Sairaanhoidossa kuten kaikessa inhimillisessä toiminnassa tapahtuu väistämättä vahinkoja ja virheitä. Potilasvahingoista suurin osa olisi ennalta ehkäistävissä asianmukaisten hoito-ohjeiden ja kokeneen terveydenhuollon ammattilaisen ammattistandardin mukaan toimien.

Hoitovahingot ja -haitat sekä niiden epäilyt tulee käsitellä mahdollisimman pian pyrkien asianomaisten yhteisymmärrykseen ja asian välittömään korjaamiseen. Potilaalle tulee selvittää tarkoin, mitä on tapahtunut, sekä pyrkiä minimoimaan ja/tai korjaamaan vahingon aiheuttamat haitat. Empatia vahingon kärsinyttä potilasta kohtaan on aina tarpeen, samoin usein suoranainen anteeksipyyntö väärästä menettelystä.

Potilasta on informoitava toimintamahdollisuuksista: miten korvausta potilasvahingosta voi hakea potilasvakuutuslain perusteella, tai mitä muita valituskanavia hänellä on käytössään. Potilas on hyvä ohjata kääntymään oikeussuojakeinon valinnassa potilasasiamiehen puoleen, sillä näin voidaan usein välttyä turhilta ja pitkiltä valitusprosesseilta. Lääkärin pitää hallita omat tunteensa, hakea tarvittaessa muiden kollegojen tukea, olla moittimatta muita hoitoon osallistuneita sekä välttää perusteetonta oman toiminnan puolustelua.

Selvitystä varten lääkärin on syytä raportoida vahinkoon johtaneet tapahtumat mahdollisimman pian ja tarkkaan: aika, paikka, potilaan henkilötiedot, sairaushistoria ja häntä aikaisemmin hoitaneet tahot. Selvityksestä pitää käydä ilmi, miten potilaan tahto ja ennakoiva neuvonta oli huomioitu toimenpiteeseen ryhdyttäessä. Olosuhteet tapahtumahetkellä on syytä raportoida ja kirjoittaa muistiin: henkilökunnan riittävyys, toimenpidevälineet, laboratorio- ja röntgenpalvelut sekä työtilanne, oliko kyseessä esimerkiksi päivystys. Millainen oli vastuunjako työpaikalla? Millaiset olivat työpaikan sisäiset ohjeet ja hoitosuositukset? Oliko kaikki tarvittava tieto käytettävissä? Selvitys kannattaa laatia yleiskieltä käyttäen ja ammattitermejä välttäen.

Perusteellinen selvitys on tärkeää vahingon kokeneen potilaan, lääkärin ja muiden hoitoon osallistuneiden henkilöiden oikeusturvan kannalta. Selvitystä laadittaessa on syytä keskustella esimiehen kanssa sekä hankkia tarvittaessa oikeudellista apua. Suomen Lääkäriliiton ja Suomen Hammaslääkäriliiton lakimiehet neuvovat selvitysten laadinnassa. Lisäksi Lääkäriliitto on ottanut jäsenilleen oikeusturvavakuutuksen, josta voidaan korvata kuluja, jotka ovat aiheutuneet vastauksen tai selvityksen antamisesta Valviralle. Vakuutuksesta voidaan korvata myös muun muassa oikeudenkäyntikuluja, jos hoitovirheasiaa käsitellään tuomioistuimessa.

Selvitysten laatiminen sekä valitus- ja muihin prosesseihin vastaaminen on lääkärin normaalia perustyötä. Tähän työhön kannattaa suhtautua vakavasti ja varata sen tekemiseen riittävästi aikaa. Hyvällä selvityksellä ja vastauksella on mahdollista välttää turhat ja pitkäkestoiset jatkoprosessit.

POTILASVAHINGON KORVAAMINEN

Potilasvahinkolaki tuli voimaan 1.5.1987, ja sitä uusittiin 1.5.1999 voimaan tulleilla muutoksilla. Potilasvahinkolaki korvattiin uudella potilasvakuutuslailla (948/2019), joka tuli voimaan 1.1.2021. Lain sisältö ei muuttunut merkittävästi, ja myös uuden potilasvakuutuslain tavoitteena on puolueeton, avoin ja johdonmukainen korvausjärjestelmä, jossa korvauksen saamiseksi ei tarvitse osoittaa tuottamusta eikä laiminlyöntiä. Järjestelmä on melko samantyyppinen kaikissa Pohjoismaissa.

