Lääkärin salassapitovelvollisuus on lääkärin etiikan kulmakiviä. Salassapitovelvollisuuden tarkoituksena on säilyttää hoidon kannalta tärkeä luottamuksellinen suhde lääkärin ja potilaan välillä. Näin hoitoa tarvitseva potilas uskaltaa kertoa mahdollisesti arkaluontoisetkin sairauteensa liittyvät tiedot.

Potilas–lääkärisuhteen ylläpitämiseksi ja turvaamiseksi lääkärin on aina pidettävä mielessään salassapitovelvollisuuden eettiset ja juridiset normit. Perussääntö on, että lääkäri tai hammaslääkäri ei saa ilman lupaa ilmaista sivulliselle, mitä hän ammattiaan harjoittaessaan on saanut tietää hoitamastaan henkilöstä ja tämän terveydentilasta.

Vaikka lainsäädäntö mahdollistaa salassapitovelvollisuudesta poikkeamisen useissa tilanteissa, on tietojen luovuttamisessa huomioitava se, että jokaisella on perustuslaissa turvattu oikeus luottamukselliseen tiedonvaihtoon arkaluonteisista asioistaan. On myös hyvä muistaa, että pelkkä tieto hoitosuhteesta ja terveydenhuollon asiakkuudesta on salassa pidettävä. Salassa pidettävien terveydentilatietojen luovuttamisen tulee ensisijaisesti perustua potilaan lupaan. Tietojen luovuttaja on vastuussa siitä, että luovuttaminen tapahtuu lainmukaisesti. Jos lainsäädäntö edellyttää tietojen luovuttamista potilaan suostumuksesta riippumatta, tulee varmistautua siitä, että luovutettavat tiedot ovat välttämättömiä sen tarkoituksen kannalta, johon tietoja vaaditaan. Kaikkia tietoja ei siis välttämättä luovuteta, vaan luovutettavien tietojen laajuus on harkittava kussakin tapauksessa erikseen. Tietoja pyytävän tahon on aina ilmoitettava lain säännös, johon tietopyyntö perustuu. Tietoja pyytävältä taholta on myös tarvittaessa pyydettävä lisätietoja tietojen käyttötarkoituksesta.

Joskus on vaikeaa ratkaista, mikä seikka on salassa pidettävä ja mikä ei. Tämänkin asian ratkaisee viime kädessä potilas itse. Jonkin seikan pitämistä salassa pidettävänä ei voida arvioida pelkästään sen perusteella, onko potilaalla lääkärin oman käsityksen mukaan intressiä seikan salaamiseen vai ei. Vaikka julkisuudessa jo esillä olleet potilasta koskevat tiedot eivät voi olla lain tarkoittamia salaisuuksia, on tällaisistakin asioista keskustelemiseen sivullisten kanssa suhtauduttava pidättyvästi. Tämä koskee myös tilanteita, joissa potilas on itse tuonut asian julkisuuteen esimerkiksi sosiaalisessa mediassa. Juridisen salassapitovelvoitteensa lisäksi lääkärin pitää aina ottaa huomioon myös se, miten potilaan asioiden paljastaminen vaikuttaa vastedes lääkärin mahdollisuuksiin ylläpitää luottamuksellista hoitosuhdetta.

SALASSAPITOVELVOLLISUUS VAHVISTETTU LAINSÄÄDÄNNÖSSÄ

Salassapitovelvollisuuden pääsääntö sisältyy terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetun lain (559/1994) 17 §:ään. Sen mukaan ”terveydenhuollon ammattihenkilö ei saa sivulliselle luvatta ilmaista yksityisen tai perheen salaisuutta, josta hän asemansa tai tehtävänsä perusteella on saanut tiedon. Salassapitovelvollisuus säilyy ammatinharjoittamisen päättymisen jälkeen.”

Potilaslain (785/1992) 13 § määrää kaikki terveydenhuollon toimintayksikössä työskentelevät pitämään salassa potilasasiakirjoihin sisältyvät tiedot. Säännöksen mukaan ”Terveydenhuollon ammattihenkilö tai muu terveydenhuollon toimintayksikössä työskentelevä taikka sen tehtäviä suorittava henkilö ei saa ilman potilaan kirjallista suostumusta antaa sivulliselle potilasasiakirjoihin sisältyviä tietoja. Sivullisella tarkoitetaan tässä laissa muita kuin asianomaisessa toimintayksikössä potilaan hoitoon tai siihen liittyviin tehtäviin osallistuvia henkilöitä. Salassapitovelvollisuus säilyy palvelussuhteen tai tehtävän päättymisen jälkeen.”

