Lääkäriliiton eduskuntavaalitavoitteet 2023

Eduskuntavaalit toimitettiin 2.4.2023. Lääkäriliiton hallitus vahvisti jäseniä osallistavalla prosessilla valmistellut eduskuntavaalitavoitteet kokouksessaan 19.8.2022.

Tavoitteita on kaikkiaan yhdeksän ja ne on ryhmitelty kolmeen teemaan. Tavoitteista keskusteltiin aktiivisesti ehdokkaiden ja puolueiden kanssa ennen vaaleja. 

’

1. Terveydenhuollon rahoitus on nostettava pohjoismaiselle tasolle

Terveydenhuoltoon investoiminen tuottaa pitkäaikaisia terveydellisiä ja taloudellisia hyötyjä. Vaikka terveyden arvo meillä tunnustetaan, käytetään Suomessa terveydenhuoltoon huomattavan vähän rahaa suhteessa muihin Pohjoismaihin. Suomen terveydenhuollon menot olivat vuonna 2019 vain 9,2 prosenttia bruttokansantuotteesta, kun ne muissa Pohjoismaissa olivat yli 10 prosentin tasolla.

Terveyspalveluiden saatavuus sekä henkilöstön riittävyys ja jaksaminen on turvattava nostamalla terveydenhuollon kokonaisrahoitusosuutta. Nykytilanteen haasteet eivät kuitenkaan ratkea yksinomaan resurssipanostuksilla, vaan tueksi tarvitaan myös sote-henkilöstön välistä tarkoituksenmukaista työnjakoa, toimivia tietojärjestelmiä ja hyviä johtamisen rakenteita. Yhtä lailla lähtökohtana tulee olla voimavarojen kohdentaminen vaikuttaviin ja terveyshyötyä tuottaviin palveluihin.

Haasteisiin vastaaminen edellyttää toimivaa sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujärjestelmää, joka kykenee vastaamaan väestön palvelutarpeeseen oikea-aikaisesti ja vaikuttavasti. Riittävillä ja vaikuttavilla terveyspalveluilla turvataan väestön työkykyä ja ehkäistään ennenaikaista työkyvyttömyyseläköitymistä.

Kestävä talous edellyttää korkeaa työllisyysastetta, jonka ehtona on koko väestön terveysongelmien nopea ja laadukas hoito varhaisessa vaiheessa. Työkykykuntoutuksella tulee ehkäistä työelämän ulkopuolelle johtavaa ongelmien vaikeutumista.

Ikääntyvän väestön terveyteen liittyvien tarpeiden kasvun ohella pandemia on heikentänyt sairauksien varhaista diagnosointia sekä hoitoa. Perusterveydenhuoltoon ja erikoissairaanhoitoon syntynyttä hoitovelkaa tulee purkaa aktiivisesti. Varautumisesta tulevaisuuden kriiseihin tulee huolehtia ennakolta huomioimalla terveysturvallisuuteen ja huoltovarmuuteen liittyvät koronaepidemian aikana tunnistetut tarpeet.

2. Perusterveydenhuoltoa on vahvistettava ja hoidon jatkuvuus turvattava

Toimiva perusterveydenhuolto on oikeudenmukaisen ja kustannusvaikuttavan terveydenhuoltojärjestelmän kivijalka. Valtakunnallisella ohjauksella tulee luoda edellytykset sille, että hyvinvointialueet voivat tarjota väestölle riittävät palvelut ja koota hoitoketjut saumattomaksi kokonaisuudeksi. Potilaan tulee saada oikeanlaiset palvelut, oikeaan aikaan ja oikealla terveydenhuollon tasolla. Asiakaspalvelumaksut tai palvelujen alueellinen saatavuus eivät saa olla esteenä hoitoon hakeutumiselle tai hoitoon pääsylle.

Perusterveydenhuollon seitsemän päivän hoitotakuun toteutuminen tulee varmistaa ja sen toteuttamiseksi on taattava riittävät resurssit hoitotakuulainsäädännön mukaisesti. Hoitotakuun tulee tarkoittaa lääketieteellisesti perustellun hoidon toteutumista.

Hoidon jatkuvuuden turvaamiseksi omalääkärijärjestelmää tulee edistää asteittain. Hoidon jatkuvuus parantaa perusterveydenhuollon työn kustannusvaikuttavuutta sekä vähentää sairastavuutta ja kuolleisuutta. Pitkäaikaiset potilas-lääkärisuhteet on turvattava ennen kaikkea potilaille, joilla on pitkäaikaissairauksia. Pidemmällä aikavälillä toimivat hoitoketjut ja jatkuvuutta tuovat palvelut vähentävät terveyspalvelujen kysyntää ja erikoissairaanhoidon kustannuksia.

