Kesä on näyttänyt jo ensi merkkejään. Useimmille opiskelijoista se tarkoittaa taukoa opinnoista ja toisaalta opintojen myötä hankittujen tietojen soveltamista käytännössä kesätöissä, yleensä vuosilomasijaisena. Omina opiskeluvuosinani kesätyöt tarjosivat hienon mahdollisuuden oppia teoriassa hallittuja kokonaisuuksia käytännön elämässä. Kesätyöt myös toisinaan muuttivat ajattelutapaani. Kuten sen opintojeni alkuvaiheessa vaalimani idealistisen kuvitelman osalta, että oikeustieteissä ja lainsäädännössä vallitsisi jokin yleinen jalo oikeudenmukaisuus. Sellainen oikeudenmukaisuus, joka ei sitten käytännön tasolla usein toteutunutkaan.
Olen palannut ajatuksissani oikeudenmukaisuuden aatteen juurille tänä keväänä Lääkäriliiton opiskelijajäsenten opintojen vanhentumista koskevien yhteydenottojen myötä. Terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetun asetuksen 3 e §:n mukaan lääketieteen opiskelijoilla ei ole oikeutta toimia tilapäisesti laillistetun lääkärin tehtävässä enää sen jälkeen, kun opintojen aloittamisesta on kulunut yli kymmenen vuotta. Valvira tulkitsee kyseistä säännöstä siten, että se koskee myös opintoja, jotka opiskelija on suorittanut ennen lääketieteen opintojen aloittamista ja jotka on hyväksiluettu lääketieteen opintoihin. Tästä syystä monen kandivaiheen opiskelijan kesätyöt ovat nyt uhattuina, kun esimerkiksi vuonna 2007 suoritetun ja sittemmin lääketieteen opintoihin hyväksiluetun kemian tai englannin kielen kurssin todistusmerkintä on kirjattu vuodelle 2007 – siis yli kymmenen vuoden päähän nykyhetkestä.
Tilanne on absurdi.
Tilanne on absurdi, sillä opintojen hyväksilukemisella opiskelijat ovat tarkoittaneet jouduttaa muutoinkin pitkään kestäviä lääketieteen opintoja. Absurdi etenkin ottaen huomioon, että kyseisen asetuksen säännöksen yhtenä tarkoituksena on ollut estää se, että opinnot venyisivät, jolloin teoriassa hankittu tieto olisi käytännön työelämässä vanhentunutta ja voisi johtaa potilasturvallisuuden vaarantumiseen. Potilasturvallisuus on toki ehdottoman tärkeää. Näen, että potilasturvallisuus on kuitenkin vakaammalla pohjalla kandien työskennellessä kesätöissä laillistetun lääkärin välittömän johdon ja valvonnan alaisuudessa kuin tilanteessa, jossa ilman tai lähes ilman käytännön kesätyökokemusta opintonsa suorittanut laillistettu lääkäri siirtyy työelämään vastaten itse ilman valvontaa potilasturvallisuudesta. Tilanne on absurdi myös siitä syystä, että hyväksyessään hyväksilukemisen tiedekunta on käytännössä samalla ottanut kantaa siihen, että kyseinen opintosuoritus on edelleen validi.
Paitsi absurdi, tilanne on myös kohtuuton niiden opiskelijoiden osalta, joita asia koskee. Suomessa Suomen Medisiinariliiton saamien yhteydenottojen perusteella asia koskee lähes sataa opiskelijaa. Tähän lukuun on laskettava lisäksi ulkomailla opiskelevien, Suomeen kesätöihin aikovien opiskelijoiden määrä. Jos kesätyöt estyvät Valviran tiukan tulkinnan johdosta, on pahimpien skenaarioiden mukaan ulkomailla opiskelevan lopetettava kokonaan opintonsa, kun lukukausimaksuja ei voi maksaa kesätyötienestien puutteessa. Tilanne on kohtuuton myös työnantajan kannalta, kun laillistetun lääkärin sijaiseksi palkattu opiskelija ei voikaan työskennellä kesää viranhoitomääräyksen mukaisesti – tai siis ollenkaan.
Se, että jokin on lainmukaista, ei välttämättä tarkoita, että se on myös oikeudenmukaista.
Olemme Lääkäriliitossa kevään mittaan neuvoneet, ohjeistaneet ja käyneet keskusteluja huolestuneiden opiskelijoiden kanssa. Se, että jokin on lainmukaista, ei välttämättä tarkoita, että se on myös oikeudenmukaista. Sääntö, jonka opin luennoilla jo oikisfuksina, mutta jonka sisäistin vasta käytännön kesätöissä. On siis vaikeaa yrittää selittää mutta vaikeaa myös käsittää, miksi oikeudenmukaisuus ei tunnu asiassa toteutuvan. Oikeudenmukaisuudeksi pitäisi mielestäni mieltää yksittäisen lain säännöksen taustalla olevat arvot, joiden viime kädessä tulisi perustua perustuslakiin, ei yksittäisen viranomaisen harkintaan. Nähdäkseni tässä asiassa Valviran tulkinnan tulisi olla perusoikeusmyönteinen. Perustuslain mukaan jokaisella on oikeus lain mukaan hankkia toimeentulonsa valitsemallaan työllä, ammatilla tai elinkeinolla.
Lääkärinkin ammattia ajatellen käytännön työ opettaa enemmän kuin sadatkaan luennoilla istutut tunnit. Siksi olisi äärimmäisen tärkeää saada asetuksen tulkintaa muutettua ja kaikki halukkaat kandit kesätöihin – oppimaan ja sijaistamaan vuosilomansa ansainneita lääkäreitä.
Aiheesta on kirjoitettu myös Lääkärilehdessä