Julkinen rahoitus kliiniselle eli sairaaloissa ja terveyskeskuksissa tehtävälle lääketieteelliselle tutkimukselle on romahtanut. Reilussa 20 vuodessa rahoitus on pudonnut alle neljännekseen: 91 miljoonasta (vuoden 1997 taso) 21 miljoonaan (vuoden 2020 taso).
– On välttämätöntä, että budjettiriihessä viimeinkin lopetetaan tämä tutkimuksen kurjistaminen. Viimeistään koronapandemian luulisi näyttäneen päättäjille, kuinka välttämätöntä on ylläpitää laadukasta tutkimusta, osaamista ja infrastruktuuria. Niitä ei saada pystyyn hetkessä, painottaa Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin pääsihteeri Matti Rautalahti.
– Kliininen tutkimus on avainasemassa hoitokäytäntöjen ja terveyspalvelujärjestelmän kehittämiselle. Erityisesti tiukkenevassa taloustilanteessa tutkimukseen kannattaa panostaa, jotta vähenevä rahamäärä käytetään varmasti vaikuttavaan ja kustannustehokkaaseen toimintaan, muistuttaa Lääkäriliiton toiminnanjohtaja Kati Myllymäki.
Suomi on viime vuosina panostanut yksilöllistettyyn lääketieteeseen ja tutkimusinfrastruktuureihin. On perustettu kansallisia osaamiskeskuksia, kuten syöpäkeskus, sekä biopankit. Ne eivät riitä, jos perusta ei ole kunnossa. Myös yksilöllistetyn lääketieteen pohjaksi tarvitaan vahvaa kliinistä tutkimusta.
– Suomessa tehty kliininen tutkimus hyödyttää suoraan suomalaisia potilaita. Mitä enemmän terveyspalvelujärjestelmässä tehdään tutkimusta, sitä paremmat ovat hoitotulokset. Tämän päivän tutkimus on huomisen hoitoa, korostaa Syöpäjärjestöjen pääsihteeri Sakari Karjalainen.
– Ei pidä unohtaa sitäkään, että kotimainen rahoitus antaa sairaaloille myös paremmat mahdollisuudet menestyä kilpailussa kansainvälisestä tutkimusrahoituksesta. Kun maassa tehdään laadukasta akateemista tutkimusta, kutsuu se luokseen uusia tutkimusinvestointeja, selittää Lääketeollisuus ry:n toimitusjohtaja Sanna Lauslahti.
Järjestöt muistuttavat akateemisen tutkimuksen tarpeen kasvusta, mitä todistaa muun muassa koronapandemia, väestön ikääntyminen ja tiukkeneva taloustilanne.