Myönteisen kehityksen varmistamiseksi perusterveydenhuollon palveluiden tuottamiseen tarvitaan 1000 lääkäriä lisää ja yleislääketieteen erikoislääkärien osuus perusterveydenhuollon lääkäreistä tulee nostaa vähintään 50 prosenttiin.

Perusterveydenhuollon lääkäreille tulee turvata riittävästi aikaa potilastyöhön hyvän ja potilasturvallisen hoidon varmistamiseksi. Perusterveydenhuollon lääkäreiden rekrytointihaaste korjautuu työn sisällön, työmäärän ja kehitysmahdollisuuksien yhtäaikaisella korjaamisella. Lääkärien työolojen parantaminen lisäävät sitoutumista ja hyvinvointia. Riittävät henkilöresurssit tukityön tehtäviin on turvattava, mikä mahdollistaa lääkäreiden työpanoksen kohdentumisen potilaan hoitoon.

Moniammatillisten tiimien toimivuus edellyttää terveydenhuollon eri ammattihenkilöiden riittävyyden varmistamista. Lääkärin toimenkuva moniammatillisessa työssä ei saa kapeutua vain konsultoivaan rooliin.

3. Digitalisaation mahdollisuudet on hyödynnettävä

Potilasjärjestelmä on lääkärin tärkeimpiä työvälineitä. Terveydenhuollon ammattilaiset ansaitsevat toimivat ja potilasturvallisuuden takaavat tietojärjestelmät. Vaikka asiakas- ja potilastietojärjestelmiin liittyviä haasteita on tunnistettu, ongelmien ratkaiseminen on ollut liian hidasta. Potilastietojärjestelmien käytettävyyttä on parannettava. Potilastyötä tekeviä lääkäreitä on kuultava nykyistä paremmin tietojärjestelmiä hankittaessa ja käyttöön otettaessa. Esiin tuotuihin käytettävyysongelmiin on puututtava välittömästi ennen potilasturvallisuuden vaarantumista.

Potilasturvallisuuden näkökulmasta on keskeistä, että potilastieto on häntä hoitavan ammattihenkilön saatavilla oikea-aikaisesti tietosuojasta ja tietoturvasta huolehtien. Sote-tiedonhallinnan kokonaisuudistuksessa on huomioitava, että osaamisen laadun varmistamiseksi ammattihenkilöjen on pystyttävä hyödyntämään potilastietoa myös ammatillisessa kehittymisessä.

Kanta-palveluiden edelleen kehittämiseen tulee panostaa. Esimerkiksi tietojärjestelmien ja Kanta-palvelujen välinen yhteinen lääkityslista on saatava toimivaksi niin, että kaikilla toimijoilla on ajantasaisesti käytettävissään tieto potilaan lääkityksestä. Kanta-palveluiden käyttökustannukset on edelleen katettu palveluntuottajien ja apteekkien käyttömaksuilla. Luonteeltaan Kanta-palvelut ovat perusinfrastruktuuria, josta hyödynsaajana on koko väestö. Käyttökustannusten rahoitus tulee siirtää valtion vastuulle.

Terveydenhuollon palveluita järjestetään yhä enemmän etäpalveluina. Näiden kehittämiseen tulee jatkossakin panostaa. Tulee kuitenkin huomioida se, että etäpalveluna voidaan järjestää vain osa terveyspalveluista. Etäpalveluita annettaessa tulee noudattaa Lääkäriliiton suositusta etälääketieteestä. Etäpalveluiden tarjoaminen ei saa olla palveluntarjoajalle itsetarkoituksellinen toiminnan tavoite, vaan yksi lääketieteellisesti perusteltu työväline. Etälääketiedettä ei tule käyttää yksinomaan taloudellisten kannustimien tai kustannusten hillinnän takia.

4. Terveyshyötyä tutkittuun tietoon ja näyttöön perustuen

Terveydenhuollossa priorisointi on välttämätöntä, sillä terveydenhuollon rajalliset resurssit eivät riitä kaiken mahdollisen hoidon järjestämiseen. Terveydenhuollossa on aina jouduttu tekemään valintoja siitä, mitä hoitoja järjestetään, millä tavalla ja mille potilasryhmille ne suunnataan. Monet yhteiskunnan ja terveydenhuollon kehitystrendit syventävät tätä kuilua entisestään: teknologian kehitys ja kallistuminen, väestön ja ammattilaisten odotus- ja vaatimustason nousu, väestön ikääntyminen ja medikalisaatio.

