Sote-uudistuksessa keskeisimpinä tavoitteina Lääkäriliitto näkee eri väestöryhmien välisten hyvinvointi- ja terveyserojen kaventamisen sekä laadukkaiden palvelujen yhdenvertaisen saatavuuden parantamisen. Voimavarojen kohdentaminen sosiaali- ja terveyspalveluissa nykyistä enemmän perustason palveluihin on välttämätöntä.
Lääkäriliitto korostaa ensisijaisen terveydenhuollon eli perusterveydenhuollon vahvistamisen tärkeyttä. Ensisijainen terveydenhuolto on saatava kuntoon, jotta yhdenvertainen hoito toteutuu kustannustehokkaasti, väestöryhmien välisiä terveyseroja vähentäen.
Terveyserojen kaventamisen keskeinen keino on perusterveydenhuollon hoitoonpääsyn varmistaminen. Lääkäriliitto vaatii, että potilas pääsee terveyskeskuslääkärin hoitoon kiireettömissä asioissa viimeistään seitsemässä päivässä hoidontarpeen arvioinnista.
Hyvinvointialueet palveluiden järjestäjinä
Viisi alueellista järjestäjää olisi väestöpohjavaatimuksen näkökulmasta tarkoituksenmukaisin ratkaisu. Pienet väestöpohjat eivät mahdollista nykyaikaisten terveyspalveluiden täysipainoista järjestämistä ja tuottamista, ja ne myös synnyttävät rahoitustarpeen suurta satunnaisvaihtelua. Yhdenvertaisten palvelujen saatavuuden näkökulmasta optimaalisena voidaan pitää noin 12 järjestäjän lukumäärää, sekä tuottavuuden, vaikuttavuuden ja kustannusten hillinnän kannalta enintään viiden järjestäjän lukumäärää. 18 alueellista järjestäjää on ehdoton enimmäismäärä.
Rahoituksen riittävyys ja kohdentaminen
Yhteiskunnan on turvattava riittävä rahoitus yhdenvertaisten ja laadukkaiden palvelujen saamiseksi koko maan alueella. Perustuslaki edellyttää, että ”Julkisen vallan on turvattava, sen mukaan kuin lailla tarkemmin säädetään, jokaiselle riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut ja edistettävä väestön terveyttä.”
Perustuslain asettamat reunaehdot vaativat tarvittavan rahoituksen turvaamista hyvinvointialueille riittävien sote-palvelujen järjestämiseksi. Lääkäriliitto korostaa hyvinvointialueiden tarveperusteista rahoitusta oikeudenmukaisena ja palvelujen yhdenvertaista saatavuutta mahdollistavana rahoitusmallina.
Terveydenhuoltoa ei tulisi nähdä vain tai ensisijaisesti kulueränä, vaan tarkoituksenmukaisena investointina väestön terveyteen, hyvinvointiin ja toimintakykyyn. Investointina, joka parhaimmillaan tuottaa taloudellista hyötyä koko kansantaloudelle. Priorisointi on terveydenhuollossa kuitenkin välttämätöntä, koska kysyntä on aina suurempi kuin hoitomahdollisuudet ja yhteiskunnan taloudelliset resurssit. Priorisoinnilla tulee tavoitella resurssien tehokasta käyttöä ja potilaiden yhdenvertaisuutta.
Hyvinvointialueet palveluiden tuottajina
Lausuntokierroksella olleen ehdotuksen vaatimus potilaan hoitoon liittyvien päätösten rajaamisesta lähes pelkästään virkasuhteessa työskentelevälle lääkärille ei vastaa nykyistä käytäntöä ja laintulkintaa, ja se estäisi hyvinvointialueiden palvelutuotannon järjestämisen esimerkiksi niiden kokonaisuudessaan omistamien julkisomisteisten yhtiöiden kautta.
Lääkäriliiton mielestä järjestämisvastuullisille hyvinvointialueille tulee jättää riittävästi päätösvaltaa vastuullaan olevan tuotannon järjestelyissä. Hyvinvointialueiden tiukasti rajattua päätöksentekoa vastuullaan olevan tuotannon järjestelyistä on hallituksen linjauksessa julkisuudessa olleiden tietojen perusteella nyt lievennetty aiempaan nähden, mikä on tervetullut muutos.
Yksityisen ja kolmannen sektorin täydentävä palvelutuotanto on tärkeä osa nykyistä sote-palvelujärjestelmäämme, niin palvelusetelitoiminnan kuin erilaisten ostopalvelujen tai osaulkoistusten muodossa. Yksityisen sektorin täydentävän käytön perusteeton hillitseminen lainsäädännön rajoituksilla vaikeuttaisi erityisesti syrjäisten alueiden, lääketieteen monien erikoisalojen ja suun terveydenhuollon palvelujen järjestämistä.
Lisätietoja:
Tuula Rajaniemi, hallituksen puheenjohtaja, Suomen Lääkäriliitto, tuula.rajaniemi@laakariliitto.fi, 040 542 7211
Heikki Pärnänen, politiikkatoimialan johtaja, Suomen Lääkäriliitto, heikki.parnanen@laakariliitto.fi, 040 5465316