EU:n yleinen tietosuoja-asetus (GDPR) tuli sovellettavaksi kaikissa EU-maissa toukokuussa 2018. Asetus säätää yleiset periaatteet henkilötietojen käsittelylle ja on suoraan sovellettavaa oikeutta Suomessa. Asetuksen mukaan erityisiä henkilötietoryhmiä koskevien tietojen (aiemmin arkaluontoiset tiedot) käsittely on terveystietojen osalta rajattu niille henkilöille, joilla on laissa säädetty salassapitovelvollisuus.

Lakisääteinen salassapitovelvollisuus koostuu kolmesta osasta:

• vaitiolovelvollisuus salassa pidettävistä tiedoista,
• velvollisuus ylläpitää asiakirjasalaisuutta eli huolehtia potilasasiakirjojen säilyttämisestä niin, etteivät sivulliset pääse niihin käsiksi, sekä
• salassa pidettävien tietojen hyväksikäyttökielto eli lääkäri ei saa ilman potilaan lupaa käyttää omaksi tai toisen eduksi taikka toisen vahingoksi hoidon yhteydessä saamiaan tietoja.

Terveydenhuollon ammattihenkilön salassapitovelvollisuus on elinikäinen. Potilasasiakirjojen salassapitoa julkisessa terveydenhuollon toimintayksikössä koskevat kuitenkin asiakirjojen julkisuutta koskevat säännökset ja salassapidon määräajat. (Ks. Potilasasiakirjat)

SALASSAPITOVELVOLLISUUS JA ETIIKKA

Eettisiä ongelmia salassapitovelvollisuudesta aiheutuu erityisesti tilanteessa, jossa potilaan salaisuuden paljastaminen on välttämätöntä toisen henkilön hengen tai terveyden suojelemiseksi. Tällöin salassapitovelvollisuuden rikkominen voidaan perustella pakkotilalla, jossa suuremman intressin (henki ja terveys) takia joudutaan uhraamaan pienempi (arkaluonteisten tietojen salassapito). Pakkotilaan ei kuitenkaan voi vedota silloin, kun laissa on tarkasti määritelty tietojen ilmoittamisen edellytykset. Näin on tehty muun muassa alaikäisen potilaan osalta lastensuojelulaissa.

Toinen eettisesti ongelmallinen tilanne syntyy silloin, kun potilaan hoitoaan varten antamat tiedot paljastavat hänen olleen osallisena rikoksessa. Hoitoa tarvitsevien hoitoon hakeutumisen turvaamista pidetään yleisen edun kannalta vähintään yhtä tärkeänä asiana kuin rikosten selviämistä. Niinpä rikokseen syyllistyneen on voitava päästä hoitoon ilman pelkoa siitä, että lääkäri antaa hänet ilmi. Lääkärin kanssa käydyt keskustelut kuuluvat länsimaisen oikeuskäsityksen mukaan sen luottamuksellisen tiedonvaihdon piiriin, jonka paljastamisesta ulkopuoliselle voi lähtökohtaisesti päättää vain potilas itse.

Suomessa terveydenhuollon ammattihenkilöt noudattavat salassapitovelvoitetta ylipäätään hyvin. Terveydenhuollon toimintayksiköissä työskentelee kuitenkin paljon ihmisiä erilaisissa tehtävissä. Kaikille salassapitosäännösten merkitys ei ole yhtä selvä, ja toiminnasta vastaavan henkilön ja GDPR:n mukaisesti nimetyn tietosuojavastaavan on siksi huolehdittava henkilöstön riittävästä koulutuksesta ja valvonnasta. Lisäksi terveydentilatietojen kokoaminen yhä suurempiin alueellisiin ja kansallisiin tietokantoihin voi aiheuttaa joskus kiusauksen katsoa jonkun henkilökohtaisesti tutun tai julkisuudesta tunnetun henkilön potilastietoja. Tilanteet, joissa terveydenhuollon ammattihenkilöt ovat luvatta katselleet muiden kuin hoitamiensa henkilöiden potilastietoja, ovat tavallisempia rikkeitä kuin omien potilaiden tietojen paljastaminen ulkopuoliselle. Tällainen toiminta ei ole oikeutettua, ja siitä voidaan tuomita sekä rikosoikeudellisesti että myös vahingonkorvauksiin.

