Päivystystyö jo valmiiksi raskaan työn lisänä, lisääntynyt kiire sekä palautumisen haasteet nousivat kyselyssä esiin kuormitusta kasvattavina tekijöinä. Kuormitusta vähentävinä tekijöinä tunnistettiin hyvin järjestetty ja riittävä konsultaatiotuki päivystysaikana, toimivat päivystysvuorojärjestelyt ja hyvä perehdytys. 

Päivystystyö on nuorille lääkäreille monella tapaa kuormittavaa, mutta myös tärkeä osa koulutusta. Palvelujärjestelmän muutoksia tehtäessä tulee muistaa, ettei päivystysyksiköiden työmäärää voida kasvattaa ilman riittävää lisäresursointia, jottei kuormitus entisestään lisäänny. Myös työn järjestämiseen, perehdytykseen ja riittävään konsultaatiotukeen täytyy kiinnittää entistä enemmän huomiota. 

Lähes kaksi kolmesta päivystävistä koulutettavista lääkäreistä kokee päivystystyön lisäävän merkittävästi kuormitusta. Vielä yleisempää päivystystyön kuormituksen kokeminen on yliopistollisissa sairaaloissa työskentelevillä. Erikoisaloista kirurgisilla ja sisätautien erikoisaloilla kuormitusta kokevien osuus oli suurinta. Näillä aloilla kolme neljästä vastaajasta koki päivystystyön lisäävän merkittävästi kuormitusta.

Kyselyn perusteella merkittävää kuormitusta kokevien osuus näytti kasvavan iän myötä. Alle 30vuotiaiden ikäryhmässä kuormitusta kokevien osuus oli pienin (61 %) ja yli 39-vuotiaiden ryhmässä suurin (78 %) (Kuva 4). Ilmiön taustalla voi olla monia syitä. Nuorempien palautuminen valvomisesta voi olla nopeampaa ja heillä saattaa olla elämässä vähemmän palautumista hidastavia tekijöitä (esim. pieniä lapsia). Nuoret ja varhaisemmassa erikoistumisen vaiheessa olevat saattavat myös saada enemmän ammatillista tukea päivystyksessä. Pidemmällä erikoistumisessa olevat työskentelevät lisäksi useammin yliopistosairaaloissa, joissa päivystystyön koettiin lisäävän kuormitusta useammin.

Valtaosa vastaajista koki päivystystyön ammatillisesti turvalliseksi ja koulutukselliseksi. Ammatillisen turvallisuuden ja koulutuksellisuuden kokemus oli kuitenkin vähäisempää niillä, jotka kokivat päivystystyön lisäävän merkittävästi kuormitusta.

Kyselyn avoimissa vastauksissa nousi esiin myös useita tekijöitä, jotka yhdistyivät vähäisempään kuormituksen kokemukseen ja työympäristön kokemiseen turvallisena. Näitä olivat erityisesti hyvin järjestetty ja riittävä konsultaatiotuki päivystysaikana, toimivat päivystysvuorojärjestelyt ja hyvä perehdytys.

Konsultaatiotuki koettiin erityisen hyväksi, jos kokeneempi kollega pystyi tulemaan tarvittaessa paikan päälle auttamaan. Isommissa päivystyspisteissä turvallisuuden tuntua työskentelyyn toi se, että vuorossa on samaan aikaan kokenut ja osaava kollega.

Päivystysvuorojärjestelyjen onnistuminen koettiin tärkeäksi kuormitusta vähentäväksi tekijäksi. Hyväksi koettuja käytäntöjä olivat mm. päivystysvuorojen reilu suunnittelu riittävän ajoissa, yövuoroa edeltävän ja seuraavan päivän vapaa siten, että edeltävä päivä on palkallinen, ja päivystystä edeltävän työpäivän kevennys, jotta päivän työt ehtii tehdä ennen päivystysvuoron alkua.

Hyvä perehdytys päivystyspisteeseen ja talon tapoihin koettiin myös tärkeäksi. Muutama vastaaja toi positiivisena esiin käytännön, jossa työntekijän riittävä osaamistaso varmistetaan tentillä ennen päivystysten aloitusta. Myös numeerisissa vastauksissa erinomaiseksi tai hyväksi koettu perehdytys yhdistyi kuormitusta kokevien pienempään osuuteen verrattuna niihin, jotka kokivat perehdytyksen tyydyttäväksi tai heikoksi tai joilla perehdytystä ei ollut.

Työnohjaukseen osallistuneista kuormitusta koki pienempi osuus kuin niistä, joilla työnohjausta ei ollut. Myös se, että työnojausta oli tarjolla, vaikka siihen ei ollut osallistunut, yhdistyi pienempään kuormitusta kokevien osuuteen verrattuna niihin, joilla työnohjausta ei ollut. Tämä voi heijastella sitä, että yksiköissä, joissa työnohjausta on tarjolla, henkilökunnan jaksamisen tukemiseen kiinnitetään muutenkin enemmän huomiota.