Oletko joskus miettinyt, että onkohan uusi kollega pätevä? Vain sillä perusteella, että hän ei ulkoisesti muistuta stereotyyppistä kantasuomalaista. Oletko joskus ajatellut, että kolmen pienen lapsen äiti ei voi selvitä matkustamista vaativasta vastuutehtävästä? Koska kuka ne lapset sitten hoitaa. Oletko ajatellut, että mitenkähän tämä haastava projekti hoituu? Koska vetäjä on niin nuori/liian vanha. Oletko kertonut kaksimielisen vitsin ja ihmetellyt, kun sille ei naureta? Kauheita tiukkapipoja. Ja – tämä on klassikko – oletko törmännyt siihen, että raskaana olevan määräaikainen työsopimus laitetaan päättymään raskausvapaan alkuun. Koska silloinhan hän jää vapaalle kuitenkin.
Mikä näitä tilanteita yhdistää? Ne ovat kaikki eriasteista syrjintää, välillistä tai välitöntä. Pysähdyin miettimään tätä, kun tummaihoinen syntyperäinen suomalainen kertoi, että hänelle tullaan usein puhumaan englantia. Oletetaan, että hän ei osaa suomea. Vain ihonvärin perusteella. Se on etnisyydestä tehtyyn oletukseen perustuvaa kielellistä syrjintää. Tajusin, että olen voinut itse toimia ihan samoin. Hävetti.
Pienellä pohtimisella vastaavia tilanteita löytyy lisää. Työnantaja syyllistyy helposti välilliseen syrjintään, jos pienten lasten äiti ei saa vastuutehtäviä yhtä helposti kuin lapseton mies. Usein kuulee perusteeksi, että ”valittiin pätevin”. Mutta valittiinko? Vai ohjasiko valintaa oletus, ettei pienten lasten äiti pysty venymään tehtävän vaatimuksiin?
Jäikö nuori/vanha valitsematta tehtävään, koska työnantaja oletti, että kandidaatilla ei ole tarpeeksi kokemusta tai hän on ikänsä takia jo pudonnut kelkasta? Selkeää syrjintää.
Kaksimielisen vitsin kertoja voi löytää itsensä syytettynä seksuaalisesta häirinnästä. Ja ihan aiheesta, huumoria käytetään liian usein syrjinnän tai häirinnän keinona. Joko tietoisesti tai omien asenteiden ohjaamana.
Ja sitten se klassikko. Syrjintä perhevapaiden pitämisen takia. Osaisin unissanikin vastata kysymykseen, voiko määräaikaisen sopimuksen laittaa päättymään perhevapaan alkamishetkeen. Niin usein sitä kysytään. No ei voi. Ellei se päättyisi samana ajankohtana myös tilanteessa, jossa perhevapaata ei olisi tulossa. Jälleen kerran suoraa ja kiistatonta syrjintää.
”Työpaikoilla on nyt tuhannen taalan paikka miettiä, ovatko omassa organisaatiossa kunnossa käytännön keinot syrjinnän ehkäisemiseen ja ongelmatilanteisiin puuttumiseen.”
EU-lainsäädännössä ja kansainvälisissä ihmisoikeussopimuksissa on säädetty laajamittaisesti syrjinnän kielloista. Perustuslaissa todetaan, että ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä ja työlainsäädännössä on syrjinnän kieltoja. Tasa-arvolaki kieltää syrjinnän sukupuolen perusteella. Yhdenvertaisuuslain mukaan ketään ei saa syrjiä iän, alkuperän, kansalaisuuden, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, poliittisen toiminnan, ammattiyhdistystoiminnan, perhesuhteiden, terveydentilan, vammaisuuden, seksuaalisen suuntautumisen tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella. Pitkät listat ja paljon lakeja.
Valvovia viranomaisia on lukuisia. Yhdenvertaisuuslain toteutumista valvoo yhdenvertaisuusvaltuutettu. Tasa-arvolain toteutumista puolestaan tasa-arvovaltuutettu. Lisäksi mm. aluehallintovirastolla ja poliisilla on roolinsa. Asioiden pitäisi siis olla kunnossa. Valitettavasti niin ei ole. Lääkäriliiton tutkimuksen mukaan lähes joka viides lääkäri on kokenut työsyrjintää. Työpaikoilla on nyt tuhannen taalan paikka miettiä, ovatko omassa organisaatiossa kunnossa käytännön keinot syrjinnän ehkäisemiseen ja ongelmatilanteisiin puuttumiseen. Jokainen voi pohtia asiaa myös omalta kohdaltaan. Syyllistynkö ajattelemattomuuttani syrjintään? Onko minulla oletuksia ja ennakkoluuloja, jotka johtavat syrjintään? Tasa-arvoinen ja syrjintävapaa työpaikka kuuluu kaikille. Meistä jokainen voi tehdä osansa paremman tulevaisuuden puolesta. Haastan sinut mukaan talkoisiin tekemään sekä isoja että pieniä tekoja yhdenvertaisuuden ja tasa-arvon puolesta.