Potilasvahingolla tarkoitetaan potilaalle terveyden- ja sairaanhoidon yhteydessä aiheutunutta henkilövahinkoa. Henkilövahinkona pidetään muun muassa potilaalle aiheutunutta ruumiinvammaa, sairautta tai potilaan menehtymistä. Myös potilaan fyysisen tai psyykkisen terveydentilan ohimenevä – esimerkiksi ohimenevä kipu tai särky – tai pysyvä heikentyminen on lain tarkoittama henkilövahinko. Potilasvahingon vuoksi potilaalle korvataan myös ylimääräiset hoitokulut, esimerkiksi uusintaleikkauskulut, sekä vahingon aiheuttama ansionmenetys. Potilasvahinkona ei sen sijaan korvata henkilövahinkoa, jos se on aiheutunut käytettävissä olevien resurssien puutteesta. Potilasvakuutuslain perusteella ei voida myöskään maksaa korvausta potilaan asemasta ja oikeuksista annetun lain säännösten rikkomisesta taikka huonosta kohtelusta tai käytöksestä potilasta kohtaan.

Potilasvahinko korvataan, jos jokin kahdeksasta potilasvakuutuslain korvausperusteesta täyttyy.

Hoitovahinko on tyypillisin korvattava vahinko. Se on voinut aiheutua potilaan tutkimisesta, hoitamisesta tai niiden laiminlyönnistä. Hoitovahinko korvataan pääsääntöisesti vain, jos arvioidaan, että kokenut terveydenhuollon ammattihenkilö olisi vastaavassa tilanteessa toiminut toisin ja siten välttänyt vahingon. Tämä on niin sanottu ammattistandardivaatimus. Arviointi tehdään kullakin lääketieteen erikoisalalla toimivan kokeneen ammattihenkilön vaatimustason mukaisesti. Näin esimerkiksi potilaan sepelvaltimotaudin hoidon asianmukaisuutta erikoissairaanhoidossa arvioidaan kokeneen kardiologin osaamistason mukaisesti. Jos potilasta vasta tutkitaan terveyskeskuksessa sen selvittämiseksi, edellyttääkö hänen sairautensa kardiologin määräämiä tarkempia tutkimuksia ja/tai hoitoa, arvioidaan tutkimisen ja hoitamisen asianmukaisuus kokeneen yleislääketieteeseen erikoistuneen lääkärin osaamistason mukaisesti.

Potilasvakuutuslain mukaisessa tarkastelussa hoidon tasoa arvioidaan aina tapauskohtaisesti myös kokonaisuutena, jossa ei tarvitse välttämättä eritellä yksittäisen ammattihenkilön myötävaikutusta hoitopäätökseen. Ratkaisevaa hoitovahingon korvattavuuden kannalta on se, onko hoito ollut lääketieteellisesti perusteltua ja onko hoidon toteuttamisessa kokonaisuutena saavutettu kokeneen ammattihenkilön ammattistandardi. Jos näin ei ole, kyseessä on yleensä potilasvakuutuksesta korvattava potilasvahinko. Ratkaisu perustuu toimenpiteen suorittamishetkellä potilaasta käytössä oleviin tietoihin ja kyseisen ajankohdan lääketieteellisen tiedon tasoon, esimerkiksi Käypä hoito -suosituksiin.

