1. Terveydenhuollon rahoitus on nostettava pohjoismaiselle tasolle
Terveydenhuoltoon investoiminen tuottaa pitkäaikaisia terveydellisiä ja taloudellisia hyötyjä. Vaikka terveyden arvo meillä tunnustetaan, käytetään Suomessa terveydenhuoltoon huomattavan vähän rahaa suhteessa muihin Pohjoismaihin. Suomen terveydenhuollon menot olivat vuonna 2019 vain 9,2 prosenttia bruttokansantuotteesta, kun ne muissa Pohjoismaissa olivat yli 10 prosentin tasolla.
Terveyspalveluiden saatavuus sekä henkilöstön riittävyys ja jaksaminen on turvattava nostamalla terveydenhuollon kokonaisrahoitusosuutta. Nykytilanteen haasteet eivät kuitenkaan ratkea yksinomaan resurssipanostuksilla, vaan tueksi tarvitaan myös sote-henkilöstön välistä tarkoituksenmukaista työnjakoa, toimivia tietojärjestelmiä ja hyviä johtamisen rakenteita. Yhtä lailla lähtökohtana tulee olla voimavarojen kohdentaminen vaikuttaviin ja terveyshyötyä tuottaviin palveluihin.
Haasteisiin vastaaminen edellyttää toimivaa sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujärjestelmää, joka kykenee vastaamaan väestön palvelutarpeeseen oikea-aikaisesti ja vaikuttavasti. Riittävillä ja vaikuttavilla terveyspalveluilla turvataan väestön työkykyä ja ehkäistään ennenaikaista työkyvyttömyyseläköitymistä.
Kestävä talous edellyttää korkeaa työllisyysastetta, jonka ehtona on koko väestön terveysongelmien nopea ja laadukas hoito varhaisessa vaiheessa. Työkykykuntoutuksella tulee ehkäistä työelämän ulkopuolelle johtavaa ongelmien vaikeutumista.
Ikääntyvän väestön terveyteen liittyvien tarpeiden kasvun ohella pandemia on heikentänyt sairauksien varhaista diagnosointia sekä hoitoa. Perusterveydenhuoltoon ja erikoissairaanhoitoon syntynyttä hoitovelkaa tulee purkaa aktiivisesti. Varautumisesta tulevaisuuden kriiseihin tulee huolehtia ennakolta huomioimalla terveysturvallisuuteen ja huoltovarmuuteen liittyvät koronaepidemian aikana tunnistetut tarpeet.
2. Perusterveydenhuoltoa on vahvistettava ja hoidon jatkuvuus turvattava
Toimiva perusterveydenhuolto on oikeudenmukaisen ja kustannusvaikuttavan terveydenhuoltojärjestelmän kivijalka. Valtakunnallisella ohjauksella tulee luoda edellytykset sille, että hyvinvointialueet voivat tarjota väestölle riittävät palvelut ja koota hoitoketjut saumattomaksi kokonaisuudeksi. Potilaan tulee saada oikeanlaiset palvelut, oikeaan aikaan ja oikealla terveydenhuollon tasolla. Asiakaspalvelumaksut tai palvelujen alueellinen saatavuus eivät saa olla esteenä hoitoon hakeutumiselle tai hoitoon pääsylle.
Perusterveydenhuollon seitsemän päivän hoitotakuun toteutuminen tulee varmistaa ja sen toteuttamiseksi on taattava riittävät resurssit hoitotakuulainsäädännön mukaisesti. Hoitotakuun tulee tarkoittaa lääketieteellisesti perustellun hoidon toteutumista.
Hoidon jatkuvuuden turvaamiseksi omalääkärijärjestelmää tulee edistää asteittain. Hoidon jatkuvuus parantaa perusterveydenhuollon työn kustannusvaikuttavuutta sekä vähentää sairastavuutta ja kuolleisuutta. Pitkäaikaiset potilas-lääkärisuhteet on turvattava ennen kaikkea potilaille, joilla on pitkäaikaissairauksia. Pidemmällä aikavälillä toimivat hoitoketjut ja jatkuvuutta tuovat palvelut vähentävät terveyspalvelujen kysyntää ja erikoissairaanhoidon kustannuksia.
