Yleisin erikoisala erikoistumassa olevilla tai valmiilla erikoislääkäreillä oli yleislääketiede (28 %), seuraavaksi yleisimmät akuuttilääketiede, anestesiologia, lastentaudit, naistentaudit, psykiatria, radiologia, sisätaudit ja työterveyshuolto, kukin 4–5 % vastausosuudella.

Vastaajista 32 % oli erikoistunut tai erikoistumassa Helsingin yliopistossa, 23 % Tampereella, 15 % Turussa, 15 % Oulussa ja 14 % Itä-Suomen yliopistossa. Helsingin yliopistosta valmistuneista lääkäreistä 94 % jää erikoistumaan omaan yliopistoonsa. Myös ulkomailta valmistuneista lääkäreistä 50 % hakee erikoistumaan Helsingin yliopistoon. Oulusta, Tampereelta ja Turusta valmistuneista oman yliopiston valitsee noin kolme neljästä. Sen sijaan Itä-Suomen yliopistosta valmistuneista lähes puolet hakeutuu erikoistumaan muihin yliopistoihin, pääosin Helsinkiin ja Tampereelle.

Kyselyyn vastanneista 89 % valitsisi edelleen saman erikoisalan, jos nyt olisi valinnan edessä. Tärkein erikoisalavalintaan vaikuttava tekijä oli se, miten ala vastaa omia taitoja ja persoonallisuuden piirteitä. Tämä vaihtoehto tarjottiin ensimmäisen kerran edellisessä kyselyssä, ja sitä on vuosina 2018 ja 2023 pitänyt melko tai erittäin merkittävänä 85 % ja 84 % vastanneista. Erikoisalan monipuolisuus on säilynyt yhtä tärkeänä tekijänä.

Erikoisalan valintaan erittäin ja melko paljon vastanneiden osuudessa työllisyysnäkymät, mahdollisuus säädellä oman työn määrää ja ansiomahdollisuudet vaikuttivat valintaan tilastollisesti merkitsevästi aiempaa tutkimusta enemmän. Toista kertaa kysytyn erikoistumispaikan maantieteellinen sijainnin merkitys on noussut 8 prosenttiyksikköä 47%:iin. Mahdollisuus tulla valituksi erikoistumaan (20 %) tai mahdollisuus tutkimustyöhön (17 %) ei edelleenkään juuri vaikuta erikoisalavalintoihin.

Suhtautuminen päivystykseen jakaa vastaajat: vähäinen päivystysvelvollisuus oli melko tai erittäin merkittävä alavalinnan ohjaaja 41 %:lle vastaajista, mutta vastaavasti 41 %:lle asialla ei ollut lainkaan merkitystä. Perheen ja työn yhteensovittaminen oli tärkeämpää naisille (31 %) kuin miehille (18 %).

Lääketieteen opiskelijat samaistuvat kokeneempiin kollegoihin ja omaksuvat roolinsa jo opintojensa varhaisessa vaiheessa. Uran alkuvaiheen mielikuvat eri toimipaikkojen ja työtehtävien vetovoimaisuudesta muovautuvat ennen erikoisalavalintaa, ja lopulliseen alavalintaan vaikuttavat niin työllisyysnäkymät, alan kiinnostavuus, henkilökohtainen kiinnostus kuin alan monipuolisuuskin.

Kysymykseen Mitä lääkärintyötä mieluiten haluaisit tehdä? oli tarjolla kahdeksan vaihtoehtoa ja lisäksi mahdollisuus kirjoittaa muu oma vastaus. Vastausohjeena oli valita vain yksi vaihtoehto.

Vuosina 2012–2021 valmistuneista kyselyyn vastaajista vähän yli puolet työskentelisi mieluiten sairaalassa. Edellisestä kyselystä poiketen naiset (53 %) valitsivat sairaalatyön hieman miehiä (51 %) useammin. Perusterveydenhuollon lääkärin työn mieluisimmaksi valinneiden osuus säilyi lähes vuoden 2018 ennätystasolla ja on edelleen noin neljännes. Naiset (26 %) valitsivat tämänkin työn useammin kuin miehet (19 %). Miehet valitsivat naisia useammin esimerkiksi yksityislääkärin työn (8 vs. 5 %), johtamis- ja hallintotyön (4 vs. 2 %) ja opetustyön (4 vs. 2 %).