Terveydenhuollon resurssit näyttävät tulevaisuudessakin lisääntyvän huomattavasti hitaammin kuin tarpeet. Terveydenhuollon priorisoinnista ja priorisointipäätöksenteon kehittämisestä tarvitaan laajaa julkista keskustelua.

Terveydenhuollon vaikuttavuuden ja kustannusvaikuttavuuden seurantaan ja analysointiin on panostettava nykyistä enemmän. Tuotetun terveyshyödyn maksimointi on priorisoinnin keskeisiä periaatteita oikeudenmukaisuuden, yhdenvertaisuuden ja tarpeen ohella. Terveydenhuollon rajalliset resurssit on kohdennettava kustannusvaikuttavimpiin hoitoihin. Tämä edellyttää yhtenäisiä kustannuslaskennan perusteita ja tuotteistusta sekä panostusta kansallisiin laaturekistereihin, mikä mahdollistaa parempien kustannusvaikuttavuusmittareiden kehittämisen.

Tutkittu tieto tarjoaa sairauksien hoidossa ja ennaltaehkäisyssä perustan toimenpiteiden hyödyllisyyden arvioimiseksi. Lainsäädäntötason sääntelyä tarvitaan suojaamaan etenkin kaikkein haavoittuvimmassa asemassa olevia sellaisilta hoitomenetelmiltä, jotka eivät perustu tutkittuun tietoon. Uskomushoitoja koskevan lainsäädännön valmistelu tulee aloittaa seuraavalla hallituskaudella.

Priorisointia koskevat kansallisen tason päätökset ovat olennaisia, jotta kansalaisten yhdenvertaisuus voidaan turvata. Suomessa kansallisia priorisointilinjauksia tekee palveluvalikoimaneuvosto, jonka roolia tulee vahvistaa huomattavasti tekemällä neuvoston linjauksista sitovia, sekä lisäämällä neuvoston resursseja siten, että neuvosto pystyy muutaman vuoden kuluessa linjaamaan merkittävästä osasta julkisen terveydenhuollon palveluvalikoimaa.

Kansallisen tason ohella priorisointipäätöksiä tullaan tekemään hyvinvointialueilla. Kustannusvaikuttavuustiedon hyödyntäminen tuleekin nivoa kaikkeen alueiden ohjaukseen, vertailuun ja päätöksentekoon. Vain näin rajalliset resurssit voidaan käyttää oikeudenmukaisesti ja vaikuttavasti.

5. Päihde- ja mielenterveyspalvelujen saatavuutta on parannettava

Väestön henkinen kestokyky on yhä suuremmalla koetuksella. Mielenterveyssyyt ovat ohittaneet tuki- ja liikuntaelinsairaudet suurimpina työkyvyttömyyttä aiheuttava sairausryhmänä. Mielenterveysperusteisten sairauslomien määrä on kasvanut voimakkaasti erityisesti nuoremmissa väestöryhmissä. Nuorelle työelämästä ja koulutuksesta sivuun jääminen oppivelvollisuuden jälkeen ennustaa pitkäaikaista syrjäytymistä. Tämä edelleen vähentää työkykyisen työvoiman määrää sekä heikentää koko yhteiskunnan taloudellista kestävyyttä.

Ennaltaehkäisyssä huomiota tulee kiinnittää nuoruusiän lisäksi varhaislapsuuteen varmistamalla neuvolatoiminnan perustyö ja sen jatkuva kehittäminen. Toimiva oppilashuolto ja oikea-aikainen vanhemmuuden tuki ovat ensiarvoisia keinoja, joilla ehkäistään varhaisten ongelmien vaikeutumista ja osaltaan vähennetään palvelujärjestelmälle syntyvää kuormitusta.

Päihde- ja mielenterveyspalveluita on kehitettävä koko hoitoketjun osalta turvaten varhainen tutkimuksiin ja hoitoon pääsy perustasolla. Hoidon jatkuvuutta edistävät yhteen organisaatioon integroidut, matalan kynnyksen hoidon ja kuntoutuksen kattavat palvelukokonaisuudet. Aikuisväestössä päihdeongelmat altistavat mielenterveyden häiriöille, mikä edellyttää päihde- ja mielenterveysongelmien hoitoa kokonaisuutena ilman tarpeettomia raja-aitoja hoitopalveluiden välillä. Huumekuolemien ehkäisemiseksi on huolehdittava matalan kynnyksen palveluiden sekä korvaushoidon saatavuudesta ja laadusta.

