Osittain keikkatyö on ollut myös pakon sanelemaa. Kollegapuolison erikoisala ja työpaikka ovat pitäneet perheemme kodin yliopistosairaalakaupungissa. Lisäksi vuosien varrella lapset ovat kasvaneet siihen ikään, että harrastukset, koulut ja muutenkin kaikkien sosiaalinen elämä ja turvaverkko ovat Kuopiossa. Omalla alallani kotikaupungissa sairaalan virkoja ei ole tiedossa.
Kandivaihteesta asti olin samaistunut yliopistosairaalan lääkärin identiteettiin, mutta kun yliopistosairaalan perinteiset mahdollisuudet tehdä kliinistä tutkimustyötä viime vuosina kaventuivat, tärkeä akateeminen pitovoimatekijä katosi. Hyvinvointialueiden seuraavien vuosien poliittista päätöksentekoa määrittävät merkittävät taloudelliset leikkaukset, joten työnäkymät julkisella ovat haastavat. Toisaalta sukupolveni on opetettu tähän epävarmuuteen, kun työurat ovat tähänkin asti olleet jatkuvaa sijaisuuksien ketjutusta. Työelämän murros on jo pitkään käynnissä ollut megatrendi, ja tämä muutoksen jatkumo ei voi olla vaikuttamatta myös työelämän rakenteisiin terveydenhuollossa.
On siis pitänyt hyväksyä, että kuulun siihen joukkoon pendelöiviä erikoislääkäreitä Itä-Suomessa, jotka hakevat elantonsa noin 150 km kokoisen ympyrän sisältä kotipaikkansa ympäriltä. Perinteisesti monet silmälääkärit ovat työskennelleet optikkoliikkeissä ja yksityisillä terveysasemilla yksityisinä ammatinharjoittajina. Keikkalääkärityötä sairaaloissa tekevien määrä on viime vuosina kasvanut. Jos on pidempään kokonaan poissa klinikasta, sairaalatyöhön palaamiseen voi liittyä kynnystä. Ehkäpä senkin takia pääasiassa yksityisvastaanottoa pitävistäkin kollegoista osa pitää mielellään säännöllisesti joitakin sairaalapäiviä kuukaudessa. Samalla voi pitää yllä esimerkiksi leikkausosaamista. Kuitenkin on todettava, että usein erikoislääkärit, jotka tulevat sairaalaan keikkatyöhön, tekevät muutenkin pääasiassa sairaalatyötä muualla.
Omalle korteksille on vielä pinttynyt ammatillinen haavekuva virkatyöstä yliopistosairaalassa ja kliinisen tutkimuksen maailmasta. Myönnän tilaavani sähköpostiin Kuntarekryn hakuvahtia. Sote-uudistuksen myllerrysten aikana ja tässä elämänvaiheessa on ollut kuitenkin luontevaa jatkaa keikkatyötä sairaaloissa, samalla omaa osaamista kehittäen. Työmatkojen rasitukseenkin tottuu, ja vastapainona on mielekäs potilastyö tutuissa sairaaloissa ja suorituspalkkaus. Lisäksi on mahdollista määritellä oma kalenterinsa, jonka myötä on myös ollut paremmat edellytykset toimia luottamustehtävissä ja hallita omaa ajankäyttöä. Työsuhteen muodosta riippumatta olen kokenut, että mukana ovat työhyvinvoinnin kannalta tärkeät elementit, kuten pitkät hoitosuhteet, kollegiaalinen tuki, sujuva ja eri ammattiryhmien osaamista arvostava tiimityöskentely, hyvä johtaminen ja selkeät tavoitteet. On tervetullut olo työpaikalle ja yrittää tehdä parhaansa.
Keikkatyöhön liittyvät haasteet ovat kuitenkin myös selkeitä. On ollut tärkeää hahmottaa, että freelancerin kokonaispalkka sisältää esimerkiksi lomat, sairaslomat ja koulutuskulut. Riittävän levon määrään on kiinnitettävä huomiota. Yrittäjäriski kuuluu hintaan riippumatta työsopimuksen muodosta. Eniten kuitenkin kannan huolta alueellisesta erikoislääkärikoulutuksesta, johon poliklinikoiden vuokralääkärivetoiseksi muuttuva toiminta uhkaa aiheuttaa murroksen: Eläköitymisen jatkuessa voimakkaana on tärkeää huolehtia, että Itä-Suomen alueella säilyy riittävästi koulutuspaikkoja erikoistuvien keskussairaalapalveluita varten.
Kirjoittaja
Jussi Paterno
Silmätautien erikoislääkäri
Lääkäriliiton Silmälääkärit -alaosaston puheenjohtaja ja yksityissektorijaoksen jäsen
Lääkäriliiton KYS:n alueen professiovaliokunnan puheenjohtaja
Lääkäriseura Duodecimin hallituksen jäsen
Pohjois-Savon Lääkäriyhdistyksen puheenjohtaja
Silmälääkäriyhdistyksen viestintäjohtaja