Lääketieteen opiskelijat samaistuvat kokeneempiin kollegoihin ja omaksuvat roolinsa jo opintojensa varhaisessa vaiheessa. Uran alkuvaiheen mielikuvat eri toimipaikkojen ja työtehtävien vetovoimaisuudesta muovautuvat ennen erikoisalavalintaa, ja lopulliseen alavalintaan vaikuttavat niin työllisyysnäkymät, alan kiinnostavuus, henkilökohtainen kiinnostus kuin alan monipuolisuuskin. Kysymykseen Mitä lääkärintyötä mieluiten haluaisit tehdä? oli tarjolla kahdeksan vaihtoehtoa ja lisäksi mahdollisuus kirjoittaa muu oma vastaus. Vastausohjeena oli valita vain yksi vaihtoehto.

Vuosina 2012–2021 valmistuneista kyselyyn vastaajista vähän yli puolet työskentelisi mieluiten sairaalassa. Edellisestä kyselystä poiketen naiset (53 %) valitsivat sairaalatyön hieman miehiä (51 %) useammin. Perusterveydenhuollon lääkärin työn mieluisimmaksi valinneiden osuus säilyi lähes vuoden 2018 ennätystasolla ja on edelleen noin neljännes. Naiset (26 %) valitsivat tämänkin työn useammin kuin miehet (19 %). Miehet valitsivat naisia useammin esimerkiksi yksityislääkärin työn (8 vs. 5 %), johtamis- ja hallintotyön (4 vs. 2 %) ja opetustyön (4 vs. 2 %).

Nuorten lääkärien arvomaailmaa selvitettiin pyytämällä Arvioi jokaisen seuraavassa esitettävän asian kohdalla, kuinka tärkeältä se sinusta tuntuu. Kuuden valmiiksi annetun asian tärkeyttä pyydettiin arvioimaan neliportaisella asteikolla (hyvin tärkeää, melko tärkeää, ei kovin tärkeää, ei ollenkaan tärkeää). Arvomaailmaa tutkittiin edellisen kerran vuoden 2013 kyselyssä, jolloin pyydettiin arvioimaan 18 eri asiaa. Vertailua vuoden 2013 tuloksiin voidaan pitää mielekkäänä, vaikka kysymyksenasettelusta jätettiin tällä kertaa pois orientoiva osa Mikä Sinulle on tärkeää elämässäsi?

Vuosina 2012–2021 valmistuneet lääkärit kokivat perhe-elämän itselleen tärkeimmäksi, sillä sen ilmoitti hyvin tärkeäksi 72 % vastaajista. Työn merkityksellisyys, mahdollisuus harrastuksiin ja itsensä toteuttamiseen sekä suoriutuminen työssä koettiin myös tärkeinä. Vähiten tärkeiksi koettiin lomailu ja korkea elintaso.

Yhdistettäessä hyvin tärkeää ja melko tärkeää vastanneet, suoriutuminen työssä ja opiskelussa (98 %) sekä työn merkityksellisyys (97 %) nousivat suosituimmiksi asioiksi. Seuraavina tulivat perhe-elämä (94 %) ja mahdollisuus harrastuksiin ja itsensä toteuttamiseen (94 %). Hyvin harva vastaaja ilmoitti yhdenkään annetun asian olevan täysin merkityksetön.

Vuoden 2013 tuloksiin verrattuna perhe-elämän merkitys oli vähentynyt, sillä hyvin tärkeää vastanneiden määrä oli vähentynyt 10 prosenttiyksikköä. Keskustelu nuorten lääkärien vapaa-ajan kasvaneesta merkityksestä ei näkynyt tuloksissa esimerkiksi lomailun merkityksen lisääntymisenä, sillä sitä hyvin tärkeänä pitäneiden osuus on pysynyt lähes ennallaan (38 % vs. 35 %) ja melko tärkeänä pitäneiden määrä vähentynyt (47 % vs. 52 %). Myös korkean elintason merkitys on pysynyt lähes ennallaan, sillä vuonna 2013 se oli hyvin tärkeää 15 %:lle ja melko tärkeää 61 %:lle vastaajista.

Työn merkityksellisyys oli aiempiin vuosiin verrattuna uusi arvioitava asia ja lähes jokainen koki sen tärkeänä, vastausluokat yhteenlaskettuina jopa vähän perhe-elämää tärkeämpänä. Kyselyssä ei kuitenkaan pyydetty laittamaan asioita tärkeysjärjestykseen.