Unilääketiede

Hyväksytty Suomen Lääkäriliiton hallituksen kokouksessa 19.11.1998, tarkistettu 31.12.2019.

1. Yleistä

Vuonna 1988 perustettu Suomen Unitutkimusseura ry:n (SUS) hallitus hyväksyi alkuperäisen ehdotuksen unilääketieteen erityispätevyyden vaatimuksista 16.12.1994. Erikoislääkäriyhdistysten ehdotusten mukaisesti korjattu esitys hyväksyttiin SUS:n hallituksen kokouksessa 18.1.1996 ja tarkennettu esitys 8.5.1998. Suomen Lääkäriliiton koulutusvaliokunnan kokouksessaan 19.8.1998 esittämät muutokset hyväksyttiin SUS:n hallituksessa 28.8.1998 ja Suomen Lääkäriliiton hallituksessa 19.11.1998. Sääntöjä on tämän jälkeen päivitetty määrävälein. Unilääketieteen erityispätevyyden vaatimukset pohjautuvat soveltuvin osin USA:n ja etenkin Euroopan unitutkimusyhdistyksen (European Sleep Research Society) koulutustavoitteisiin.

Unilääketieteen erityispätevyystoimikunta on painottanut monialaisuutta uni- ja vireystilan häiriöistä kärsivien potilaiden diagnostiikassa ja hoidossa. Erityispätevyyttä myönnettäessä tieteellinen työ on katsottu lisäansioksi kliinisen perehtyneisyyden ohella.

Unilääketieteen erityispätevyys tarkoittaa lisäpätevöitymistä unilääketieteeseen oman erikoisalan puitteissa sekä tavanomaista laajempaa perehtyneisyyttä muiden erikoisalojen piiriin kuuluviin unilääketieteen osa-alueisiin ja menetelmiin. Unilääketieteen erityispätevyyden omaavan erikoislääkärin tulee kuitenkin tiedostaa osaamisensa rajat muun kuin oman erikoisalan piiriin kuuluvien toimenpiteiden osalta. Erityistä harkintaa ja tarkkaavuutta tulee noudattaa mm. unilääketieteellisiä palveluita koskevassa julkisessa ilmoittelussa, ettei ilmoittelun yhteydessä synny vääriä mielikuvia ilmoittajan pätevyyden laadusta.

Unilääketieteen erityispätevyyden omaavan erikoislääkärin on aina tuotava esiin oma primaari erikoisalansa ennen mainintaa unilääketieteen erityispätevyydestä. Mikäli erityispätevyyden omaavalla lääkärillä katsotaan olevan merkittävää oman erikoisalan ulkopuolelle kohdistuvaa osaamista, tästä osaamisesta tullaan jatkossa pitämään erillistä listaa, joka on nähtävissä SUS:n sivustolla. Epäselvissä tilanteissa erityispätevyystoimikunta ottaa kantaa asiaan ja tarvittaessa pyytää lausuntoa ulkopuoliselta taholta. Tavoitteena on, että osaamisvaatimukset eri toimenpiteiden osalta tullaan määrittelemään mahdollisimman yksiselitteisesti erikoisalakohtaisten osaamisvaatimusten yhteydessä ja kirjaamaan SUS:n sivuille.

2. Erityispätevyystoimikunta

SUS:n hallitus nimittää erityispätevyystoimikuntaan 5–8 jäsentä aina kahdeksi vuodeksi kerrallaan edellisen erityispätevyystoimikunnan ehdotuksen pohjalta. Toimikunta valitsee keskuudestaan puheenjohtajan ja sihteerin. Toimikunnan jäsenillä tulee olla lääketieteen tohtorin tutkinto, unilääketieteen erityispätevyys ja vähintään viiden vuoden kokemus kliinisestä unilääketieteellisestä työstä. Erityispätevyystoimikunnan kokoonpano: Anniina Alakuijala (KNF, pj), Outi Saarenpää-Heikkilä (LNEU), Tarja Saaresranta (KEU), Markku Partinen (NEU), Juha Markkula (PSY).