Käyttöoikeuksien ja käyttölokien valvonta on oleellinen osa asiakirjasalaisuuden ylläpitämistä terveydenhuollon toimintayksiköissä. Potilailla on oikeus saada tieto siitä, ketkä ovat heidän tietojaan katsoneet. Potilaat ovat myös nykyään entistä valveutuneempia pyytämään selvityksiä ja tekemään ilmoituksia lainvastaiseksi epäilemästään toiminnasta.

POIKKEUKSIA SALASSAPITOVELVOLLISUUTEEN

Lääkärin alun perin varsin ehdottomaan salassapitovelvollisuuteen on tullut yhä enemmän poikkeuksia. Nykylainsäädännön poikkeukset ovat kolmen tyyppisiä: ne antavat lääkärille mahdollisuuden harkintansa mukaan ilmoittaa sivulliselle salassa pidettäviä tietoja, ne antavat sivulliselle oikeuden vaatia lääkäriä ilmoittamaan salassa pidettäviä tietoja, taikka ne edellyttävät, että lääkäri aina ilmoittaa määrätyt tiedot.

Potilaslain 13 §:n 3 momentissa on säädetty salassapitovelvollisuudesta poikkeamisesta, esimerkiksi hoitopalautteen antamisesta. Lääkäri tai hammaslääkäri saa antaa potilaan tutkimuksen ja hoidon järjestämiseksi tarpeellisia tietoja toiselle terveydenhuollon toimintayksikölle tai ammattihenkilölle samoin kuin yhteenvedon annetusta hoidosta potilaan hoitoon lähettäneelle terveydenhuollon toimintayksikölle tai ammattihenkilölle ja hoidosta vastaavalle lääkärille pelkästään potilaan ja hänen laillisen edustajansa suullisen suostumuksen tai asiayhteydestä muuten ilmenevän suostumuksen mukaisesti.

Lääkäri tai hammaslääkäri voi harkintansa mukaan ilmoittaa holhousviranomaiselle henkilöstä, joka on edunvalvojan tarpeessa. Holhoustoimesta annetun lain (442/1999) 91 §:n mukaan se, joka on saanut tiedon edunvalvonnan tarpeessa ilmeisesti olevasta henkilöstä, voi vaitiolovelvollisuuden estämättä ilmoittaa asiasta holhousviranomaiselle.

Lääkärillä tai hammaslääkärillä on potilaslain 13 §:n 4 momentin nojalla oikeus salassapitovelvollisuuden estämättä ilmoittaa poliisille henkeen tai terveyteen kohdistuvan uhkan arviointia ja uhkaavan teon estämistä varten välttämättömät tiedot. Edellytyksenä on, että lääkäri tai hammaslääkäri on hoitotehtäviä hoitaessaan saanut tietoja olosuhteista, joiden perusteella hänellä on syytä epäillä jonkun olevan vaarassa joutua väkivallan kohteeksi.

LÄÄKÄRIN ILMOITUSVELVOLLISUUS

Lääkärillä ja hammaslääkärillä on ilmoitusvelvollisuus viranomaisille muun muassa tartuntataudeista (Ks. Vaaralliset tartuntataudit), ammattitaudeista sekä työtapaturmista. Terveydenhuollon ammattihenkilöt ovat velvollisia ilmoittamaan henkilön syntymästä ja kuolemasta väestötietojärjestelmään. Terveydenhuollon toimintayksiköt ilmoittavat lakisääteisesti sosiaali- ja terveydenhuollon valtakunnallisiin keskusrekistereihin muun muassa tiedot potilaista, jotka ovat tarvinneet sairaalahoitoa, syöpätapauksista, aborteista, potilaille asennetuista implanteista, lääkkeiden sivuvaikutuksista jne.

