Hammashoitoa pelkää jonkin verran joka kolmas suomalainen aikuinen ja lapsi, ja joka kymmenes kärsii voimakkaasta pelosta. Pelko on yksi yleisimmistä hoitoon hakeutumisen esteistä. Pelkäävät potilaat hakeutuvat hammashoitoon usein vasta akuutin vaivan vuoksi, he peruvat suunniteltuja hoitoaikoja viime hetkellä tai jättävät kokonaan tulematta ja käyttäytyvät hammaslääkärin näkökulmasta hankalasti hoitotilanteessa. Pelon vuoksi potilaan on usein vaikea vastaanottaa ja ymmärtää hoitovaihtoehdoista ja tarvittavasta hoidosta annettavaa tietoa, jonka kertomiseen laki potilaan asemasta ja oikeuksista (785/1992) hammaslääkärin velvoittaa. Myös Suomen Hammaslääkäriliiton eettisissä ohjeissa on korostettu, että pelkäävää potilasta on tuettava ja autettava pelon ja kivun lievittämiseksi.

Pelkäävien potilaiden hoidossa on tärkeää tunnistaa hoitotilanteisiin liittyvät eettiset jännitteet yhtäältä autonomian ja heitteillejätön, toisaalta paternalismin ja konsumerismin välillä. Pelkäävän potilaan hoito voi jäädä kesken peruuttamattomien tai viime hetkellä peruttujen käyntien takia. Tätä voidaan perustella virheellisesti autonomialla: potilas ei halua ottaa vastaan hänelle tarjottua hoitoa. Potilaan pelko on kuitenkin voinut rajoittaa hänen kykyään valita järkevästi. Emme esimerkiksi hyväksyisi, että pienen lapsen vakava terveysongelma jätettäisiin hoitamatta hänen pelkonsa vuoksi. Potilaan odotukset hoidon suhteen voivat myös poiketa hammaslääkärin näkemyksestä. Särystä ja pelosta kärsivä potilas haluaisi usein mahdollisimman nopean hoitovaihtoehdon, kuten hampaan poiston, vaikka se johtaisi suun kokonaisterveyden kannalta huonompaan hoitotulokseen. Potilaalla voi olla myös markkinoiden luomia epärealistisia odotuksia, joiden mukaan nykytekniikalla voitaisiin tarjota täysin kivutonta hoitoa tai että hänellä olisi pelon vuoksi oikeus nukutuksessa tapahtuvaan hoitoon. Julkisen terveydenhuollon rajallisten resurssien vuoksi etenkin aikuisten voi olla haastavaa päästä anestesiassa tapahtuvaan hammashoitoon vain kovan pelon takia.

Näissä ristipaineissa on tärkeää, että hammaslääkärillä on eettinen selkäranka, johon tukeutua, ja että hänellä on herkkyyttä havaita omien asenteidensa ja vuorovaikutuksensa vaikutukset päätöksentekoon. Hammaslääkärin olisi tunnistettava oman päätöksensä perusteet. Hänellä voi olla kiusaus perustella päätöksensä sopivasti valituin juridisin tai eettisin käsittein, vaikka toiminnan todellinen motiivi perustuisi enemmän pyrkimykseen päästä pikaisesti eroon hankalasta tilanteesta kuin päästä potilaan parhaaseen pidemmän ajan kuluessa.

Tärkeintä on, että hammaslääkäri kiinnittää huomiota pelkäävän potilaan kohtaamiseen, vaikka hän pääsisi helpommalla vain hoitamalla potilaan päällimmäisen vaivan nopeasti alta pois. Kun hammaslääkäri ottaa huomioon potilaan pelon, hän pystyy rauhoittamaan potilasta ja auttamaan tätä näkemään suunterveyden edistämisen ja hoitotoimenpiteiden hyödyt pidemmän ajan kuluessa.

LISÄTIETOJA
Liinavuori A, Tolvanen M, Pohjola V, Lahti S. Changes in dental fear among Finnish adults: a national survey. Community Dent Oral Epidemiol. 2016 Apr;44(2):128-34. doi: 10.1111/cdoe.12196.
Liinavuori A, Tolvanen M, Pohjola V, Lahti S. Longitudinal interrelationships between dental fear and dental attendance among adult Finns in 2000-2011. Community Dent Oral Epidemiol. 2019 Aug;47(4):309-315. doi: 10.1111/cdoe.12458.
Luoto A, Tolvanen M, Pohjola V, Rantavuori K, Karlsson L, Lahti S. A longitudinal study of changes and associations in dental fear in parent/adolescent dyads. Int J Paediatr Dent. 2017 Nov;27(6):506-513. doi: 10.1111/ipd.12289.
Pohjola V, Lahti S, Vehkalahti MM, Tolvanen M, Hausen H. Association between dental fear and dental attendance among adults in Finland. Acta Odontol Scand. 2007 Aug;65(4):224-30.