Myönteisen kehityksen varmistamiseksi perusterveydenhuollon palveluiden tuottamiseen tarvitaan 1000 lääkäriä lisää ja yleislääketieteen erikoislääkärien osuus perusterveydenhuollon lääkäreistä tulee nostaa vähintään 50 prosenttiin.
Perusterveydenhuollon lääkäreille tulee turvata riittävästi aikaa potilastyöhön hyvän ja potilasturvallisen hoidon varmistamiseksi. Perusterveydenhuollon lääkäreiden rekrytointihaaste korjautuu työn sisällön, työmäärän ja kehitysmahdollisuuksien yhtäaikaisella korjaamisella. Lääkärien työolojen parantaminen lisäävät sitoutumista ja hyvinvointia. Riittävät henkilöresurssit tukityön tehtäviin on turvattava, mikä mahdollistaa lääkäreiden työpanoksen kohdentumisen potilaan hoitoon.
Moniammatillisten tiimien toimivuus edellyttää terveydenhuollon eri ammattihenkilöiden riittävyyden varmistamista. Lääkärin toimenkuva moniammatillisessa työssä ei saa kapeutua vain konsultoivaan rooliin.
3. Digitalisaation mahdollisuudet on hyödynnettävä
Potilasjärjestelmä on lääkärin tärkeimpiä työvälineitä. Terveydenhuollon ammattilaiset ansaitsevat toimivat ja potilasturvallisuuden takaavat tietojärjestelmät. Vaikka asiakas- ja potilastietojärjestelmiin liittyviä haasteita on tunnistettu, ongelmien ratkaiseminen on ollut liian hidasta. Potilastietojärjestelmien käytettävyyttä on parannettava. Potilastyötä tekeviä lääkäreitä on kuultava nykyistä paremmin tietojärjestelmiä hankittaessa ja käyttöön otettaessa. Esiin tuotuihin käytettävyysongelmiin on puututtava välittömästi ennen potilasturvallisuuden vaarantumista.
Potilasturvallisuuden näkökulmasta on keskeistä, että potilastieto on häntä hoitavan ammattihenkilön saatavilla oikea-aikaisesti tietosuojasta ja tietoturvasta huolehtien. Sote-tiedonhallinnan kokonaisuudistuksessa on huomioitava, että osaamisen laadun varmistamiseksi ammattihenkilöjen on pystyttävä hyödyntämään potilastietoa myös ammatillisessa kehittymisessä.
Kanta-palveluiden edelleen kehittämiseen tulee panostaa. Esimerkiksi tietojärjestelmien ja Kanta-palvelujen välinen yhteinen lääkityslista on saatava toimivaksi niin, että kaikilla toimijoilla on ajantasaisesti käytettävissään tieto potilaan lääkityksestä. Kanta-palveluiden käyttökustannukset on edelleen katettu palveluntuottajien ja apteekkien käyttömaksuilla. Luonteeltaan Kanta-palvelut ovat perusinfrastruktuuria, josta hyödynsaajana on koko väestö. Käyttökustannusten rahoitus tulee siirtää valtion vastuulle.
Terveydenhuollon palveluita järjestetään yhä enemmän etäpalveluina. Näiden kehittämiseen tulee jatkossakin panostaa. Tulee kuitenkin huomioida se, että etäpalveluna voidaan järjestää vain osa terveyspalveluista. Etäpalveluita annettaessa tulee noudattaa Lääkäriliiton suositusta etälääketieteestä. Etäpalveluiden tarjoaminen ei saa olla palveluntarjoajalle itsetarkoituksellinen toiminnan tavoite, vaan yksi lääketieteellisesti perusteltu työväline. Etälääketiedettä ei tule käyttää yksinomaan taloudellisten kannustimien tai kustannusten hillinnän takia.