Toimikunnassa tulee olla aina vähintään yksi edustaja a) kliinisen neurofysiologian, b) neurologian ja c) psykiatrian, d) keuhkosairauksien erikoisaloilta sekä 1–3 jäsentä soveltuvalta erikoisalalta. Mahdollisuuksien mukaan vähintään yhden jäsenen tulisi olla joltakin lapsia ja/tai nuoria hoitavalta erikoisalalta.

Toimikunta kokoontuu vähintään kahdesti vuodessa ja hyväksyy erityispätevyyden hankkimista suunnittelevien pätevöitymissuunnitelmat tai tekee niihin muutosehdotuksia. Toimikunta päättää käytännön palvelun koulutuspaikoista ja tuutoroinnista, teoreettisesta kurssimuotoisesta koulutuksesta ja kuulustelusta, tekee ehdotukset Lääkäriliiton varatoiminnanjohtajalle erityispätevyyden myöntämisestä sekä tarkistaa vähintään kolmen vuoden välein ohjelman ja kuulustelun sisällön. Tarkistettu ohjelma hyväksytään yhdistyksen hallituksessa, jonka jälkeen liiton yhteyshenkilö päivittää tarkistetun ohjelman liiton internetsivuille.

Erityispätevyystoimikunta nimeää keskuudestaan yhteyshenkilön kullekin erityispätevyyskouluttajalle. Yhteyshenkilönä toimiva erityispätevyystoimikunnan jäsen seuraa, tukee ja ohjaa nimettyjä kouluttajia ja siten myös heidän koulutuksessaan olevia pätevöitymässä olevia lääkäreitä. Yhteyshenkilö vastaa viime kädessä siitä, että pätevöityjän saama koulutus on riittävää ja asianmukaista. Tämä edellyttää, että kukin kouluttaja pitää omaa yhteyshenkilöään hyvin ajan tasalla omista koulutuksessaan olevista lääkäreistä. Yhteyshenkilö raportoi erityispätevyystoimikunnalle. Erityispätevyystoimikunta antaa luvan kirjalliseen ja suulliseen kliiniseen tenttiin osallistumiseen ja hyväksyy suoritukset.

Jokaiselle pätevöityjälle nimetään kouluttaja, joka on pääsääntöisesti saman erikoisalan erikoislääkäri, jolla on unilääketieteen erityispätevyys. Jos omalta erikoisalalta ei löydy unilääketieteen erityispätevyyden omaavia erikoislääkäreitä, kouluttajana voi toimia muu erityispätevyystoimikunnan hyväksymä erikoislääkäri, jolla on riittävästi kokemusta kliinisestä unilääketieteellisestä työstä. Pätevöityjälle voidaan nimetä useita kouluttajia, jolloin yksi heistä nimetään pääkouluttajaksi, joka ensisijaisesti huolehtii erityispätevöitymissuunnitelman kokonaisuudesta ja pitää yhteyttä yhteyshenkilöön erityispätevyystoimikunnassa.

Toimikunta ylläpitää listaa kaikista kouluttajaksi kelpaavista erityispätevyyden suorittaneista erikoislääkäreistä siten, että erityispätevöitymiskoulutukseen hakeutuvalla on mahdollisuus löytää itselleen sopiva kouluttajan SUS:n sivuilta.

Toimikunta ilmoittaa erityispätevyyssuorituksista SUS:n hallituksen sihteerille, joka kirjaa ne SUS:n omaan tietokantaan. Samoin toimikunnan pöytäkirjat ja muu tarpeellinen materiaali arkistoidaan SUS:n sihteerin ylläpitämään tietokantaan.

