Työhyvinvointi on työnantajan päätös
Huolehtimista omasta jaksamisesta korostetaan. Sillä on väliä mitä syö, miten liikkuu, nukkuu ja palautuu. Edellä mainittujen perään on helppo sanoa, että väliä on myös sillä, miten tekee töitä. Mutta siinä kun syöminen, liikkuminen ja nukkuminen ovat meidän omissa käsissämme, työhön työntekijä ei voi yhtä voimakkaasti vaikuttaa. Lääkäriä kuormittavat erityisesti alan työvoimapula, päivystykset ja heikosti työtä tukevat potilastietojärjestelmät. Näiden haasteiden ratkaiseminen on työnantajan vastuulla, samoin lääkärien työhyvinvoinnista huolehtiminen on sekin työnantajan vastuulla.
Perinteisesti työhyvinvointia on lähestytty työturvallisuuden kautta. Moderni työhyvinvointikäsitys huomioi työntekijän roolit myös työelämän ulkopuolella. Ergonomiset työvälineet ja liikuntasetelit eivät siis riitä vaan työpaikalla tulisi varmistaa yksilöllisesti ja elämäntilanne huomioiden työntekijöiden fyysinen, psyykkinen ja sosiaalinen turvallisuus ja terveys. Samalla työhyvinvointi tulisi nähdä osana työpaikan strategista toiminnan suunnittelua.
Kaikkien etu
Työntekijän työhyvinvoinnista ei hyödy pelkästään työntekijä itse, vaan myös työnantaja. Hyvinvointi työssä lisää tutkitusti työntekijän sitoutumista, tehokkuutta ja tuottavuutta. Lääkärin kohdalla työhyvinvointi ulottuu myös potilaaseen ja hänen läheisiinsä. Lopulta lääkärin työ- ja toimintakyky ratkaisee terveydenhuollon toimivuuden ja sitä kautta vaikuttaa koko yhteiskunnan hyvinvointiin. Lisäksi kun huomioidaan se, että työllisyysaste ja työurien pituus ovat merkittävässä asemassa hyvinvointiyhteiskunnan tulevaisuuden kannalta, ei ole merkityksetöntä, miten lääkäri voi työssään. Lääkärinkin odotetaan jatkavan työelämässä mahdollisimman pitkään.
Lääkäreiden työhyvinvointi on siis kaikkien etu. Siksi Lääkäriliitto korostaa edunvalvontatavoitteissaan työhyvinvoinnin merkitystä. Työhyvinvointimääräykset voivat olla osana myös solmittavia virka- ja työehtosopimuksia. Esimerkiksi työn ja muun elämän yhteensovittamisen mahdollisuus on merkittävä työhyvinvointiin vaikuttava tekijä. Lääkärisopimuksessa onkin sovittu työajan sijoittelusta, päivystyksen enimmäismäärästä ja lepoajoista. Näillä määräyksillä on välitön vaikutus lääkärin työhyvinvointiin. Toinen työhyvinvoinnin kannalta keskeinen tunnistettu tekijä on mahdollisuus vaikuttaa oman osaamisen kehittämiseen. Toistaiseksi Lääkärisopimuksessa ei ole sovittu lääkärin koulutusoikeudesta, mutta tällainen määräys olisi tärkeä saada sen varmistamiseksi, että lääkärillä on tosiasiallinen mahdollisuus kouluttautua ja kehittyä ammatissaan. Muun muassa tällaisilla keinoilla voidaan parantaa lääkärien työskentelyolosuhteita ja työhyvinvointia muutosten keskellä.
Investointi, joka maksaa itsensä takaisin
Lääkärien kuormitustekijät eivät lopulta poikkeaa merkittävästi muista aloista. Samalla tavalla muutkin asiantuntijat puhuvat liiallisesta työmäärästä, oikeudenmukaisesta johtamisesta, työaikojen joustoista ja työtehtävien organisoinnista. Mutta koska lääkärien hyvinvointi on merkityksellistä koko yhteiskunnan terveyshuollon kannalta, työnantajien tulee varata korvamerkittyjä resursseja erityisesti lääkärien työhyvinvoinnin toteuttamiseen. Johtamiselle ja esihenkilötyölle on varattava riittävästi aikaa ja viestintään kiinnitettävää huomiota. Työterveyshuollon tulee olla kattavaa. Aivotyön kuormitusta ja henkistä palautumista ei voi jättää huomioimatta. Ihminen tarvitsee taukoja ja lepoa tiedonkäsittelystä. Kaikki tämä tietysti maksaa, mutta palautuu työn imun muodossa. Lääkärien kohdalla tämä tarkoittaa korkeampaa motivaatiota, työhön sitoutumista ja lopulta hoidon laadun paranemista.
Terveydenhuollon toimintakulttuuri on muutoksen kourissa erityisesti julkisen terveydenhuollon taloudellisten resurssien niukkenemisen ja samaan aikaan ikääntyvän väestön tarpeiden myötä. Lääkäriltä edellytetään jatkuvaa sopeutumista, mikä kuluttaa voimavaroja. Jotta meillä olisi jatkossakin terveydenhuolto, täytyy sijoittaa lääkärien työhyvinvointiin. Uupuneisiin lääkäreihin ei yksinkertaisesti kenelläkään meistä ole varaa.