Terveyden edistäminen ja terveysneuvonta
Terveyden edistämisen tavoite on lisätä ihmisten mahdollisuuksia ja edellytyksiä huolehtia omasta ja ympäristönsä terveydestä. Terveyden edistäminen ja ylläpito luo hyvinvointia ja ehkäistessään sairauksia auttaa välttymään niiden aiheuttamilta kärsimyksiltä. Tämä on yhteiskunnallisesti edullisempaa kuin sairauden hoito. Siksi lääkärin ammatillinen velvoite on ottaa esille potilaan terveyttä haittaavat tai uhkaavat elintavat, kertoa riskeistä ja rohkaista potilasta terveyden kannalta myönteisiin ratkaisuihin.
Terveyden edistäminen perustuu yhteiskunnan ja lääkäriprofession arvoihin. Tavoitteena on lisätä ihmisten mahdollisuuksia ja edellytyksiä huolehtia omasta ja ympäristönsä terveydestä (Ottawa Charter 1986).
Terveyttä ja hyvinvointia edistetään monilla tavoin:
- toimintatavoilla ja poliittisilla ratkaisuilla
- suojelemalla ja kehittämällä elinympäristöä
- tukemalla yhteisöllisyyttä ja osallistumista
- lisäämällä ihmisten tietoa ja taitoja
- kehittämällä palveluja terveyttä edistäviksi ja sairauksia ennaltaehkäiseviksi.
Terveys ja hyvinvointi ovat laajoja ja arvoväritteisiä käsitteitä, eivätkä ne määrity yksin luonnontieteellisin perustein. Yhteiskunnan arvoista riippuu, mihin yksilön vapauden ja vastuun raja vedetään. Väestön terveyteen vaikuttavat monet muutkin asiat ja yhteiskunnan sektorit kuin terveydenhuolto. Terveyttä määrittävät yksilölliset tekijät (ikä, perimä, kokemukset), sosiaaliset tekijät (tulot, yhteisöt), rakenteelliset tekijät (koulutus, työolot) ja kulttuuriset tekijät (yhteiskunta, asenteet). Lääkärit toimivat terveyden edistäjinä kaikilla yhteiskunnan tasoilla: terveysneuvonta kohtaa yksilöt, tutkimustiedon soveltaminen yhteisöt ja yhdenvertaisuutta ja oikeudenmukaisuutta korostava eettinen arvopohja yhteiskunnallisen päätöksenteon.
TERVEYSNEUVONTA
Lääkäri voi vaikuttaa potilaan valintoihin vain rajallisesti. Silti lääkärin velvoite on neuvoa potilastaan tietojensa perusteella ja tukea häntä valitsemaan terveyttä edistäviä vaihtoehtoja. Terveysneuvonta edellyttää lääkäriltä ammatillisen osaamisen lisäksi myös vuorovaikutustaitoja, herkkyyttä tunnistaa potilaan tarpeet sekä potilaan itsemääräämisoikeuden kunnioittamista. Lääkärin ei pidä painostaa, saarnata eikä tyrkyttää tietoa väkisin, jos potilas ei halua ottaa sitä vastaan.
Terveysneuvonnan velvoitteita toiminnan eri tasoilla:
- Lääkäri joutuu ottamaan kantaa arvokysymyksiin pohtiessaan, milloin ja minkälaista terveysneuvontaa hänen potilaansa tarvitsee.
- Työyhteisössään lääkärin on tehtävä valintoja esimerkiksi päätettäessä ennaltaehkäisyn ja hoidon resursseista.
- Lääkärillä on koulutuksensa ja asiantuntijatehtävänsä perusteella merkittävä rooli yhteiskunnallisessa päätöksenteossa.
NEUVONTA JA YKSILÖ
Neuvonta liittyy usein potilaan terveyttä uhkaaviin elintapoihin, kuten tupakointiin, päihteisiin, epäterveelliseen ravintoon tai vähäiseen liikuntaan. Lääkärillä on ammatillinen velvoite ottaa elintavat puheeksi, kertoa potilaalle niiden aiheuttamista riskeistä ja pohtia hänen kanssaan mahdollisuuksia muuttaa elintapoja. Yhtenä työmenetelmänä voi käyttää motivoivaa haastattelua. Neuvonta on toteutettava siten, että keskipisteessä on potilas itse päättämässä arkeensa ja hyvinvointiinsa liittyvistä asioista. Potilaan omille näkemyksille pitää antaa tilaa, koska muuten vaikutukset terveyteen voivat jäädä marginaalisiksi. Potilaiden kyvyissä muuttaa elintapojaan on huomattavia eroja, ja myös lähiympäristö voi suhtautua muutoksiin kielteisesti. Tällöin kynnys tehdä terveyttä edistäviä valintoja saattaa käydä potilaalle ylivoimaiseksi. Siksi on tärkeää, että tieto elintavan aiheuttamasta riskistä kerrotaan potilaalle selkeästi ja syyllistämättä: ”Alkoholin käytön vähentäminen on välttämätöntä sairauden vaaran vähentämiseksi”, tai ”ylipainon vähentäminen ja liikunnan lisääminen ehkäisevät nivelvaivojen pahenemista”. Jos potilas haluaa muuttaa elintapojaan, hänelle on tarjottava tähän tukea. (Ks. Omahoito, elintavat ja vastuu suunterveydestä)
Terveysneuvonta on haastavaa kiireisessä potilastyössä. Lääkärin pitää ymmärtää elintavat osana elämän kokonaisuutta ja rohkaista potilasta terveyden kannalta myönteisiin ratkaisuihin. Tavoite on lisätä ihmisten mahdollisuuksia ja edellytyksiä vaikuttaa omaan ja läheistensä terveyteen. Lääkärin on muistettava, että ihminen itse vastaa tekemistään valinnoista, mutta sairastuminen ei läheskään aina riipu yksinomaan ihmisen omista valinnoista.