Potilaan hoitoon liittyy väistämättä hoitokomplikaatioita, jotka voivat pitkittää hoitoa ja aiheuttaa hänelle lisä- tai jälkihaittoja. Näitä ei korvata potilasvakuutuksesta, ellei toiminnassa ole alitettu ammattistandardia. Jos hoitokomplikaatiosta aiheutuu potilaalle vakava pysyvä vamma tai potilas kuolee, voidaan seuraus kuitenkin korvata potilasvakuutuksesta kohtuuttomana vahinkona, mikäli laissa säädetty kohtuuttomuuskriteeristö täyttyy. Esimerkiksi leikkauksessa aiheutunut hermovaurio, jota kokenutkaan kirurgi ei olisi voinut tilanteessa välttää, ei ole korvattava potilasvahinko. Jos hermovaurio johtaa siihen, että potilaalle aiheutuu pysyvä vaikea neuropaattinen kiputila, voidaan seuraus korvata, jos kohtuuttoman vahingon korvaamisedellytykset muutoin täyttyvät. Lisäksi tutkimuksen tai hoidon yhteydessä alkanut infektio voidaan korvata, jos se katsotaan infektion ennakoitavuuteen, hoidettavaan sairauteen ja potilaan muuhun terveydentilaan nähden sellaiseksi, ettei potilaan tule sitä sietää. Infektiovahingoissa tehdään niin sanottu siedettävyysarvio.

Valtaosa potilasvahinkoilmoituksista johtuu hoitotoimenpiteen hyväksyttävään riskiin kuuluvista komplikaatioista. Tästä riskistä pitää keskustella potilaan kanssa ennen toimenpidettä ja kirjata neuvonta myös sairauskertomukseen. Puutteellinen informaatio hoidon riskeistä voi joissakin tapauksissa oikeuttaa potilaan korvaukseen.

Korvausta voi saada myös laiteviasta tai hoitotiloista johtuneesta vahingosta, tapaturmasta tutkimus- tai hoitotilanteessa tai sairaankuljetuksen aikana sekä lääkkeen toimittamiseen liittyneestä virheestä. Uudessa potilasvakuutuslaissa korvattavuuden piiriin kuuluvat myös potilaan kehoon kiinteästi asennettavista laitteista, kuten implanteista, tekonivelistä ja tahdistimista aiheutuvat henkilövahingot. Korvattavuuden edellytys on, että laite ei ole ollut niin turvallinen, kuin on ollut aihetta edellyttää.

Potilasvahingosta voi hakea korvausta Potilasvakuutuskeskuksesta kolmen vuoden kuluessa vahingosta. Potilasvakuutuskeskuksen korvauspäätökseen tyytymätön voi pyytää asiasta ratkaisusuosituksen liikenne- ja potilasvahinkolautakunnalta. Lautakunta arvioi tällöin uudelleen, täyttikö hoito lääketieteellisesti hyväksyttävät kriteerit. Lautakunnan tehtävänä on lisäksi antaa suosituksia potilasvakuutuslain yleisestä soveltamisesta ja yhtenäistää näin korvauskäytäntöjä. Myös tuomioistuimet pyytävät lautakunnan ratkaisusuosituksia.

Kaikilla terveyden- ja sairaanhoitotoimintaa harjoittavilla on oltava potilasvakuutus potilasvakuutuslain mukaisen vastuun varalta. Työnantaja vakuuttaa virka- ja työsuhteessa olevat lääkärit. Ammatinharjoittajina toimivat Suomen Lääkäriliiton jäsenet kuuluvat liiton kustantaman potilasvakuutuksen piiriin. Suomen Hammaslääkäriliitolla ei potilasvakuutus kuulu jäsenmaksuun, mutta liiton yksityisvastaanottotoimintaa harjoittavat jäsenet voivat liittyä liiton kautta otettavaan ryhmäetuvakuutukseen. Molempien liittojen jäsenetuihin kuuluu myös vastuuvakuutus, joka kattaa potilaalle hoidon yhteydessä sattuneet esinevahingot, kuten esimerkiksi proteesien rikkoutumisen. Potilasvakuutuskeskuksella on niin sanottu regressioikeus laitevalmistajilta laitevahingoissa.

LÄÄKEVAHINGOT

Suomen Keskinäinen Lääkevahinkovakuutusyhtiö hoitaa keskitetysti kaikki lääkkeiden valmistajien, maahantuojien ja markkinoijien vahingot, jotka ovat lääkevahinkovakuutuksen piirissä. Potilaalla on mahdollisuus saada korvausta, jos lääke on aiheuttanut sellaisen yllättävän haitan tai vahingon, jota pidetään hoitotilanteeseen nähden kohtuuttomana. Lääkevalmisteessa sinänsä ei tarvitse olla mitään vikaa, vaan korvausperusteena voi olla esimerkiksi potilaan voimakas allerginen reaktio.