Jokainen sosiaali- ja terveydenhuollon viranomainen on velvollinen lastensuojelulain (417/2007) 25 §:n perusteella ilmoittamaan kunnan sosiaalihuollosta vastaavalle toimielimelle tiedossaan olevasta suojelun tarpeessa olevasta lapsesta. Lääkärillä tai hammaslääkärillä on siten velvollisuus ilmoittaa tietoonsa tullut lapsen pahoinpitely tai seksuaalinen hyväksikäyttö siitä riippumatta, haluavatko lapsi tai lapsen vanhemmat, että tällainen ilmoitus tehdään. Ilmoitusvelvollisuus on myös tilanteessa, jossa huoltajan sairaus tai päihteiden väärinkäyttö estää tätä huolehtimasta lapsesta. (Ks. Lapsen kaltoinkohtelu) Jos lapsen epäillään joutuneen seksuaalisen hyväksikäytön tai pahoinpitelyn kohteeksi, tulee ilmoitus tehdä myös poliisille. 

Tieliikennelain (113/2004) 73 a §:n mukaan lääkärin on todetessaan ajokorttiluvan hakijan tai ajo-oikeuden haltijan terveydentilan muuten kuin tilapäisesti heikentyneen siten, ettei hän enää täytä ajokorttiluvan myöntämisen edellytyksenä olevia terveysvaatimuksia, ilmoitettava siitä poliisille. Traficom on antanut ajoterveydestä ja terveydenhuollon ammattihenkilöiden ilmoituksista yksityiskohtaiset ohjeet. Ampuma-aselain (1/1998) 114 §:n mukaan lääkärillä on velvollisuus tehdä poliisille ilmoitus henkilöstä, joka on 1) todettu mielentilatutkimuksessa, vaarallisuusarviossa tai muussa oikeuspsykiatrisessa tutkimuksessa itselleen tai toiselle vaaralliseksi; tai 2) itsemurhayrityksen vuoksi otettu tahdosta riippumattomaan psykiatriseen hoitoon ja lääkäri tämän hoidon aikana tehdyn arvion perusteella katsoo hänen olevan sopimaton pitämään hallussaan ampuma-asetta, aseen osaa, patruunoita tai erityisen vaarallisia ammuksia. Ilmoitusoikeus on lisäksi lääkärillä ja muulla terveydenhuollon ammattihenkilöllä henkilöstä, jonka hän potilastietojen ja potilaan tapaamisen perusteella katsoo perustellusta syystä olevan terveydentilansa tai käyttäytymisensä perusteella sopimaton pitämään hallussaan ampuma-asetta, aseen osaa, patruunoita tai erityisen vaarallisia ammuksia.

Ilmoitusvelvollisuuksia ja -oikeuksia on koottu sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontaviraston (Valvira) verkkosivuille.

SALASSAPITO JA PROFESSIO

Jo Hippokrateen valassa otetaan esille potilastietojen salassa pitäminen, ja se on myös osa modernia lääkärinvalaa. Potilaan luottamus lääkäriin nojaa keskeisesti hänen luottamukseensa siihen, että kerrotut asiat jäävät vain lääkärin tietoon. Potilaan on helppo ymmärtää oman etunsa mukaiseksi, että muut terveydenhuollon työntekijät ja sairaudesta potilaalle korvauksia maksavat henkilöt saavat tarpeellista tietoa päätöstensä perusteeksi.

Merkittävä kynnys on siinä, jos yhteiskunta velvoittaa lääkärin kertomaan potilaan sairaudesta, kun se ei ole suoranaisesti potilaan edun mukaista. Aiemmin laki edellytti tuomioistuimen päätöstä vakavan rikoksen yhteydessä, ennen kuin lääkäri oli velvoitettu paljastamaan potilassalaisuuden piirissä olevia asioita. Nykyään säännöksiä on enemmän, ja kuten edellä on kerrottu, esimerkiksi ajoterveyslakiin ja aselakiin on kirjattu lääkärin velvollisuus luovuttaa tietoja. Jos lääkärikunta ei professiona kykene huolehtimaan potilaiden luottamuksesta, on pelättävissä, että potilaat eivät kerro diagnoosin ja hoidon kannalta keskeisiä tietoja. Tällöin professio menettää paitsi mahdollisuuden auttaa yksittäistä potilasta, myös mahdollisuuden auttaa yhteiskuntaa esimerkiksi ajo- ja aseturvallisuuden parantamisessa.