POTILASTAPAUS
Kahdeksasluokkalainen tyttö haisee tupakalle kouluterveydenhuollon tarkastuksessa. Esitietolomakkeessa hän on ilmoittanut, ettei tupakoi, ja vastaa samoin kysyttäessä. Lääkäri kertoo kuitenkin tupakan haitoista murrosikäiselle tytölle ja antaa opaslehtisen nuorten tupakoinnista ja tupakkariippuvuudesta. Oliko terveysvalistus aiheellista?
Potilas tulee yleislääkärin vastaanotolle univaikeuksien takia. Keskustelussa käydään läpi unettomuuden taustalla mahdollisesti olevia tekijöitä, joita ovat vuorotyö, elämäntilanne tai päihteet. Alkoholin kulutusta mittaavassa Audit-testissä potilas saa 15 pistettä. Painoindeksi on noin 35 ja potilas tupakoi. Lääkäri kysyy, mitä potilas ajattelee alkoholin käytöstä, ja tämä kertoo koettaneensa helpottaa nukahtamista alkoholilla mutta huonolla menestyksellä. Lääkäri kuvaa lyhyesti, miten alkoholi vaikuttaa unen laatuun ja määrään, ja kertoo vähentämisen hyödyistä. Pitäisikö lääkärin puuttua myös potilaan tupakointiin ja ylipainoon?
NEUVONTA JA YHTEISÖ
Julkisen vallan on perustuslain (731/1999) mukaan edistettävä terveyttä. Tämän velvollisuuden on katsottu koskevan ehkäiseviä toimia ja yhteiskunnan kehittämistä terveyttä edistävään suuntaan yleisemminkin. Terveydenhuoltolaki (1326/2010) velvoittaa kuntia järjestämään terveysneuvontaa ja tekemään suunnitelman terveyden ja hyvinvoinnin edistämistä koskevista tavoitteista ja vastuutahoista.
Työyhteisöjen terveyden edistämisessä korostuvat oikeudenmukaisuus, vastuullisuus ja arvostus. Työterveyshuoltolaki (1383/2001) antaa paljon mahdollisuuksia terveyden edistämiseen. Työterveyshuoltolain tavoitteena on ehkäistä tapaturmia ja työperäisiä sairauksia, lisätä työn ja työympäristön terveellisyyttä ja turvallisuutta sekä edistää työntekijöiden terveyttä ja työ- ja toimintakykyä.
Lainsäädännöllä ja poliittisilla päätöksillä vaikutetaan ihmisten käyttäytymiseen ja elinympäristöön, ja niiden avulla voidaan ehkäistä haittoja ja edistää terveitä valintoja. Kampanjoiden ja tiedonvälityksen tavoitteena on vaikuttaa asenteisiin, käyttäytymiseen ja valintoihin. Esimerkiksi kaupunkisuunnittelulla voidaan lisätä ihmisten mahdollisuutta liikkua ilman autoa, alkoholilainsäädännöllä voidaan rajoittaa alkoholin myyntiä ja markkinointia, ja veropolitiikalla voidaan vaikuttaa epäterveellisten ravintoaineiden kulutukseen. Yhteiskunta päättää valinnoillaan, onko terveys tärkeämpi tavoite kuin alkoholijuomien vapaa saatavuus.
Terveysvaikutusten arviointi poliittisessa päätöksenteossa on lisääntynyt, ja tämä edellyttää lääkäreiltä aktiivisuutta asiantuntijoina. Viime kädessä on kuitenkin kulttuuriin, arvoihin ja aikaan sidottu arvovalinta, kuinka pitkälle ihmisten elämää on perusteltua rajoittaa ja ohjata terveyden edistämiseksi. (Ks. Medikalisaatio, Konsumerismi)
LISÄTIETOJA
WHO. The Ottawa Charter for Health Promotion. https://www.euro.who.int/__data/assets/pdf_file/0004/129532/Ottawa_Charter.pdf
https://thl.fi
https://www.kuntaliitto.fi/sosiaali-ja-terveysasiat/terveydenhuolto/terveyden-edistaminen
Terveyden edistämisen eettiset haasteet. ETENE-julkaisuja 19, 2008. https://etene.fi/documents/1429646/1559070/ETENE-julkaisuja+19+Terveyden+edistämisen+eettiset+haasteet.pdf/8b7f4fb9-71ef-4811-bc06-8d117222d049/ETENE-julkaisuja+19+Terveyden+edistämisen+eettiset+haasteet.pdf
