Hyväksytty Lääkäriliiton hallituksen kokouksessa 13.2.2020
Sosiaalisella medialla tarkoitetaan verkkoviestintäympäristöjä, joissa käyttäjällä on mahdollisuus toimia aktiivisena sisällöntuottajana passiivisen vastaanottajan lisäksi. Tuotetun sisällön tarkoituksena on luoda ja pitää yllä yhteyksiä toisiin käyttäjiin verkon kautta. Sosiaalisen median työkaluilla taas tarkoitetaan sovelluksia, jotka mahdollistavat sisällön tuottamisen ja/tai siirtämisen internetiin.
Sosiaalisen median sovellusten käyttö on arkipäivää maailmanlaajuisesti miljoonille ihmisille, mukaan lukien lääkärit, lääketieteen opiskelijat ja potilaat. Sovellukset ovat keinoja koota, jakaa ja jaella tietoa, mukaan lukien terveystietoa, sekä pitää yllä sosiaalisia suhteita muihin ammattihenkilöihin, ystäviin ja sukulaisiin. Sosiaalista mediaa voi käyttää ammatillisen tiedon jakamiseen, lääketieteellisten neuvojen etsimiseen ja eri sairauksia sairastavat potilaat voivat jakaa kokemuksiaan toistensa kanssa. Sitä voi myös käyttää esim. tutkimuksessa, terveyden edistämisessä, opetuksessa ja suorassa tai epäsuorassa markkinoinnissa ammattihenkilöille.
Lääkärin sosiaalista kanssakäymistä säätelevät lait ja ammatilliset käyttäytymissäännöt sekä Lääkäriliiton antamat ohjeet koskevat myös sosiaalista mediaa. Sosiaalisen median sivustoille laitettu arkaluontoinen sisältö on yleensä julkisella palvelimella ja säilyy verkossa pysyvästi. Yksittäisellä henkilöllä ei ole mahdollisuutta kontrolloida sovelluksiin laittamansa tiedon jakelua. Sosiaalisessa mediassa jaettuun tietoon tulee aina suhtautua, kuten se olisi täysin julkista tietoa. Tietoihin voidaan todennäköisesti palata kymmenien vuosien ajan ja niitä voidaan arvioida muiden toimesta ja muista lähtökohdista kuin käyttäjä on alun perin toivonut. Kiinnostuneet tahot, kuten nykyiset tai mahdolliset tulevat työnantajat, vakuutusyhtiöt ja kaupalliset yksiköt voivat tarkastella näitä sivustoja monista syistä, esimerkiksi ymmärtääkseen paremmin asiakkaiden tarpeita ja odotuksia, profiloidakseen työnhakijoita tai parantaakseen tuotteita tai palveluita.
Sosiaalinen media ei voi korvata lääkärin kasvokkain antamaa konsultaatiota, mutta voi laajentaa joidenkin potilaiden tai ryhmien terveyspalveluiden käyttöä. Sosiaalisessa mediassa luodut kontaktit potilaiden kanssa voivat kuitenkin myös muuttaa potilas-lääkärisuhdetta ja voivat johtaa joko lääkärin tai potilaan henkilökohtaisten tietojen tarpeettomaan ja mahdollisesti ongelmalliseen paljastumiseen.
Lääkärin tai lääketieteen opiskelijan tulee sosiaalista mediaa käyttäessään, samoin kuin kaikissa muissakin julkisissa yhteyksissä, muistaa että aina kun hänen ammattinsa on tiedossa, hän yksityishenkilönä esiintyessäänkin edustaa kanssaihmisille ensisijaisesti lääkäriprofessiota. Vaarana tällöin on, että yksityisiksi mielipiteiksi tarkoitetut ilmaisut yleistetään koskemaan koko lääkärien ammattikuntaa. Lääkärin tulee myös tästä syystä toimia sosiaalisessa mediassa vastuullisesti.
Sosiaalisen median taitojen hankkiminen ja niiden ylläpitäminen on lääkärille tärkeää. Näiden ohjeiden tarkoituksena on opastaa sosiaalisen median käyttöön siten, että lääkärille asetetut ammatilliset ja eettiset vaatimukset toteutuvat.
Sosiaalisen median käytössä tulee noudattaa seuraavia ohjeita:
- Lääkärin tulee noudattaa sosiaalisen median käytössä samoja eettisiä rajoja ja periaatteita sekä eettisiä ohjeita kuin kaikessa muussakin lääkärintyössä.
