Nykyään noin 67 prosenttia terveydenhuollon henkilöstöstä maailmassa on naisia, ja valtaosa heistä on hoitajia tai kätilöitä. Terveydenhuollon johtotehtävissä toimivista sen sijaan noin 75 prosenttia on edelleen miehiä (WHO).

Naislääkäreiden osuus on kasvanut kaikissa OECD-maissa viime vuosikymmeninä. Naislääkärit ovat keskimäärin nuorempia kuin mieslääkärit ja naispuolisten lääketieteen opiskelijoiden osuus on näin myös ollut kasvussa – samalla kuin eläköityminen on ollut yleisempää enemmän mieslääkäreitä sisältävien vanhempien ikäluokkien kohdalla. (OECD, 2022) 

Suomessa naisten osuus lääkäreistä on jo pitkään ollut noin 60 prosenttia. Eroja syntyy kuitenkin erikoisaloittain, myös kansainvälisellä tasolla. Esimerkiksi monet kirurgian alat ovat miesvaltaisia, kun taas esimerkiksi naistentaudit ja lastentaudit ovat jo pitkään olleet naisvaltaisia.  

Tätä aihetta tulee pohdittua, kun tarkastelee aivan lääketieteen maailman ensiaskelia, lääketieteen opiskelua. Lääkäriliitto toteutti yhdessä Medisiinariliiton kanssa opiskelijatutkimuksen syksyllä 2024. Tulosten kautta pääsimme jälleen kiinni lääkäriksi opiskelevien arkeen. Näin kansainvälisenä naistenpäivänä vuonna 2025 tuntuu surulliselta todeta, että epäasiallinen kohtelu, syrjintä ja ammatillinen turvattomuus ovat edelleen monelle naiselle liiankin tuttuja – eivätkä naismedisiinarit ole tästä poikkeus. 

 

Me too, Not all men, Text me when you get home. Viime vuosina olemme nähneet useita maailmanlaajuisesti levinneitä häirintää ja väkivaltaa käsitteleviä kampanjoita. Yksi tuore kotimainen keskustelunaihe oli Nytkis ry:n tuottama tutkimus miesten asenteista naisiin kohdistuvaa väkivaltaa kohtaan. Surullista oli, että edelleen osa miehistä ajatteli, että nainen voi ansaita itseensä kohdistetun väkivallan. Tällaiset uutisoinnit herättävät usein vastareaktioita ja tottahan se on, että muutkin kärsivät väkivallasta kuin naiset, ja muutkin käyttävät väkivaltaa kuin miehet, eikä minkään yhden ryhmän syyttelylle ole tarvettakaan. Naisten asema ja naisten kokema syrjintä, häirintä, epäasiallinen kohtelu ja väkivalta ovat kuitenkin edelleen todellisuutta, minkä vuoksi virallinen, kansainvälinen naistenpäivä on edelleen tarpeen. On tärkeää huomata, että tämä naiserityinen näkökulma ei poista tai mitätöi muiden kokemuksia, eikä nosta automaattisesti syylliseksi kaikkia miehiä – ehkä näin vuonna 2025 yksi edistysaskel voisi olla se, että tasa-arvon ongelmista voisi puhua ilman syyttelykierrettä?  

Helposti voisi ajatella, että naisvaltaisella alalla naisten asema olisi vahvempi. Kuitenkin myös lääkärien kohdalla naiset kokevat syrjintää useammin kuin mieslääkärit. Lääkärin työolot ja terveys -tutkimuksemme mukaan vuonna 2024 noin 11 prosenttia naisista ilmoitti kokeneensa sukupuoleen perustuvaa syrjintää tai eriarvoista kohtelua, kun miesten kohdalla vastaava osuus oli 3 prosenttia. Suomen naislääkäreistä tuo 11 prosenttia tarkoittaa noin 1500:aa henkilöä.  

Palataanpa kuitenkin Opiskelijatutkimuksessa tarkasteltuihin lääketieteen opiskelijoihin ja kesätöihin, jotka ovat lähtökohtaisesti muutaman kuukauden mittaisia työsuhteita. Tulokset täytyy suhteuttaa siihen, minkä mittaisesta työsuhteesta ja minkälaisesta asemasta työyhteisössä on kyse. Seuraava tärkeä kysymys on se, mikä on riittävä tulos – onko ”harvoin” ok, vai riittääkö, jos epäasiallista kohtelua tapahtuu vain ”silloin tällöin” ja vain muutamalle prosentille työntekijöistä? Ainoa oikea vastaus olisi tietenkin ”ei koskaan”. Työyhteisöissä on ristiriitoja, erimielisyyksiä, yhteensopimattomia persoonia, mutta mikään näistä ei ole peruste epäasialliselle käytökselle, vaan edellyttää ammattimaista ja asiallista vuorovaikutusta. 

Lääkärin sijaisena työskennelleistä naismedisiinareista 2 prosenttia ilmoitti kokeneensa jatkuvasti tai melko usein epäasiallista kohtelua työtovereiden tai esihenkilöiden taholta. Silloin tällöin tällaista oli kokenut 6 prosenttia. Nämä ovat pieniä lukuja, voidaanko siis kuitata tilanne hyväksi? Valitettavasti ei. Käännetäänpä aluksi ajattelu hieman toisin päin: 65 prosenttia naisista ilmoitti, että ei koskaan kokenut epäasiallista kohtelua työtoverien tai esihenkilön taholta, mikä tarkoittaa, että jopa noin 35 prosenttia naismedisiinareista ehti kokea muutaman kuukauden kesätyösuhteen aikana työyhteisössään vähintään kerran epäasiallista kohtelua. Jos pohditaan niin päin, että noin 1500 viidennen ja kuudennen vuosikurssin opiskelijaa oli kesällä työssä lääkärin sijaisena ja heistä noin 65 prosenttia (Vipunen) on naisia, joista noin 35 prosenttia koki epäasiallista kohtelua, tämä tarkoittaa 341 tapausta vain muutamassa kuukaudessa. 

Monimuotoinen ja tasa-arvoinen työelämä tekee meille kaikille hyvää. Näkökulmat rikastuvat, vuorovaikutustaidot kasvavat, ymmärrys erilaisuudesta lisääntyy ja kaikkien paras potentiaali saadaan käyttöön, kun voimme työskennellä pelotta ja arvostettuna juuri sellaisena, kuin olemme. Näin naistenpäivänä on jokaisen hyvä sitoutua siihen, että epätasa-arvolla ei ole sijaa tulevaisuudessa vaan se tuupataan osaksi historian aikasarjaa.