3. Erityispätevyyskoulutuksen tavoitteet

Unilääketieteen erityispätevyyden yleistavoitteena on pyrkiä lisäämään tietämystä unilääketieteestä lääkärikunnan keskuudessa kouluttamalla unilääketieteeseen perehtyneitä eri alojen spesialisteja sekä julkiseen että yksityiseen erikoissairaanhoitoon. Erityistavoitteina on, että erikoislääkäri unilääketieteen erityispätevyyden suoritettuaan

1) tuntee kliinisten uni- ja vireystilatutkimusten perusmenetelmät ja ongelmat ja uni- ja vireyshäiriöihin liittyvän lainsäädännön sekä pystyy arvioimaan alan tieteellisiä tutkimuksia ja integroimaan kriittisesti niiden tuloksia omaan tietämykseensä

2) ymmärtää riittävässä laajuudessa yleisesti käytössä olevia laajoja unipolygrafioita ja suppeita yöpolygrafioita sekä uneliaisuutta ja vireyttä mittaavia tutkimuksia ja kykenee tunnistamaan löydökset, jotka vaativat muun spesialistin kannanottoa. Riittävä laajuus riippuu erikoisalasta ja täsmennetään erikoisalakohtaisissa vaatimuksissa, mutta se tarkoittaa kaikilla erikoisaloilla vähintään sen tasoista perehtymistä menetelmiin, että erikoislääkäri tuntee menetelmien keskeiset rajoitukset, virhelähteet sekä psyko- ja biometriset ominaisuudet, kykenee tarvittaessa arvioimaan tutkimuksesta laaditun lausunnon laatua ja suhteuttamaan löydökset kliinisiin löydöksiin ja esitietoihin

3) kykenee itsenäisesti tutkimaan ja hoitamaan omaan erikoisalaansa liittyviä uni- ja vireystilan häiriöitä tarkoituksenmukaisten lisätutkimusten ja konsultaatioiden käytön avulla ja hallitsee riittävän laajasti kliinisen erotusdiagnostiikan

4) kykenee suunnittelemaan hoidon kokonaisuuden tuntien eri hoitomuotojen mahdollisuudet ja rajoitukset

5) pystyy toimimaan eri erikoisaloja edustavien lääkärien konsulttina uni- ja vireystilan häiriöiden diagnostiikassa ja hoidossa

6) kykenee unilääketieteen kehittämis-, opetus- ja tutkimustyöhön.

4. Koulutus

Pätevöityjän tulisi olla yhteydessä erityispätevyystoimikuntaan jo pätevöitymisohjelmaa suunnitellessaan sekä tutustua SUS:n kotisivuilla oleviin yksityiskohtaisempiin ohjeisiin koulutustavoitteista ja suorituksesta.

Koulutus koostuu käytännöllisestä ja teoreettisesta osasta. Käytännöllisen koulutuksen sisältö tulee suunnitella kouluttajan kanssa jo koulutuksen alussa. Koulutussuunnitelma hyväksytetään erityispätevyystoimikunnassa. Erityispätevöitymistoimikunta hyväksyy ja määrää kouluttajan/ kouluttajat suunnitelmakohtaisesti erityispätevöitymissuunnitelman hyväksymisen yhteydessä. Joku erityispätevyystoimikunnan jäsen toimii yhteyshenkilönä. Erityispätevyystoimikunta hyväksyy tapauskohtaisesti aikaisemmat suoritukset ja esittää tarvittaessa muutosehdotuksensa suunnitelmaan, jotta se täyttää koulutukselle asetetut vaatimukset. Koulutuksen kehittymisen myötä pätevöitymisvaatimuksiin saattaa tulla muutoksia pätevöitymisen aikana. Lähtökohtaisesti kunkin pätevöityjän kohdalla noudatetaan niitä vaatimuksia, jotka ovat voimassa sinä ajankohtana, jolloin toimikunta hyväksyy pätevöitymissuunnitelman, eli hyväksytty pätevöitymissuunnitelma toimii myös ennakkopäätöksenä hyväksyttävästä koulutuksen sisällöstä. Erityispätevyystoimikunnan jäsenenä toimiva yhteyshenkilö seuraa suunnitelman toteutumista ja tarvittaessa neuvottelee erityispätevyystoimikunnan kanssa mahdollisista muutoksista. Erityispätevyystoimikunta käsittelee tarvittaessa muutetun tai korjatun suunnitelman uudelleen.