Päihdelääketieteen opetusta ja osaamisresurssia tulee vahvistaa kansallisesti. Nykyiset katkonaiset hoitoketjut tulee kehittää toimiviksi perustasolta erikoissairaanhoitoon ja erikoissairaanhoidosta perustasolle. Työssäkäyvien osalta päihdeongelmien varhaista havaitsemista ja oikea-aikaista tukea tulee vahvistaa työpaikoilla ja työterveyshuollossa.

Kaikista päihteistä alkoholi aiheuttaa edelleen ylivoimaisesti eniten terveydellisiä ja sosiaalisia haittoja. Alkoholikäytön arkipäiväistyminen on johtanut maksasairauskuolemien määrän kasvuun. Alkoholi on myös merkittävä tekijä väestöryhmien välisten terveyserojen, useiden kroonisten sairauksien ja työkyvyttömyyden taustalla. Alkoholin saatavuutta ei tule lisätä, koska tämä lisäisi alkoholihaittoja entisestään. Myyntipaikkojen rajaamiseksi nykyinen alkoholin vähittäismyynnin yksinoikeusjärjestelmä tulee säilyttää.

Tupakoinnin ja nikotiinituotteiden käytön vähentämistä tulee jatkaa sosiaali- ja terveysministeriön tupakka- ja nikotiinipolitiikan kehittämisryhmän laatimien suositusten perusteella. Tupakka- ja muiden nikotiinituotteiden ostoikäraja tulee seuraavalla hallituskaudella nostaa 20 vuoteen. Toimenpide vähentäisi etenkin 15–17-vuotiaiden tupakoinnin aloittamista ja tukisi kansallisia tupakkapoliittisia tavoitteita.

6. Terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen on tulevaisuusinvestointi

Koko väestöä koskevia merkittäviä kansanterveyshaasteita ei voida ratkaista yksinomaan sairauksien hoitoon keskittyvän palvelujärjestelmän kautta. Hyvinvoinnin ja terveyden edistämisellä on tärkeä rooli terveyspalveluihin kohdistuvan kuormituksen vähentämisessä. Vaikuttaviin menetelmiin perustuva ennaltaehkäisy on tärkeää nähdä kuluerän sijaan tulevaisuuteen kohdistuvana investointina.

Kansansairauksien riskitekijät liittyvät olennaisesti väestön elintapoihin, kuten ravitsemukseen, liikuntaan ja päihteiden käyttöön. Elintapaneuvonta ja -ohjaus on sisällytettävä perustason terveyspalveluihin ja näyttöön perustuvien menetelmien hyödyntämistä ennaltaehkäisevässä työssä on vahvistettava. Terveyteen vaikutetaan lukuisilla päätöksillä, joita tehdään sosiaali- ja terveydenhuollon ulkopuolella. Elintapojen ohella terveyttä edistävät elinympäristöt ja hyvinvoinnin taustatekijät, kuten riittävä toimeentulo, koulutus ja työmarkkina-asema, vaikuttavat merkittävästi hyvän terveyden ja toimintakyvyn edellytyksiin.

Terveyden edistämistä on pyrittävä toteuttamaan hallinnonalojen laaja-alaisessa yhteistyössä. Sote-uudistuksen myötä toimintansa päättävän kansanterveyden neuvottelukunnan työtä tulee jatkaa valtioneuvoston nimeämässä hyvinvoinnin neuvottelukunnassa. Vuoteen 2030 voimassa olevan hyvinvoinnin, terveyden ja turvallisuuden edistämisen toimeenpanosuunnitelman toteutumista on seurattava säännöllisesti. Ohjelman yli sadasta tavoitteesta on priorisoitava kansanterveyden kannalta tärkeimpiä, joilla voidaan tehokkaimmin vähentää terveyden eriarvoisuutta.