MUUT POTILAAN OIKEUSSUOJAKEINOT

Valitus on muutoksenhakupyyntö. Vain harvoihin terveydenhuollon päätöksiin voi hakea muutosta valittamalla. Potilaalla on kuitenkin valittavanaan useita oikeussuojakeinoja riippuen siitä, onko kyse potilasvahingosta, hoitohaitasta vai hoitovirheestä.

Potilasasiamiehet antavat tarkempia neuvoja oikeusturvatien valinnassa. Mitä vakavampi vahinko on tapahtunut, sitä useampi valituslinja käynnistyy ja usein vielä samanaikaisesti.

Muistutus ja kantelu

Hoitoonsa tai kohteluunsa tyytymätön potilas voi tehdä muistutuksen toimipaikan terveydenhuollosta vastaavalle johtajalle (ylilääkärille) tai kannella asiasta aluehallintovirastoon, sosiaali- ja terveysalan valvontavirastoon (Valviraan) sekä julkisen terveydenhuollon palveluista eduskunnan oikeusasiamiehelle tai valtioneuvoston oikeuskanslerille.

Valviraan ja aluehallintovirastoihin menneistä kanteluista valtaosa ei ole selvitysten jälkeen johtanut mihinkään toimenpiteisiin lääkäreitä kohtaan. Huomattavassa osassa kantelutapauksista on ollut kyse terveydenhuollon ammattihenkilön käyttäytymisestä potilasta kohtaan. Tämänkin takia on syytä korostaa, että lääkärin ja potilaan väliset erimielisyydet tulisi pyrkiä käsittelemään heti hoitotilanteessa vahingon jälkeen yhteisymmärrykseen pyrkien.

Vahingonkorvauskanne ja rikosprosessi

Vahingon kärsinyt potilas voi halutessaan nostaa vahingonkorvauskanteen käräjäoikeudessa, mutta potilasvakuutusjärjestelmän (Potilasvakuutuskeskus ja liikenne- ja potilasvahinkolautakunta) ansiosta potilaat lähtevät harvoin oikeusprosessiin lääkäreitä vastaan. Potilas tai potilaan omaiset voivat tehdä myös tutkintapyynnön poliisille, jos he katsovat, että hoidossa on syyllistytty virkavelvollisuuden rikkomiseen ja/tai vamman tai sairauden tai kuoleman tuottamiseen.

Kuluttajansuoja

Kun potilas käyttää yksityislääkärin tai yksityissairaalan tarjoamia sairaanhoito- ja terveyspalveluja, osapuolten välille syntyy sopimussuhde. Ko. sopimussuhteesta ei ole olemassa erityistä lainsäädäntöä, vaan näitä sopimuksia arvioidaan yleisten sopimusoikeudellisten periaatteiden mukaisesti. Silloin, kun potilas on kuluttajansuojalaissa tarkoitettu kuluttaja, potilaan ja palveluntarjoajan väliseen sopimussuhteeseen on oikeuskäytännössä vakiintuneesti sovellettu kuluttajansuojalain pakottavia säännöksiä sekä kuluttajansuojalain säännöksistä ilmeneviä periaatteita. Sen sijaan julkisten sairaanhoito- ja terveyspalveluiden antamiseen kuluttajansuojalakia ei sovelleta. Palvelusetelilaissa (569/2009) säädetään kuitenkin, että asiakkaan ja palvelun tuottajan välistä sopimussuhdetta koskevat kuluttajaoikeuden ja sopimusoikeuden säännökset.