4.1. Käytännön koulutus

4.1.1. Erikoislääkärin oikeudet soveltuvalla erikoisalalla. Erityispätevyyskoulutus voidaan aloittaa ja palvelut suorittaa osin tai kokonaan jo erikoistumisen aikana.

4.1.2. Yhteensä 24 kalenterikuukautta työskentelyä yksiköissä, joissa tutkitaan ja/ tai hoidetaan uni- ja vireystilan häiriöistä kärsiviä potilaita, ja jossa koulutettavan vastuualueeksi on nimetty selkeästi unihäiriöiden hoito. Mikäli kliiniseen työnkuvaan kuuluu myös muuta kuin unihäiriöiden hoitoa, tulee suunnitelmassa erikseen mainita mikä (prosentti)osuus koulutusajasta lasketaan erityispätevöitymiskoulutukseen.

Tästä ajasta 21 kuukautta voidaan työskennellä vapaavalintaisissa erityispätevyystoimikunnan hyväksymissä koulutusyksiköissä siten, että henkilö saa kokemusta sekä elimellisistä että ei-elimellisistä uni- ja vireystilan häiriöistä. 21 kk jaksosta korkeintaan 3 kk voidaan korvata tutkimustyöllä erityispätevyystoimikunnan harkinnan mukaan.

Erityispätevyystoimikunta voi erityisistä syistä hyväksyä osan koulutuksesta suoritettavaksi myös muulla tavoin tai täydennettäväksi lyhyinä intensiivijaksoina oman työskentely-yksikön ulkopuolella ja etäopetuksena. Työskentely myös ulkomaisessa kliinisessä unitutkimuskeskuksessa voidaan hyväksyä käytännön koulutukseksi.

Koulutukseen tulee sisältyä ohjausta myös erilaisten unirekisteröintien suorittamisesta ja tulkinnasta sekä uni- ja vireystilan häiriöiden hoitomuodoista. Yksityiskohtaisempia ohjeita tarvittavasta laajuudesta ja vaatimuksista yksittäisten tutkimus- tai hoitomenetelmien osalta annetaan tarvittaessa erikoisalakohtaisessa tai muussa tarkemmassa ohjeistuksessa.

24 kk:n palveluun tulee sisältyä yhteensä vähintään 3 kk työskentelyä jollakin/ joillakin seuraavista erikoisaloista (muu kuin oma pääerikoisala) kouluttajan hyväksymässä yksikössä: geriatria, keuhkosairaudet ja allergologia, kliininen neurofysiologia, lastenneurologia, lastenpsykiatria, lastentaudit, neurologia, nuorisopsykiatria, psykiatria tai sisätaudit.

Yleissääntönä palvelun hyväksymiseksi edellytetään työskentelyä ko. erikoisalan uni- ja vireystilan häiriöistä kärsivien potilaiden parissa yksikössä, jossa vähintään yhdellä erikoislääkärillä on unilääketieteen erityispätevyys tai koulutettavalle on järjestetty muuten mahdollisuus saada ohjausta saman erikoisalan erikoislääkäriltä, jolla on unilääketieteen erityispätevyys. Lyhin hyväksyttävä palveluaika yhdessä yksikössä on 6 viikkoa. Palvelu voidaan suorittaa myös osa-aikaisena, tai siten, että työajasta vain osa on allokoitu unihäiriöpotilaille, missä tapauksessa palveluaika pitenee osa-aikaisuuden tai unihäiriöiden parissa työskentelyn prosentuaalisen osuuden suhteessa.

Riippumatta pätevöityjän erikoisalasta hänen tulee perehtyä eri unihäiriöiden keskeisiin tutkimusmenetelmiin, jotka on lueteltu kaikille yhteisissä osaamisvaatimuksissa. Kliinisneurofysiologisten ja muiden keskeisten unilääketieteellisten tutkimusmenetelmien opetus ja niiden osaamisen osoittaminen voidaan järjestää KNF-yksikössä palvelun lisäksi myös erillisen, erityispätevyystoimikunnan hyväksymän koulutuskokonaisuuden (moduuli) puitteissa. Tämän erillisen koulutuskokonaisuuden suorittaminen ei yksinään (ilman työskentelyä KNF-yksikössä sekä erikseen määriteltävien, perusosaamisen tasoa laajempien osaamisvaatimusten täyttymistä ja osaamisen osoittamista) anna pätevöityjälle riittävää pätevyyttä itsenäisesti antaa lausuntoja kliinisneurofysiologisista rekisteröinneistä.

