Mitä tämä muutos merkitsee ensi kevään kuntavaalien kannalta? Onko sote niissä lainkaan vaaliteemana vai jäädäänkö siltä osin odottamaan maakuntavaaleja, jotka on tarkoitus pitää alkuvuonna 2018 presidentinvaalien yhteydessä? Mikä ylipäätään on kunnan rooli tulevassa sote-maailmassa? Kannattaako yhteiskunnallisesti aktiivisten lääkäreiden ja muiden sote-kysymyksistä kiinnostuneiden potentiaalisten ehdokkaiden edes harkita lähtemistä kilvoittelemaan huhtikuun 2017 kuntavaalien ehdokaslistoille?
Kyllä kannattaa. Mikäli sote- ja maakuntauudistuksen aikataulut pitävät, ehtivät kunnat olla vastuussa sotesta vielä puolisentoista vuotta uudenkin valtuustokauden aikana. Lisäksi tulevalle kaudelle sijoittuu erittäin tärkeä ylimenojakso, minkä aikana valmistellaan uutta sote-järjestystä ja valmistaudutaan siirtymään siihen. On kriittisen tärkeää, että myös paikallisissa poliittisissa päätöksentekijöissä on siirtymäkaudenkin aikana vahvoja soten taitajia - heidän joukossaan toivottavasti myös lukuisia lääkäritaustaisia henkilöitä.
Ja päivämäärän 1.1.2019 jälkeenkään kunta ei jää tyystin osattomaksi soteen liittyvistä kysymyksistä. Kuntien vastuulle on nimittäin jäämässä tärkeitä terveyden ja hyvinvoinnin edistämiseen sekä erilaisten terveysongelmien ennaltaehkäisyyn liittyviä tehtäviä. On vielä pitkälti avoinna, mitä tämä käytännössä tulee merkitsemään, ja asetelmaa onkin syytä miettiä huolella huhtivaalien lähestyessä.
Mitä kunnan rooliin uudessa sotessa voisi sisältyä?
Kunnan tulee ottaa terveys- ja hyvinvointivaikutukset huomioon kaikkien toimintasektoreidensa päätöksenteossa. Terveyden ja hyvinvoinnin kannalta erityisen merkittäviä kunnalle jääviä sektoreita ovat muun muassa opetus-, varhaiskasvatus-, nuoriso- ja liikuntatoimi. Näiden toiminta voi parhaimmillaan tukea laajasti kansalaisten hyvän terveyden ja yleisen hyvinvoinnin edellytyksiä, ja keskeisinä kohderyhminä ovat tulevan elämän taitoja ja asenteita vasta omaksuvat lapset ja nuoret. Monipuolisilla liikuntapalveluilla voidaan tukea myös monien muiden väestöryhmien kuten vanhusten, pitkäaikaissairaiden tai vammaisten henkilöiden terveyttä ja toimintakykyä.
Kaupunkisuunnittelulla voidaan osaltaan luoda edellytyksiä terveisiin elämäntapoihin ja arkiliikuntaan, kuten kävelyyn ja pyöräilyyn. Kulttuurin ja terveyden yhteydestä on puhuttu viime aikoina paljon, ja tässäkin voidaan nähdä kunnallinen toimintasektori, jolla lienee yhteyksiä väestön aktiivisuuteen ja hyvinvointiin. Yleinen turvallisuus ja viihtyisä elinympäristö voidaan myös nähdä terveen ja täysipainoisen elämän perusedellytyksinä.
Viimeaikaisena trendinä on ollut uudenlainen yhteisöllisyys vaikkapa lähiöissä, joissa monenlaiset ruohonjuuritason alueelliset aktiviteetit block partyineen ja kulmakirppiksineen ovat madaltaneet kynnystä oppia tuntemaan naapurustoaan erilaisen yhdessä puuhaamisen merkeissä. Kunta voi osaltaan edistää tällaista kehitystä, jolla voi olla myönteisiä hyvinvointivaikutuksia. Kunta voi lisäksi osaltaan koordinoida alueen kolmannen sektorin toimintaa auttaen sitä tukemaan kansalaisia parhaalla mahdollisella tavalla.
Kun edelliseen listaan lisätään vielä asuminen ja siihen liittyvät kunnan toiminnot sekä velvoitteet, voidaan todeta, että kunnalla on jatkossakin suuri ja monisyinen rooli terveyden ja hyvinvoinnin edistämisessä sekä syrjäytymisen ehkäisyssä. Keskeistä on, että kuntien toimijat luovat toimivat ja tiiviit yhteistyösuhteet uusien maakuntien vastuullisiin toimijoihin, jotta tieto kulkee asianmukaisella tavalla ja jotta voidaan löytää erilaiset saumattomat yhteistyön muodot kansalaisten tueksi. Tämän on voitava toteutua myös sellaisessa monituottajamallissa, jossa erilaiset julkisen, yksityisen ja kolmannen sektorin toimijat ovat tuottamassa peruspalveluita maakunnan järjestämisvastuun alaisina potilaan valinnanvapauden vallitessa.
Kunta voisi lisäksi elinkeinotoiminnassaan luoda mahdollisimman suotuisat olosuhteet erilaisille sote-sektorilla toimiville suuremmille ja pienemmille yrityksille sekä järjestöille, jotta nämä tulisivat hanakasti kunnan alueelle kilvoittelemaan asiakkaista ja potilaista. Lähiviikkoina selvinnee, saavatko kunnat itse toimia jatkossa myös sote-palveluita tuottavien yhtiöiden omistajina. Tähän on ollut ainakin pääkaupunkiseudulla halukkuutta, vaikka hallituksen suunnitelmat eivät tätä mahdollisuutta ole toistaiseksi sallineet.
Lopuksi voisi todeta, että maakunnasta poiketen kunnalle on jäämässä ns. yleinen toimivalta, mikä saattaa tuoda sille jatkossa lisää ”kättä pidempää” myös terveyteen ja hyvinvointiin liittyvissä kysymyksissä. Tämän mahdollista merkitystä on kuitenkin vaikea ennakoida. Entä voisiko kunta toimia jonkinlaisena asukkaidensa ”edunvalvojana” maakuntien ja niiden järjestämisvastuulla olevien sote-palveluiden suhteen? Ehkäpä ei, mutta joka tapauksessa maakuntien ja niiden alueella sijaitsevien kuntien tiivis yhteydenpito on välttämätöntä molempien synergisen ja menestyksellisen toiminnan takaamiseksi uudessa sote-maailmassa, joka avataan tällä tietoa 1.1.2019.
Kaiken edellisen perusteella soten taitajia tarvitaan siis jatkossa niin kuntien kuin maakuntien poliittisiksi päättäjiksi, joten toivottavasti mahdollisimman moni lääkärikin päättää lähteä ehdolle tulevan kevään vaaleihin. Lääkäriliitto on parhaillaan valmistelemassa omia kuntavaaliteesejään. Myös ensi kevään kuntavaalit ovat sote-vaalit!