Kuntien ja hyvinvointialueiden toteuttama terveyden ja hyvinvoinnin edistämistyö tarvitsee tuekseen pysyviä rakenteita, riittäviä voimavaroja sekä vaikuttaviksi todettuja toimintamalleja. Hyvän terveyden edellytyksiä luodaan muun muassa asuinalueiden suunnittelulla sekä koulutus-, liikunta, ja kulttuuripalveluiden myötävaikutuksella. Kolmas sektori vastaa laajasti sairauksia ennaltaehkäisevästä kansanterveystyöstä sekä monien erityisryhmien neuvonnasta ja tuesta. Sosiaali- ja terveysalan järjestöjen toimintaedellytykset on turvattava järjestöjen rahoitusmallin muutosvaiheessa. Valtioneuvoston periaatepäätös kansalaisjärjestöjen toimintaedellytysten edistämisestä on päivitettävä tulevalla hallituskaudella.

Kansanterveyteen vaikuttavia kulutusvalintoja voidaan ohjata tehokkaasti verotuksella. Tulevalla hallituskaudella on luotava toimeenpanokelpoinen malli terveysperusteisesta verosta, joka kohdistuisi laaja-alaisesti suolaan, sokeriin ja tyydyttyneeseen rasvaan.

7. TKI-investoinnit on nostettava neljään prosenttiin bruttokansantuotteesta

Kansallisena tavoitteena on nostaa Suomen tutkimus- ja kehittämistoiminnan (TKI) menot neljään prosenttiin suhteessa bruttokansantuotteeseen vuoteen 2030 mennessä. Vasta säädetty TKI-rahoituslaki on toimeenpantava määrätietoisesti eri sidosryhmiä laajasti kuullen. Valtion ja muun julkisen rahoituksen lisäksi TKI-kannustimia yrityksille ja kansainvälisille sijoittajille tulee edelleen lisätä. Vireä ja laaja TKI-toiminta on edellytys Suomen kansainväliselle kilpailukyvylle ja hyvinvointivaltion rahoituspohjan takaamiselle.

Suomessa on erityisen hyvät lähtökohdat lääketieteen ja laajemmin terveyssektorin tutkimukselle sekä kehitystoiminnalle. Terveysteknologian innovaatioilla on potentiaalisesti maailmanlaajuinen kysyntä. Rahoituksen lisäksi maamme tutkimusinfrastruktuurin, ml. lainsäädännön, tarjoamat edellytykset on saatettava tukemaan nykyistä paremmin terveyssektorin TKI-toimintaa ja terveysalan kasvustrategian toimeenpanoa.

Tutkimusrahoituksen näkymät vaikuttavat myös Suomen kykyyn houkutella ja rekrytoida suomalaisia ja kansainvälisiä lahjakkaita tutkijoita sekä opiskelijoita. Korkeatasoinen tutkimus ylläpitää lisäksi tutkimuslaitoksissa moninaisten asiantuntija- ja viranomaistehtävien edellyttämää kriittistä osaamista. Suomen houkuttelevuus globaalien korkean osaamisen yritysten investointikohteena riippuu pitkälti siitä, onko meillä riittävän korkeatasoista ja monipuolista tutkimusosaamista. Vain pitkäjänteinen vahva tutkimusperusta varmistaa kykymme integroitua parhaisiin verkostoihin ja ekosysteemeihin kansainvälisesti.

8. Lääketieteellisen tutkimuksen edellytykset on turvattava

Terveyden tutkimukseen myönnetään valtion budjetissa ns. VTR-rahoitusta korvaukseksi palvelujärjestelmässä tehtävän tieteellisen tutkimuksen aiheuttamista kustannuksista. STM:n koordinoima rahoitus kohdennetaan tutkimuksen laadun, määrän ja tuloksellisuuden perusteella. Rahoituksen taso on kuitenkin romahtanut runsaassa 20 vuodessa alle neljäsosaan. Vuonna 1997 VTR-rahoitus oli 91 miljoonaa euroa, kun kuluvana vuonna se on enää 21 miljoonaa.

VTR-rahoituksella tehty kliininen tutkimus on tuottanut merkittäviä edistysaskeleita hoitomenetelmiin ja terveydenhuollon kehittämiseen. Sitä eivät muut mahdolliset rahoituslähteet kuten säätiö- tai EU-pohjainen rahoitus korvaa. Sosiaali- ja terveyspalvelujärjestelmämme kehittäminen vaatii nimenomaan suomalaiseen tutkimusnäyttöön perustuvaa tietopohjaa moninaisista ilmiöistä, joita ovat mm. palvelujen järjestäminen, tuottaminen, saatavuus, kustannusvaikuttavuus, palvelupolut ja asiakaskokemus. Varsinkin kiristyvässä taloustilanteessa on tarkoituksenmukaista panostaa tutkimukseen, jotta julkinen rahoitus osataan kohdentaa kustannusvaikuttavasti.

