Esityksen lähtökohtana on kattohinnoiteltu yleislääkärin vastaanotto, josta Kela-korvauksella maksettaisiin merkittävä osa. Vastaanoton kattohinnaksi on kaavailtu noin 100 euroa ja potilaan omavastuuksi enintään noin 28 euroa, joka on terveyskeskuksen vastaanoton asiakasmaksun suuruinen. Kela-korvauksen osuudeksi jäisi noin 72 euroa. Vastaanotto voitaisiin toteuttaa fyysisenä, videoyhteydellä tai puhelimitse. Kattohinta sisältäisi kaikki vastaanoton toteuttamisen aiheuttamat kulut, esim. toimisto- yms. palvelumaksut ja lääkärin sivukulut vuokrineen, videojärjestelmineen ja potilasrekisterikustannuksineen.
Esityksen mukaan Kela tekisi sopimuksen palveluntuottajan kanssa. Tuottaja voisi olla ammatinharjoittajalääkäri, yrittäjälääkäri taikka lääkärikeskus tai terveyspalveluyritys. Yritys voisi käyttää oman henkilökuntansa lisäksi alihankkijoita, kuten ammatinharjoittajia vastaanottojen tuottamiseen. Lähtökohtaisesti mallin on ajateltu vertautuvan terveyspalveluyritysten tekemiin työterveyshuollon tai vakuutusyhtiöasiakkaiden sopimuksiin. Näistähän ammatinharjoittajilla on monenlaisia kokemuksia.
Vastaanottojen tueksi tarvittaville tavallisimmille laboratorio- ja kuvantamistutkimuksille, yhteensä noin 10:lle eri tutkimukselle, määrättäisiin myös kattohinta, jonka tutkimusten tuottaja saisi veloittaa potilaalta. Lisäksi potilaalta saisi veloittaa kerran noin 26 euron näytteenottomaksun yhteen vastaanottoon liittyvistä tutkimuksista. Tutkimusten kattohinnat on kaavailtu asetettavan julkisten tutkimusyksiköiden hintatason mukaisiksi, mikä tarkoittaa yksittäisen veri- tai kuvantamistutkimuksen hinnaksi 1–5 euroa. Kela korvaisi tutkimusten hinnasta puolet, loppu jäisi potilaan vastuulle. Lääkäriliiton arvion mukaan maanlaajuisen laboratorio- ja kuvantamispalvelun toteuttaminen yksityisinä palveluina kaavailulla hintatasolla osoittautuu epärealistiseksi.
Ammatinharjoittajalle tarjolla ahdas rooli
Liiton yksityislääkärijaos on käsitellyt asiaa ja todennut, ettei malli ole yksityislääkäreiden kannalta tarkoituksenmukainen eikä toimiva. Asetelma, jossa lääkäriasemat tekevät sopimukset kattohinnoitelluista palveluista ohi hoidosta vastuun kantavien ammatinharjoittajien, on pahasti vinoutunut. Malli vähentäisi edelleen ammatinharjoittajien mahdollisuutta hinnoitella työnsä ja alihankkijoina toimivien ammatinharjoittajien valittavaksi jäisi ota tai jätä -asetelma. Kattohinnasta alihankkijana toimivan ammatinharjoittajalääkärin liikevaihtoon jäävä osuus olisi pieni.
Kokeilu ei tue jatkuvuutta – ei hoidon eikä mallin itsensä osalta
Lääkäriliitto on kritisoinut valmistelussa erityisesti sitä, että mallilla ei edistetä kohderyhmän potilaiden tarvitsemaa hoidon jatkuvuutta. Suoriteperusteisesti rahoitetun valinnanvapausmallin kautta saadaan kyllä lisättyä hoidon saatavuutta eli lääkärikäyntejä. Kysyntä todennäköisesti kasvaa, kun potilaan vaihtoehtona on yrittää läpäistä hoitoonpääsyn tarvearvio terveyskeskuksissa, mutta kasvun suuruus riippuu ennen kaikkea lääkärityön tarjonnan lisääntymisestä. Jonkin verran ylitarjontaa yksityisillä asemilla on, mutta varsinainen kasvu riippuu siitä, kuinka paljon uusia ammattilaisia siirtyy julkisesta perusterveydenhuollosta yksityiselle tällä mallilla työskentelemään.