Profession aseman oikea ymmärtäminen ja kliinisen autonomian ylläpitäminen ovat keskeisiä asioita, kun yhteiskunta haluaa hyödyntää lääkäreiden toimintaa täysimääräisesti. Ilmoitusvelvollisuuksista säädettäessä on keskusteltu myös siitä, että lääkärin mahdollisuus tunnistaa potilasvastaanotolla kunkin lainsäädännön edellyttämiä tilanteita ja arvioida potilaan aiheuttamaa riskiä on rajallinen.

ASIANOSAISEN TIEDONSAANTIOIKEUS

Keskeinen tiedonsaantiin oikeuttava säännös sisältyy viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain (621/1999) 11 §:ään. Tämän säännöksen mukaan sillä, jonka oikeutta, etua tai velvollisuutta asia koskee, on oikeus saada tieto salassa pidettävistäkin asiakirjoista (niin sanottu asianosaisjulkisuus). Esimerkiksi potilaan hoidon maksavat kunnat ovat tämän säännöksen perusteella oikeutettuja saamaan tietoja niistä potilaista, joiden hoidon ne ovat kustantaneet. Kunnan hallintoon ei kuitenkaan luovuteta yksittäisen potilaan potilaskertomustietoja. Epäselvissä laskutustapauksissa potilaan hoitoon liittyviä tietoja voi tarvittaessa käydä läpi kunnan virkalääkärin kanssa.

Tietoja ei tarvitse antaa, jos tietojen antaminen on vastoin erittäin tärkeää yleistä tai yksityistä etua. Terveydentilatietojen antaminen sivulliselle, jolla on jokin oikeudellinen intressi valvottavanaan, katsotaan yleensä potilaan tärkeän yksityisen edun vastaiseksi. Toisen henkilön terveydentilatietojen antamista asianosaiselle ei kuitenkaan aina pidetä yksityisen edun vastaisena, vaan yksittäistapauksissa ja intressipunninnan jälkeen esimerkiksi omaiset voivat saada henkilön oikeustoimikelpoisuuteen vaikuttavia terveydentilatietoja oikeudenkäynnissä käytettäväksi.

Lääkärin ja hammaslääkärin salassapitovelvoite jatkuu potilaan kuoleman jälkeen. Potilaslaki (13 § 3 mom kohta 5) mahdollistaa kuitenkin kuolleen henkilön elinaikana annettua terveyden- ja sairaanhoitoa koskevien tietojen antamisen perustellusta syystä ja kirjallisesta hakemuksesta sille, joka tarvitsee tietoja tärkeiden etujensa tai oikeuksiensa selvittämistä varten. Esimerkkinä tällaisesta tilanteesta voi olla testamentin moitekanne. Tällöinkin annetaan vain ne välttämättömät tiedot, jotka liittyvät olennaisesti asiaan. Kaikkia tietoja ei ole oikeus saada, vaan tietojen luovuttaja arvioi välttämättömyyden.

VIRANOMAISTEN TIEDONSAANTIOIKEUS

Hyvinvointiyhteiskunnassa edellytetään salassapitovelvoitteesta poikkeamista paitsi yksilön intressien (esimerkiksi toisen hengen ja terveyden) turvaamiseksi, myös yhteiskunnallisesti tärkeiden intressien edistämiseksi. Salassapidon syrjäyttävänä intressinä pidetään lainsäädännössä muun muassa hallintokoneiston kustannustehokkuutta ja valtion taloudellisen turvallisuuden varmistamista.

Lainsäädäntöön sisältyy varsin runsaasti säännöksiä, jossa annetaan jollekin viranomaiselle oikeus saada salassa pidettäviä potilastietoja. Tällainen oikeus on muun muassa Kansaneläkelaitoksella ja muilla vakuutusviranomaisilla, työsuojeluviranomaisilla, työvoimaviranomaisilla sekä sosiaalihuollon viranomaisilla. Näitä viranomaisia koskevia säännöksiä on vähitellen uudistettu vastaamaan yksityiselämän suojaamista edellyttävien ihmisoikeussopimusten ja Suomen perustuslain vaatimuksia. Huomioon on otettava myös EU:n yleisen tietosuoja-asetuksen säännökset. Pääsääntöisesti viranomaisilla on oikeus saada tieto vain sellaisista henkilön terveydentilaa koskevista seikoista, jotka ovat välttämättömiä asian ratkaisemista varten.