Tutkimuksen ja koulutuksen epäsuoria kuluja on katettu palvelujärjestelmässä tähän saakka osin ”näkymättömästi” kuntien toimiessa rahoittajina. Uusilla hyvinvointialueilla valtion rahoituksen tiukka rajallisuus ei tätä enää salli. Tutkimuksen ja koulutuksen korvamerkitty rahoitus STM:n budjettimomenteilta tulee siksi viimein saattaa pitkäjänteiselle ja vahvalle nousu-uralle. Hyvinvointialueiden rahoituksesta osa tulee kohdentaa korvamerkittynä koulutukseen ja tutkimukseen. Osana tätä kokonaisuutta on huolehdittava yliopistosairaaloiden riittävän rahoituksen varmistamisesta.

Sosiaali- ja terveysalan tietolupaviranomainen Findata aloitti toimintansa toisiolain tultua voimaan vuonna 2020. Alkuperäisten tavoitteiden vastaisesti tiedon hyödyntämiseen liittyvät kustannukset ovat kasvaneet, hallinnollinen taakka lisääntynyt ja käsittelyajat pidentyneet. Toisiolaki vaatii uudistamista, jotta aineistoja voidaan hyödyntää tehokkaasti uusien hoitojen ja terveydenhuollon toiminnan kehittämiseksi.

Lääkäritutkijan virkoja ja tehtäviä erityisesti kliinisen tutkimuksen alueella tulee luoda niin perusterveydenhuollossa kuin erikoissairaanhoidossa. Tasokas ja hyvin ohjattu tutkimustyö voi olla myös terveyskeskuksen rekrytointivaltti ja osaltaan vahvistaa perusterveydenhuoltoa. Tätä tukemaan tulee laatia erityinen kansallinen perusterveydenhuollon tutkimusstrategia.

9. Lääkärikoulutuksen riittävät resurssit ja laatu on varmistettava

Lääkärikoulutuksen aloituspaikkoja on nostettu 10 viime vuoden aikana noin 30 % ilman vastaavaa resurssilisäystä tiedekunnille. Tämä on johtanut huoleen koulutuksen laadusta. Lääkäriksi ei opiskella pelkästään luennoilla vaan ohjatuissa pienryhmissä, joissa harjaannutaan potilaiden tutkimiseen ja toimenpiteiden tekemiseen. Osa käytännön taitojen oppimisesta siirtyy nyt erikoistumisvaiheeseen ja työelämään kuormittaen työpaikkojen tuottavuutta ja työhyvinvointia.

Sosiaali- ja terveysministeriö korvaa erillisrahoituksella julkiselle palvelujärjestelmälle lääkäri- ja erikoislääkärikoulutuksesta koituvia kustannuksia. Koulutuskorvausten kokonaissumma on kuitenkin laskenut vuosina 2011–2021 lähes 15 miljoonaa euroa (n. 14 %). Samanaikaisesti koulutettavien määrät ovat nousseet voimakkaasti. Kutakin valmistunutta erikoislääkäriä kohden yliopistolliselle sairaalalle suoritettavan korvauksen suuruus on nyt 44 000 euroa, kun se vielä 2011 oli 64 700 euroa. Vuonna 2021 kokonaisvaje pelkästään yliopistosairaaloiden saaman korvauksen ja koulutuskustannusten välillä oli arvioiden mukaan vähintään 100 miljoonaa euroa.

Kansalliset koulutustarvearviot tulee jatkossa toteuttaa jatkuvana prosessina eri toimijoiden välisenä yhteistyönä STM:n poikkihallinnollisen hankkeen suunnitelmien mukaisesti sekä perus- että erikoislääkärikoulutuksen osalta. Tätä varten tulee luoda kansallinen tietopohja ja taata sen ylläpidon sekä kehittämisen edellyttämät resurssit. Suomalaisia nuoria opiskelee moninkertaiseksi kasvanut määrä ulkomaisissa lääketieteellisissä tiedekunnissa muun muassa Ruotsissa, Virossa, Latviassa ja Romaniassa. Kelan opintotukea ulkomaille lääketieteen opintoihin sai lukuvuonna 2021–2022 yhteensä jo 1190 suomalaista opiskelijaa. Heistä ylivoimainen enemmistö tulee kyselytutkimusten perusteella palaamaan valmistuttuaan Suomeen töihin ja erikoistumaan. Tämä on huomioitava suomalaisia tutkintotavoitteita asetettaessa.