- Lääkärin tulee noudattaa vaitiolovelvollisuutta. Sosiaalisessa mediassa ei saa julkaista yksilöitävissä olevia potilastietoja edes suljetuille ryhmille tarkoitetuilla kanavilla. Tämä koskee myös sellaisia tietoja, joista voidaan päätellä asian liittyvän tiettyyn potilaaseen, potilasryhmään tai arkaluonteisiin tietoihin.
- Lääkärin tulee pohtia omaa läsnäoloaan sosiaalisessa mediassa ja päättää, kuinka näkyvästi ja millä tavalla hän haluaa olla esillä. Päätökseen voivat vaikuttaa lääkärin työnkuva, erikoisala, työnantaja, julkiset toimet, henkilökohtainen elämä tai muut seikat. Lääkäri voi harkita henkilökohtaisen ja ammatillisen tiedon erottamista toisistaan.
- Lääkärin tulee huolehtia potilaan ja lääkärin välisestä ammatillisen rajan säilymisestä myös sosiaalisessa mediassa.
- Lääkärin tulee ottaa huomioon, että hänen toimimisensa sosiaalisessa mediassa vaikuttaa koko ammattikunnan maineeseen. Lääkärin tulee noudattaa myös sosiaalisessa mediassa Lääkäriliiton kollegiaalisuus- ja muita ohjeita sekä ottaa huomioon liiton antamat suositukset.
- Lääkärin tulee huolehtia siitä, että hänen sosiaalisessa mediassa jakamansa ammatillinen tieto on oikeellista ja asianmukaista. Myös mahdollisista sidonnaisuuksista ja eturistiriidoista tiedottaminen on hyvän tavan mukaista.
- Lääkärin tulee muistaa sosiaalisen median myönteiset puolet kuten tiedotuskanavana toimiminen, potilaiden vertaistuki ja voimaannuttaminen.
- Jos lääkäriin itseensä kohdistuu väärää käyttäytymistä tai harhaanjohtavia väitteitä sosiaalisessa mediassa potilaiden tai ulkopuolisten tahojen toimesta, lääkärin tulee arvioida, onko toiminta sen laatuista, että siihen kannattaa tai on asiallista reagoida. Virheelliset tiedot voi korjata ottaen huomioon salassapitovelvollisuus. Maalittamiseen[1] tai vainoamiseen[2] puuttumiseen lääkärillä on käytössään kaikki lakisääteiset kanavat, esim. rikosilmoituksen tekeminen. Työnantajalla on velvollisuus puuttua työntekijän terveyttä tai turvallisuutta vaarantaviin tekijöihin.
- Lääkärin ei ole sopivaa kommentoida sosiaalisessa mediassa muiden henkilöiden fyysisiä ominaisuuksia tai terveydentilaa.
- Jos lääkäri huomaa kollegansa käyttäytyvän asiattomasti sosiaalisessa mediassa, hänelle tulee siitä huomauttaa kollegiaalisessa hengessä. Jos kollega ei muuta käytöstään ja jos käytös on epäkollegiaalista tai omiaan vaarantamaan profession mainetta tai potilaan anonymiteettiä, tulee asiasta ilmoittaa Lääkäriliittoon.
[1] Maalittamisella tarkoitetaan systemaattista toimintaa, jossa virkamiehestä tai hänen läheisistään kaivetaan eri lähteistä tietoja ja pyritään niitä eri tavoin hyödyntämällä epäasiallisesti vaikuttamaan viranomaisen toimintaan. Yksittäinen virkamies on maalittamisessa vain välikappale, vaikka toiminta henkilöityykin häneen. Poliisihallitus, Valtakunnansyyttäjänvirasto ja käräjäoikeuksien laamannit ovat jättäneet 17.6.2019 oikeusministeriölle lainsäädäntöesityksen viranomaisten maalittamiseen puuttumiseksi. Tällä hetkellä maalittamistapaukset käsitellään rikosoikeudellisesti esimerkiksi kunnianloukkauksena, laittomana uhkauksena tai yksityiselämää loukkaavan tiedon levittämisenä.
[2] Vainoaminen on ollut Suomessa rikos vuoden 2014 alusta alkaen. Lain mukaan vainoamiseen syyllistyy henkilö, joka toistuvasti uhkaa, seuraa, tarkkailee, ottaa yhteyttä tai muulla näihin rinnastettavalla tavalla vainoaa toista niin, että se on omiaan aiheuttamaan vainotussa pelkoa tai ahdistusta.