Terveydenhuoltoa valvovilla viranomaisilla (Valvira, aluehallintovirastot) sekä potilasvahinkolautakunnalla on laaja tiedonsaantioikeus käsittelemiensä asioiden osalta, eikä esimerkiksi potilastietoihin tutustuminen vastaanottotoiminnan tarkastamisen yhteydessä edellytä potilaan suostumusta. Poliisilla on pyynnöstä oikeus saada viranomaiselta ja julkista tehtävää hoitamaan asetetulta yhteisöltä ajo-oikeuden, ampuma-aseluvan tai muun sellaisen luvan voimassaolon harkitsemiseksi luvanhaltijan terveydentilaan, päihteiden käyttöön tai väkivaltaiseen käyttäytymiseen liittyviä tietoja salassapitovelvollisuuden estämättä. Edellytyksenä on perusteltu oletus siitä, että luvanhaltija ei enää täytä luvan saannin edellytyksiä. Näitä tietoja saa käyttää vain luvanhaltijan luotettavuuden, sopivuuden taikka luvan voimassaolon muun edellytyksen tai lupaan sisältyvän ehdon täyttymisen arvioimiseksi. Poliisilla on myös oikeus saada tieto esimerkiksi kadonneen tai etsintäkuuluttamansa henkilön hoidossa olemisesta terveydenhuollon toimintayksikössä.

OMAISTEN TIEDONSAANTIOIKEUS

Yksi salassapitovelvollisuuden alkuperäisistä tarkoituksista oli suojata potilaan sosiaalisia suhteita. Tietojen antaminen omaisille onkin monesti tasapainoilua hyvin erilaisten intressien välillä. Potilaan omaisilla ei ole yleistä tiedonsaantioikeutta sairaan omaisensa tiedoista, vaan tietoja voidaan antaa pääsääntöisesti vain potilaan luvalla.

Sairaalaan tullessaan potilas useimmiten itse määrittää sen henkilön, johon hän haluaa hoitohenkilökunnan olevan yhteydessä. Tämä henkilö ei välttämättä ole potilaan lähin omainen tai perillinen. Tietoja voidaan potilaslain 13 §:n perusteella kuitenkin antaa tajuttomuuden tai muun siihen verrattavan syyn vuoksi hoidettavana olevan potilaan lähiomaiselle tai muulle hänen läheiselleen, jollei ole syytä olettaa, että potilas kieltäisi menettelemästä näin. Lisäksi niillä potilaan omaisilla tai muilla läheisillä, jotka osallistuvat vajaakykyisen potilaan hoidosta päättämiseen, on potilaslain 9 §:n mukaan oikeus saada kuulemista ja suostumuksen antamista varten tarpeelliset tiedot potilaan terveydentilasta. (Ks. Potilaan juridiset oikeudet ja lääkärin velvollisuudet)

Salassapitoon liittyviä eettisiä ongelmia tulee usein esiin kontaktissa nuoriin – etenkin huumeiden tai alkoholin väärinkäyttäjiin – siinä yhteydessä, kun heillä on seksuaalisia ongelmia tai vanhempien tai koulun kanssa syntyneitä ristiriitatilanteita. Alaikäisellä potilaalla, joka ikänsä ja kehitystasonsa puolesta pystyy itse päättämään hoidostaan, on potilaslain 9 §:ään perustuva oikeus kieltää terveydentilaansa ja hoitoansa koskevien tietojen antaminen huoltajalleen tai muulle lailliselle edustajalleen. Salassa pidettäviksi terveydentilatiedoiksi katsotaan myös tiedot huumetestin tuloksesta. (Ks. Potilaan päihdeongelma)

