Kirjainyhdistelmä AMEE juontuu sanoista ”Association for Medical Education in Europe”, mutta vuonna 1972 perustettu järjestö vaikuttaa käytännössä maailmanlaajuisesti – osallistujia oli Euroopan maiden lisäksi niin Amerikoista ja Afrikasta kuin Aasiasta ja Oseaniasta. Professori Minna Kaila Helsingin yliopistosta johti paikallista järjestelykomiteaa, jossa myös Lääkäriliitolla oli edustus.
Kokouksen teemat käsittelivät niin lääkärien peruskoulutusta, erikoistumista kuin jatko- ja täydennyskoulutusta. Samat ilot ja murheet kuin meillä olivat mielessä monilla osallistujilla heidän kotimaastaan riippumatta. Lääketieteen nopea kehitys, tiedon määrän valtava kasvu, digitalisaation mahdollisuudet, eri ammattiryhmien työnjako ja yhteistyö, kommunikaatiotaitojen kasvava tarve, potilaan kasvava rooli sekä runsaudenpula lääketieteen curriculumissa nousivat esiin useissa peruskoulutusta käsitelleissä sessioissa. Erilaisia visioita tulevaisuuden lääkärin työstä ja osaamistarpeista esiteltiin – teemahan on myös Lääkäriliitossa erittäin ajankohtainen oman tulevaisuushankkeemme, Lääkäri 2030 -projektin myötä.
Koulutuksen laatu ja sen jatkuva kehittäminen on painopisteenä kaikkialla.
Koulutuksen laatu ja sen jatkuva kehittäminen on painopisteenä kaikkialla. Suomessa erityishaasteen tuovat suuret ja nopeasti kasvaneet sisäänottomäärät, joita Lääkäriliiton näkemyksen mukaan tulisi koulutuksen laadun takaamiseksi laskea välittömästi nykyisestä noin 750 opiskelijasta enintään 600 uuteen opiskelijaan vuodessa. Ulkomailla opiskelee lääketiedettä yhä laajeneva ”kuudes tiedekunnallinen” suomalaisia nuoria, liki tuhat, jotka valmistuttuaan pääosin suunnittelevat palaavansa Suomeen. Lääkäreitä maassamme tulee siten riittämään, vaikka sisäänottoja supistettaisiin nykyisestä.
Erikoistumisen osalta saatiin uusia kuulumisia muun muassa osaamisperusteisesta koulutuksesta, johon meilläkin kenties ajan mittaan siirrytään tiukkojen aikamääräisten vaatimusten sijaan. Täydennyskoulutus, jatkuva ammatillinen kehittyminen sekä meidänkin porttejamme aika ajoin kolkutteleva resertifikaatio (vaatimus lääkärinoikeuksien säännöllisestä uusimisesta) saivat konferenssissa niin ikään paljon huomiota. Omakin luentoni käsitteli resertifikaatiota ja nimenomaan suomalaisten kollegojen näkemyksiä aihepiiristä kyselytutkimusten valossa.
Tiivis kansainvälinen yhteistyö ei ole vain hyödyllistä vaan suorastaan välttämätöntä myös lääketieteen koulutuksen alalla – onhan EU:n alueella lähtökohtaisesti voimassa työvoiman, myös lääkärien, sekä potilaiden vapaa liikkuvuus. Voimme hyödyntää muiden hyviä kokemuksia ja ottaa oppia mahdollisista harha-askeleista. Siksi suomalaisten runsaslukuisuus niin kuulijoina, keskustelijoina kuin postereiden ja luentojen esittäjinä konferenssissa oli erittäin ilahduttavaa.
Voimme hyödyntää muiden hyviä kokemuksia ja ottaa oppia mahdollisista harha-askeleista.
Tiedekunnat saivat varmasti melkoisen impulssin uutta virtaa omiin lääketieteen opetuksen kehittämisen suunnitelmiinsa. Mukana oli todella runsaasti tiedekuntien edustajia ja kliinisiä opettajia, mikä oli erityisen hienoa. Konferenssin aikana jokaisella osallistujalla oli ainutlaatuiset mahdollisuudet solmia uusia mielenkiintoisia kontakteja eri puolille maailmaa ja tiivistää yhteyksiään myös oman maan vaikuttajiin.
Helsingin AMEE -kokoontumisessa olivat näkyvästi läsnä myös lääketieteen opiskelijat, jotka esiintyivät aktiivisesti ja käyttivät paljon puheenvuoroja. Korvaamaton apu konferenssin järjestelyille oli ns. Student Task Force, jonka 66 jäsentä edustivat lääketieteen opiskelijoita ympäri maailmaa. Tämä noheva joukko opasti Messukeskuksen käytäville eksyneitä osallistujia oikeisiin luentosaleihin, kertoi Helsingin nähtävyyksistä konferenssivieraille – ja teki tämän kaiken aina ystävällisesti hymyillen.
Loppukesäinen Helsinki esitteli auliisti kauniita kasvojaan konferenssin osallistujille. He paitsi toivat Suomeen jaettavaksi tietoaan ja osaamistaan, varmasti myös veivät tuliaisina kotimaihinsa tuhdin repullisen positiivista Suomi-kuvaa – ja ennen muuta aimo annoksen entisestään kasvanutta intohimoa kehittää lääketieteen opetusta omissa toimintaympäristöissään.