4.2 Teoreettinen kurssimuotoinen koulutus

Teoreettista kurssimuotoista koulutusta unilääketieteestä vähintään 75 tuntia. Tätä koulutusta voi hankkia sekä koti- että ulkomaisissa koulutustilaisuuksissa. Erityispätevyystoimikunta arvioi, mitä koulutuksia voidaan hyväksyä unilääketieteen erityispätevyyden kurssimuotoiseksi koulutukseksi. Yhdestä koulutustilaisuudesta (esim. useamman päivän symposiumi tai kongressi) hyväksytään kuitenkin korkeintaan 20 tuntia.

5. Kuulustelu

Erityispätevyystoimikunta vastaa valtakunnallisen kirjallisen kuulustelun kysymysten laadinnasta ja niiden arvostelusta. Kuulustelutilaisuudet järjestetään maalis- ja marraskuussa Suomen Lääkäriliiton ilmoittamissa tiloissa ja kuulustelu on maksuton. Kuulustelupäivistä ja ilmoittautumisesta lisätietoja Lääkäriliiton Internet-sivuilta

Erityispätevyystoimikunta laatii yhdessä sopimallaan tavalla tenttiin kysymykset ja arvostelee sen. Kirjallisen tentin kesto on kuusi tuntia. Hyväksyttävän suoritukseen vaaditaan vähintään puolet maksimipisteistä. Yksikään vastaus ei saa olla 0 pisteen arvoinen. Koulutettavan tulee saada ilmoitus kirjallisen tentin hyväksymisestä viimeistään kaksi kuukautta tentin jälkeen. Kirjallisessa kuulustelussa voi olla sekä kaikille yhteistä kysymyksiä, että erikoisalakohtaisia valinnaisia kysymyksiä.

Kuulustelun arvosteluun voi vaatia oikaisua yhden kuukauden aikana tulosten saamisesta. Oikaisuvaatimukset käsittelee SUS:n hallitus. Mahdollinen kuulustelija jäävää itsensä oikaisuvaatimusten käsittelystä. Mikäli SUS:n hallitus ei saa asiaa selvitetyksi pätevöityjää tyydyttävällä tavalla, asia ratkaistaan Suomen Lääkäriliiton erityispätevyysmääräysten mukaisesti. Kuulustelun voi uusia rajoituksetta.

Kirjallisen tentin hyväksymisen jälkeen koulutettavalle järjestetään käytännön potilastentti (suullinen). Potilastentin tarkoituksen on varmistua koulutettavan kliinisten taitojen riittävyydestä uni- ja vireystilan häiriöiden tunnistamisessa (anamneesi), kliinisen statuksen ja oikeiden johtopäätösten tekemisessä sekä mahdollisen hoito- ja kuntoutusuunnitelman laatimisessa. Käytännön tentissä painotetaan pätevöityjän erikoisalan mukaisia asioita. Potilastentti suoritetaan jollekin erityispätevyystoimikunnan hyväksymälle erikoislääkärille, jolla on unilääketieteen erityispätevyys. Pätevöityjän oma kouluttaja tai muu saman yksikön erikoislääkäri ei voi toimia potilastentin suorittajana.

6. Osaamisvaatimukset

6.1. Vaadittava tenttikirjallisuus (kaikille erikoisaloille yhteinen)

6.1.1. Jokin seuraavista oppikirjoista

1) ESRS:n oppikirja, uusin painos
2) Kryger-Roth-Dement: Principles and Practice of Sleep Medicine, uusin painos
3) Chokroverty: Sleep Disorders Medicine, uusin painos

6.1.2. Lehdet

1. Sleep Med Rev 3 viimeisintä vuosikertaa
2. Duodecim ja Suomen Lääkärilehti 3 viimeisintä vuosikertaa soveltuvin osin (unilääketiedettä koskevat ja sivuavat artikkelit)

Erikoisalakohtainen lisälukemisto määritellään erikoisalakohtaisesti.

