Torstain 4.5. Ylen A-talk keskittyi valinnanvapauteen, mutta kovin selväksi se ei siinä tullut. Mistä siis oikein on kyse?
Jo 1990-luvulla oli ilmeistä, että kansalaisen oli hyvin vaikea saada hänelle perustus- ja potilaslaissa määrättyjä tarpeellisia terveyspalveluja. Tämän vuoksi Lääkäriliiton silloinen puheenjohtaja Kale Juva vaati maahan hoitotakuulakia. Se tulikin vuonna 2004 ja auttoi erityisesti pitkien operatiivisten jonojen lyhentämiseen.
A-talkissa puhuttiin oikeista kannustimista. Kunnalla ei ole ollut kannusteita tarjota perusterveydenhuollon lääkäripalveluita sen enempää helposti kuin nopeasti. Potilaan on vaikea saada yhteyttä aikaa varatessaan ja odotusajat ovat poikkeuksellisen pitkät.
Luonnollisesti näin on, kun vuodesta 1995 vuoteen 2010 terveyskeskuslääkäreiden määrä ei noussut käytännössä lainkaan, kuten ohjelmassa todettiin. Näin kunta on voinut säästää terveysmenoissaan.
Palvelukysyntä on pakostakin ohjautunut muualle, missä kunta ei ole maksumiehenä. Ei ole syytä ihmetellä, miksi tuona aikana työterveys- ja yksityislääkäreiden määrä on noussut 50 prosenttia. Samaan aikaan erikoissairaanhoidossa lääkärimäärä on noussut 23 prosenttia, mikä oli vastaavan ajan lääkärimäärän kokonaiskehitys.
Terveyskeskuksen lääkäreiden työkuorman valitus ei ole kantautunut kunnan päättäjille.
Ei ole haluttu vastata kysynnän kasvuun, koska kannuste on ollut ohjata potilaita muiden palvelutuottajien luo.
Hoitotakuulaki puri operatiivisen toiminnan tarkoitukselliseen aliresursointiin. Valinnanvapauden on tarkoitus purra perusterveydenhuollon – ja muiden tarpeellisten lähipalveluiden – tarkoitukselliseen aliresursointiin.
Maakunta julkisena toimijana määrittää, mikä on palvelun laadullinen ja määrällinen taso sekä siitä maksettava korvaus tuottajalle. Jos julkinen tuottaja (jatkossa sote-keskus) ei kykene sitä tuottamaan, voi myös yksityinen tai kolmannen sektorin tuottaja tarjota palveluitaan samoilla reunaehdoilla. Valinta on kansalaisen.
Aliresursoinnilla ei voi enää ohjata kansalaisia pois heille laissa turvatusta julkisesta palvelusta. Palvelu on julkinen, vaikka sen tuottaja olisikin yksityinen. Palveluita ei ole markkinaehtoistettu eikä yksityistetty.
Tästä seuraa luonnollisesti lisää kustannuksia julkisen perusterveydenhuollon avopalveluiden toteutukseen. Sote-keskusten palveluiden osuus vajaasta 20 miljardin sotesta on 2,5 miljardin luokkaa. Iso raha pyörii maakunnan omassa liikelaitoksessa, jossa on muun muassa erikoissairaanhoito (15,7 miljardia).
Koko uudistuksen keskeinen tarkoitus onkin, että perusterveydenhoito toimisi tehokkaasti, jolloin ihmisten ”vuoto” turhiin päivystyskäynteihin ja sitä kautta myös erikoissairaanhoitoon vähenisi. Tällöin saadaan samalla rahalla enemmän ja potilas hoidetaan siellä, minne hän kuuluukin.
A-talkissa todettiin, että meillä on valinnanvapaus perusterveydenhuollossa jo nyt. Näin onkin; terveyskeskuksen saa valita. Esimerkkinä kerrottiin, että vantaalainen voi valita Sipoon terveyskeskuksen, koska siellä jonot on lyhyemmät. Tai ainakin ne oli, todettiin hetkeä myöhemmin.
Tällainen ei ole modernia valinnanvapautta, koska siinä joutuu joko lähtemään hankalan matkan taakse tai kärvistelemään jonossa. Nyt valmisteilla oleva uudistus toisi varmasti vantaalaiselle mahdollisuuden löytää uuden tuottajan myös kotinsa läheltä.
Kiuruveden kunnanlääkärit Oy osoittaa, että mahdollistamalla uusia toimintamalleja niitä voi syntyä myös maaseudulle. Potilas on tervetullut – eikä se voi olla vaikuttamatta hoidon saantiin ja resurssien nopeaan allokoimiseen niitä tarvittaessa.
Koko sote on valtavan iso ja monimutkainen. Iso kuva (järjestäjä ja tuottaja erotetaan, erikoissairaanhoitoa keskitetään, tuottajia houkutellaan lähipalveluihin, iso demokraattisesti valittu ja johdettu järjestäjä) on oikein.
Maakunnille jää paljon isompia ja pienempiä käytännön asioita ratkaistavaksi. Mutta niin pitääkin. Olisi vaarallista yrittää ratkaista ne lakisääteisesti Helsingissä. Julkisella toimijalla on järkeä maakunnissakin, mutta ennen kaikkea sillä on enemmän aluetuntemusta, mikä paremmin takaa lopputuloksen.
Nyt on kovasti peloteltu näillä mahdollisilla uudistukseen liittyvillä ongelmilla. Sen ei tule antaa hämärtää isoa kuvaa. Käytännön ongelmia pitääkin ratkoa puitelakien mukaan alueellisesti tarkoituksenmukaisella tavalla eikä kaikkia vastauksia voi vielä olla.
On toivottavaa, että uudistus nyt viedään toteutukseen.
On toivottavaa, että järjestäjä on aktiivinen seuratessaan toteutusta sen alkuvaiheessa ja kykeneväinen tekemään korjaavia toimia.
Nykyisen järjestelmän ongelma on ollut, että kunnat eivät ole olleet aktiivisia korjaamaan havaittuja virheitä. Kannustimet eivät ole olleet kunnossa. Siitä ovat kärsineet niin potilaat kuin lääkäritkin.
Valinnanvapauden ansiosta potilaan ei ole pakko jäädä kärsimään, jos tuottaja ei ole valmis korjaamaan havaittuja virheitä. Se tuo toivoa myös lääkäreiden oman työn hallintaan.
Muutos tuo aina paljon uusia ratkottavia ongelmia eteemme. Iso kuva on kuitenkin perusteltu.