Peruslähtökohta on, että annetun sairaanhoito- ja terveyspalvelun on vastattava sitä, mitä on katsottava sovitun. Olennaista on myös, että potilaslain 5 ja 6 §:n mukaisia velvoitteita potilaan tiedonsaantioikeudesta ja itsemääräämisoikeudesta on noudatettu. Palvelu tulee suorittaa ammattitaitoisesti ja huolellisesti, ja sen tulee vastata laissa, asetuksessa ja viranomaispäätöksissä asetettuja vaatimuksia. Jos suoritus poikkeaa tästä, kyseessä on kuluttajansuojalain tarkoittama virhe, joka voi oikeuttaa virhettä vastaavaan hinnanalennukseen sekä korvaukseen vahingosta, joka virheestä on aiheutunut. Jos kyseessä on olennainen virhe, potilaalla voi olosuhteista riippuen olla oikeus sopimuksen purkamiseen tai maksamansa hinnan takaisin saamiseen.

Yksityislääkäripalveluja käyttävä potilas voi kääntyä halutessaan kuluttajaneuvojan tai kuluttajariitalautakunnan puoleen. Menettely on maksutonta. Kuluttajaviranomaisten puoleen voi kääntyä esimerkiksi toimenpiteiden laskutukseen liittyvissä asioissa. Sen sijaan henkilövahinkoihin liittyvä korvausvaatimus on tarkoituksenmukaisinta kohdistaa potilasvakuutukseen.

Vahingon korvaamisessa sovelletaan ns. rikastumiskieltoa, eli samasta vahingosta ei voi saada korvausta kahteen kertaan. Potilasvakuutusjärjestelmä on maksuton potilaalle. Sen sijaan tuomioistuinprosessissa noudatetaan normaaleja oikeudenkäyntikustannusten säännöksiä.

VIRHEISTÄ JA VAHINGOISTA OPPIMINEN

Lääketieteellinen tieto lisääntyy myös erehdysten ja oppimisen kautta. Hoitohaitat ja läheltä piti -tilanteet tulee aina selvittää perusteellisesti, jotta voidaan kehittää hoitoprosesseja (auditointi). Tämä on myös Potilasvakuutuskeskuksen sekä liikenne- ja potilasvahinkolautakunnan keskeinen tavoite.

Sattuneita vahinkotilanteita tulee käsitellä työpaikoilla rakentavalla ja ammatillista kehittymistä tukevalla tavalla, ilman tarpeetonta syyllistämistä. On pyrittävä purkamaan tapahtumaketju ja löytämään seikat, jotka ovat altistaneet hoitohaitalle tai aiheuttaneet sen. Erehtyminen on inhimillistä ja kova työpaine lisää vahinkojen mahdollisuutta. Kun tavoitteeksi asetetaan hoitohaittojen syiden selvittäminen, on mahdollista oppia virheistä ja ennaltaehkäistä vahinkoja. Virhetilanteiden analysointi on keskeinen osa potilasturvallisuuden ja hoidon laadun kehittämistä. Henkilökuntaa on rohkaistava ilmoittamaan vahinkotilanteista ja haittatapahtumista.

Virheisiin altistavia riskitekijöitä voidaan löytää terveydenhuollon koko toimintakentästä valtakunnallisista ohjausmekanismeista yksilötasolle asti. Turvallisuuskulttuuria, toimintaprosesseja, välineitä ja resursseja sekä henkilökunnan koulutusta ja motivaatiota kehittämällä voidaan päästä parempaan riskien hallintaan.

LISÄTIETOJA
Mikkola J ym. Potilasvahinko. Lain sisältö ja soveltamiskäytäntö. Vakuutusalan koulutus ja kustannus Oy 2004.
Palonen R ym. Potilas- ja lääkevahingot. Talentum Oy 2005.
Niinistö L, Wallin A. Potilaan oikeudet ja potilasvahinko. YKT 2011. www.terveysportti.fi
Potilasvakuutuskeskus: www.vakes.fi
Potilasturvallisuusopas. THL opas 15/2011.
Potilasturvallisuus ja riskien hallinta. Potilasturvallisuusyhdistyksen opas 2015.
Valtioneuvoston periaatepäätös Potilas- ja asiakasturvallisuusstrategia 2017-2021.
Järvelin J. Studies on Filed and Compensated Claims for Patient Injuries. THL research 92/2012.