Lääkäreiden siirtymiseen palveluntuottajiksi vaikuttavat luonnollisesti esitetyn mallin jatkuvuuden näkymät. Kyseessä on kuitenkin määräaikainen kahden vuoden kokeilu, jonka rahoitus kerätään myymällä valtion omaisuutta. Rahoituksella on katto ja mikäli kokeiluun varatut rahat eivät tule riittämään, tullaan esityksen valmistelijoiden mukaan lyhentämään kokeilun kestoa tai potilaskohtaisesti korvattavien vastaanottojen määrää. Mitään ennakoivaa esitystä rahoituksen jatkuvuudesta ei suunnitellun ajanjakson jälkeen ole.
65 vuotta täyttäneitä kansalaisia on noin 1,35 miljoonaa. Heistä noin 0,5 miljoonaa sai Kela-korvauksia yksityislääkärin vastaanottojen käytöstä vuonna 2024. Käyntejä privaattilääkärillä heillä oli hiukan alle miljoona ja korvauksia maksettiin noin 27 miljoonaa euroa. Jos jokainen 65 vuotta täyttänyt kävisi kerran privaatissa yleislääkärin vastaanotolla, korvaussumma kokeilun hinnoilla olisi noin 100 miljoonaa euroa. Kun valmistelussa on käytetty laskentaperusteena noin 83* miljoonan euron vuosittaista menoarviota tutkimuskustannukset huomioiden, voi perustellusti kysyä, missä vaiheessa rahat loppuvat.
Mikäli kokeilu kysynnän kasvaessa houkuttelisi ammatinharjoittajiksi yleislääkäreitä, olisi mallilla kielteisiä vaikutuksia julkisen perusterveydenhuollon jo nyt vaikeaan henkilöstötilanteeseen. Kokeilun käyntien hoitaminen edellyttää lääkäreiden rekrytointia julkiselta sektorilta yksityiselle ilman, että julkisen sektorin vastuu tai hoitotaakka vähenisi käytännössä lainkaan. Asiallisen hoidontarpeeseen vastaamisen ja omalääkärimallin toteuttaminen julkisella sektorilla vaikeutuisi entisestään.
Kokeilu tulisi toteuttaa omalääkärimallina
Lääkäriliitto näkee, että Valinnanvapausmalli olisi kuitenkin toteutettavissa myös ilman edellä kuvattuja ongelmia. Lääkäriliitto kannattaa ja haluaa edistää Kela-korvauksiin perustuvaa omalääkärimallia koordinoituna osana perusterveydenhuollon kokonaisuuden vahvistamista. Kokemukset 1985–1993 toteutetusta Kela-rahoitteisesta omalääkärimallista olivat vakuuttavat. Kun se onnistuttiin Kela-rahoitteisesti toteuttamaan aiemmin, siinä voidaan onnistua nytkin.
Olemmekin vedonneet päättäjiin, että esitetty 65-vuotiaiden valinnanvapausmalli palautetaan uudelleen valmisteluun ja että hallitus selvittää pikaisella aikataululla, miten hoitosuhteen jatkuvuuteen sitouttava kiinteään kuukausikorvaukseen (kapitaatio) ja pienempään suoritekorvaukseen perustuva omalääkärin korvausmalli voitaisiin toteuttaa.
Olemme viesteissämme korostaneet myös, että mikäli mallissa ei huomioida ammatinharjoittajien näkemyksiä, on sillä heikot edellytykset onnistua tavoitteissaan.
Lisätietoja:
Lääkäriliiton puheenjohtaja Niina Koivuviita
puh. 040 500 6557, sposti: niina.koivuviita@laakariliitto.fi
* Aiemmassa jäsenviestissä ollutta lukua on päivitetty.