ESITUTKINTA JA OIKEUDENKÄYNTI

Poliisilain (872/2011) mukaan poliisilla on oikeus saada viranomaiselta ja julkista tehtävää hoitamaan asetetulta yhteisöltä virkatehtävän suorittamiseksi tarpeelliset tiedot ja asiakirjat salassapitovelvollisuuden estämättä, mutta vain jos tiedon antamista poliisille tai tietojenkäyttöä todisteena ei ole laissa kielletty tai rajoitettu. Tietoja pyytävän poliisin on ilmoitettava 1) kuka tietoja pyytää ja virka-asema, 2) tarkoitus, jossa tietoja pyydetään, 3) minkälaisia tietoja pyydetään, 4) miltä ajanjaksolta tietoja pyydetään ja 5) säännös, johon pyytäjän oikeus saada tarkoittamansa tiedot perustuu. Tietopyyntö tehdään ensisijaisesti kirjallisena, ellei tilanteen kiireellisyys edellytä muuta. Tiedot luovutetaan pääsääntöisesti kirjallisesti lausuntoina tai kopioina. Puhelimitse tietoja voidaan luovuttaa vain poikkeuksellisesti kiireellisissä tapauksissa. Puhelinkontaktissa on syytä varmistua soittajan henkilöllisyydestä, esimerkiksi soittamalla takaisin kyseisen henkilön virkapaikalle.

Jos lääkäri tai hammaslääkäri haastetaan oikeuteen todistajaksi, häneen nähden noudatetaan oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 14 §:n säännöksiä. Niiden mukaan lääkäri ei saa todistaa henkilön tai hänen perheensä terveydentilaa koskevasta arkaluonteisesta tiedosta tai muusta henkilön tai perheen salaisuudesta, josta hän asemansa tai tehtävänsä perusteella on saanut tiedon, ellei se, jonka hyväksi vaitiolovelvollisuus on säädetty, suostu todistamiseen. Lääkäri voidaan kuitenkin velvoittaa todistamaan asiassa, jossa virallinen syyttäjä ajaa syytettä rikoksesta, josta ankarimpana rangaistuksena saattaa seurata vähintään kuuden vuoden pituinen vankeusrangaistus. Tuomioistuin voi myös velvoittaa lääkärin todistamaan, jos potilas on kuollut ja jos erittäin tärkeät syyt ottaen huomioon asian laatu, todisteen merkitys asian ratkaisemisen kannalta ja seuraukset sen esittämisestä sekä muut olosuhteet sitä vaativat. Salassapitovelvollisen virkamiehen osalta kynnys todistamiseen on korkeampi, mutta ei ehdoton. Käytännössä vaitiolovelvollisuuden ja todistamiskiellon asettamisen punninta tapahtuu tapauskohtaisesti tuomioistuimessa. Harkinnassa tulee ottaa huomioon asian laatu siten, että vakavaa rikosta koskevassa asiassa on suurempi intressi todistamiskiellon väistymiselle.

Käytännössä lääkäri joutuu todistamisvelvollisuuden punnintaan useimmiten jo ennen varsinaista oikeudenkäyntiä, poliisitutkinnan aikana. Esitutkintalain (805/2011) ja oikeudenkäymiskaaren säännöksiä on yhdenmukaistettu. Esitutkintalaissa on säädetty, että jos tutkittavana on rikos, josta voi seurata kuusi vuotta tai enemmän vankeutta, lääkäri on velvollinen todistamaan esitutkinnassa salassapitosäännösten estämättä. On kuitenkin huomattava, että vasta esitutkinnan jälkeen syyttäjä ottaa juridisesti kantaa rikosnimikkeeseen ja siihen, onko kyseessä todennäköisin syin törkeä rikos. Poliisi sen sijaan on velvollinen ryhtymään tutkimaan asiaa jo silloin, jos rikoksen epäillään tapahtuneen. Poliisi voi myös pakkokeinolain nojalla takavarikoida tarpeelliseksi katsomansa potilasasiakirjat.

LISÄTIETOJA
Ohje terveydenhuollon ja poliisin väliseen tiedonvaihtoon, sosiaali- ja terveysministeriö: http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/162048/OHJE_terveydenhuollon_ja_polisiin_valiseen_tiedonvaihtoon.pdf?sequence=1&isAllowed=y
Top secret -koulutus, Suomen Lääkäriliitto: https://www.laakariliitto.fi/palvelut/koulutukset/verkkokoulutus/laakarin-salassapitovelvollisuus/
Traficom: https://www.traficom.fi/fi/liikenne/tieliikenne/ajoterveysohjeet-terveydenhuollon-ammattilaisille
Valvira: https://www.valvira.fi/terveydenhuolto/hyva-ammatinharjoittaminen/terveydenhuollon-ammattihenkilon-ilmoitusvelvollisuuksia