6.1.3. Uusimmat kansainvälisesti hyväksytyt uni- ja vireystilan häiriöiden luokitukset

1) AASM:n ICSD-3 vuodelta 2014 tai uudempi

2) tautiluokitus ICD viimeisin versio (ICD-10 tai ICD-11) soveltuvin osin

3) DSM-5 psykiatrian luokitus soveltuvin osin (pakollinen vain psykiatreille)

6.2. Muut vaatimukset

Riippumatta pätevöityjän erikoisalasta hänen tulee perehtyä eri unihäiriöiden keskeisimpiin tutkimusmenetelmiin, joita ovat muun muassa A) nukkumispäiväkirja ja kyselylomakkeet, jotka löytyvät Unettomuuden ja Uniapnean Käypä hoito - suosituksista, Terveysportista tai osaamisvaatimuksissa mainituissa oppikirjoissa. B) aktigrafia, C) suppea yöpolygrafia, D) laaja unipolygrafia, E) MSLT, MWT ja OSLER ja F) laboratoriotutkimukset, joita tarvitaan diagnostiikassa (esimerkiksi levottomat jalat -oireyhtymä ja narkolepsia) ja erotusdiagnostiikassa.

Erityispätevöitymistoimikunta voi täsmentää tarpeen vaatiessa kaikille yhteisiä sekä erikoisalakohtaisia osaamisvaatimuksia. Nämä lisäykset ilmoitetaan SUS:n sivuilla ja lisätään aina seuraavaan sääntöjen päivitykseen siten, että tavoitteena on lopulta kaikille erikoisaloille koko erityispätevyyden suorittamisen kattava kuvaus osaamisvaatimuksista ja osaamisen osoittamisen periaatteista.

7. Hakemuslomakkeet ja lisätiedot

Hakemus erityispätevyyden saamiseksi toimitetaan sähköisessä muodossa (WORD) erityispätevyystoimikunnan puheenjohtajalle. Hakemus tulee tehdä erityiselle lomakkeelle. Lomakkeen saa osoitteesta http://www.sus.fi/ (< kliininen unilääketiede < unilääketieteen erityispätevyys) kotisivuilta.

Lisätietoja antaa erityispätevyystoimikunnan puheenjohtaja Anniina Norrkniivilä (anniina.norrkniivila ät gmail.com).

Hakemuksen liitteet

1. Kouluttautumissuunnitelma.
2. Nimikirjanote, palvelutodistus, oikeaksi todistettu ansioluettelo tai kopiot työtodistuksista, jotka ovat erityispätevyyden kannalta oleellisia.
3. Tarvittaessa käytännön palvelujen osalta työsuhdekohtainen selvitys siitä, miten työ on liittynyt unilääketieteeseen (hoidettujen unihäiriöpotilaiden määrät, kuinka montaa eri unihäiriöistä kärsivää potilasta pätevöityjä on hoitanut/ tutkinut, konsultaatiomahdollisuudet, monialakokoukset ja muut monialaisen toiminnan tunnusmerkit, oma roolisi tuossa toiminnassa), mikäli riittävää selvitystä ei ole sisällytetty pätevöitymissuunnitelmaan.
4. Mikäli tarvittavat tiedot eivät ilmene viimeistellystä pätevöitymissuunnitelmalomakkeesta, luettelo teoreettiseksi koulutukseksi sopivista koulutustapahtumista osallistumistodistuksineen (muista kuin SUS:n järjestämistä koulutustapahtumista liitteeksi myös ohjelmat, mikäli mahdollista).
5. Julkaisuluettelo tai sen ote unitutkimuksen aihepiiriä koskien.
6. Muut todistukset ja selvitykset, jotka täydentävät hakemusta (esim. selvitys tutkimustyöhön osallistumisesta).