Lääkäreiden ammattikunnalle on yhteiskunta antanut tärkeä tehtävän todistajana. Potilas voi tarvita todistusta jonkun etuuden hakemiseen tai sairauteen liittyvään oikeuden saamiseen. Sairauspoissaolon todistaminen, lausunto lääkityksen erityiskorvattavuudesta tai invalidin pysäköintiluvasta ovat tavallisia todistuksen aiheita. Laaja lausunto esimerkiksi eläkettä varten, on hyvin vaativa. Samoin ikäihmisten ajokykyyn liittyvät lausunnot ovat työläistä ja niiden tekemisessä korostuu potilaan pitkäaikaisen tuntemisen tärkeys.
Lausunnon tekemiseen pitäisi olla riittävästi aikaa. Arjessa ei näin ole, sillä usein todistuksen hakemiseen havahdutaan aivan viime tingassa. Vastaanotto sovitellaan ajanvarausjärjestelmässä väkisin siihen kohtaan, mistä ylipäätään löytyy vapaa aika. Jos todistusasia koskee pidempiaikaisempaa työkyvyn ongelmaa, ei vartti todellakaan riitä. Vartissa ei aiemmin potilasta tunteva lääkäri ehdi kuin hiukan lukea sairaushistoriaa. Potilaan tutkiminen tehdään aikapulassa pintapuolisesti. Todistus saadaan laadittua. Vastaanottavassa päässä paperia luettaessa ei välttämättä täysin selviä henkilön työ- ja toimintakyky. Mihin hän mahdollisesti kykenisi tukitoimin? Vai eikö mikään työtehtävä ole sovelias? Mitä pitäisi tapahtua, että henkilö jatkossa kykenisi edes johonkin kevyempään työhön? Jos todistusasioille ei ole riittävästi aikaa, sakkaa lopputulos taatusti.
Jos todistusasioille ei ole riittävästi aikaa, sakkaa lopputulos taatusti.
Lääkäreiden puoleen käännytään myös asioissa, jotka eivät lääkärin todistamista kaipaisi. Jos matkalla haluaa yhden hengen huoneen, ei lääkärillä ole mitään sen asian kanssa tekemistä. Todistuspohjan on laatinut setelipaino eli asia hoidetaan tuolla muinaisten foinikialaisten keksinnöllä, rahalla. Samoin erilaiset vapaamuotoiset vanhusten asumispalveluita varten tarvittavat todistukset näyttäytyvät lääkäristä turhilta. ”Täten todistan, että vanhus x hyötyisi yhteisöllisestä asumisesta”. Kukapa meistä ei hyötyisi yhteisöllisyydestä? Voisiko asumispalveluita tuottava laitos pyytää haluamansa tiedot suoraan omissa hakemuslomakkeissaan?
Koronavirus ja matkojen peruuttamiseen liittyvät todistukset ovat nyt ajankohtaisia. Lääkärin luo on turha mennä todistusta hakemaan pelkän pelon takia. Jos henkilö on tutkimushetkellä täysin terve eli ei ole mitään tuoretta tapaturmaa tai äkillistä sairautta, on vastaanotto turha. Tällöin kun ei ole todettavissa mitään matkustamista estävää. Se, että pelkää matkalla sairastuvansa, ei riitä. Matkalla voi aina sairastua, koronasta riippumatta. Ainoastaan jos kohdemaahan on suositeltu kaiken matkustamisen välttämistä Ulkoministeriön toimesta, on vakuutusyhtiöltä odotettavissa korvauksia. Tuolloin ei lääkärintodistusta asiassa tarvita.
Lääkäriliitolla on hyvät ohjeet todistusten tekemisestä.
Lääkäriliitolla on hyvät ohjeet todistusten tekemisestä. Niissä todetaan myös seuraava: ”jos lääkäriltä välttämättä pyydetään todistusta, hän on oikeutettu ilmaisemaan mielipiteenään senkin, että hän ei havaintojensa ja käytettävissään olevien tietojen perusteella voi ottaa asiaan kantaa”. Jos tällaisissa turhissa todistusasioissa jäisi lääkärinkäynti tekemättä, vapautuisi lääkärin aikaa sairaiden hoitoon sekä niiden tärkeiden ja vaativien todistusten tekemiseen.