”Maaliskuun 5.pnä 1940 tuli Mikkelin sotasairaalaan useiden pommitusten sarjassa täysosumia, joista yksi repi poliklinikkasiiven niin, että potilaita ja henkilökuntaa menehtyi yhteensä 22. Punaisen ristin tunnus katolla ei siis sairaalaa suojannut.” (LL Tauno Kotilainen, Lääkärinä sodassa,s.203)
Kansainvälinen Punainen Risti, Lääkärit ilman rajoja ja monet muut järjestöt pyrkivät tuomaan apua sotien ja katastrofien uhreille. Koulutusta, osaamista ja välineistöä on varmasti enemmän kuin kollegoilla sotiemme aikaan. Silti olosuhteet ovat monella alueella katastrofaaliset, on puutetta sähköstä, vedestä, logistiikasta, tarvikkeista. Terveydenhuollon ja avustusjärjestöjen henkilöstökään ei ole turvassa pommituksilta, itsemurhaiskuilta tai kaappauksilta.
”Nykyään on vaikea kuvitella minkälainen oli minun ikäpolveni lääkärien nuoruus. Jouduin armeijan palvelukseen lääketieteen kandidaattina 3.6.1938 ja siitä alkaen toimin eri tehtävissä 16.11.1944 saakka. Sotilasurani huippu oli, kun minut nimitettiin lääketieteen kandidaattina lääkintäkapteeniksi. Ennen toisen maailmansodan alkua tuntui rauhan järkkyminen täysin mahdottomalta. On syytä muistaa, että mitkään sopimukset tai asiakirjat eivät merkitse mitään rauhan järkkyessä, vaan jokaisen kansan on tultava toimeen omien kykyjensä varassa.” (LKT Lauri Rauramo, Lääkärinä sodassa s.208).
Neuvola- ja koulujärjestelmämme ansiosta maamme on lapsille hieno maa.
Suomi on turvallinen ja rauhallinen maa. Erinomaisen neuvola- ja koulujärjestelmämme ansiosta maamme on vastasyntyneille ja lapsille sekä nuorille hieno maa. Sydän särkyy, kun näkee maailman lasten kärsivän köyhyyttä, kurjuutta ja väkivaltaa. Kuinka monen lapsen elämä rikkoutuukaan sekä fyysisesti että henkisesti. Vauriot siirtyvät myös seuraaviin sukupolviin. Ja kuinka monen perheen kärsimys jatkuu sotien jälkeen, kun perheen huoltajan mieli on särkynyt väkivaltaisuuksissa.
”Eräällä lomalla 1943 sattui Helsingissä paha pommitus yhtenä sunnuntaina keskellä päivää. Joukko lapsia jonotti päivänäytökseen Yrjönkadun ja Iso-Robertinkadun kulmatalossa olevaan elokuvateatteriin, johon tuli osuma. Kirurgisen sairaalan kalliopommisuojassa sijaitsevan osaston poliklinikassa vallitsi täydellinen sekasorto. Haavoittuneita lapsia makasi paareilla pitkin käytäviä joka puolella. Kuolleet oli asetettu yhteen varastoon.” (Prof. Lars Erik Laurent, Lääkärinä sodassa s.135)
Kävinpä minäkin katsomassa uuden elokuvaversion Tuntemattomasta sotilaasta. Kriitikot sanovat, että Suomen historia on muutakin kuin sotaa, ja isänmaallisuus on enemmän kuin taisteluita. Olen samaa mieltä. Demokratia, vakaa yhteiskuntajärjestys ja rauha merkitsevät isänmaata, äidinkieltä, omaa kulttuuria ja turvallisuutta.
Kiitollisena edellisten sukupolvien työstä, rauhaa arvostaen. Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille, onnea 100-vuotiaalle Suomelle!