Oikeudellisella toimintakyvyllä tarkoitetaan yksilön kykyä ymmärtää kulloinkin kysymyksessä oleva oikeudellisesti vaikuttava asia ja sen merkitys. Oikeudellisia toimia ovat sellaiset päätökset, joihin liittyy taloudellisia seurauksia, kuten kaupan solmiminen, laina, lahjoitus ja testamentti. Myös avioliitto on oikeustoimi.

Oikeustoimikelpoisuus liittyy aina johonkin määrättyyn oikeustoimeen. Suomen lain mukaan oikeustoimikelpoisia ovat 18 vuotta täyttäneet, ellei toisin osoiteta. Henkilö voi vamman tai sairauden takia olla alusta lähtien kykenemätön tekemään oikeudellisia päätöksiä (esimerkiksi kehitysvammaisuus), hänellä voi olla ajoittain (esimerkiksi kaksisuuntaisen mielialahäiriön maaninen jakso) tai jonkin sairastumisen jälkeen ohimenevästi (esimerkiksi aivovamman jälkeen) vaikeuksia rationaaliseen päätöksentekoon, tai hänellä voi olla sairaus, joka edetessään heikentää näitä kykyjä vähitellen (esimerkiksi muistisairaus). Oikeustoimi voidaan joissakin tapauksissa myöhemmin purkaa, jos voidaan osoittaa, ettei henkilö ole ymmärtänyt tehdyn päätöksen merkitystä ja seurauksia. Testamentin moitekanteen voi nostaa vain testamentin tekijän kuoleman jälkeen, jolloin oikeus arvioi jälkikäteen hänen testamentintekokelpoisuutensa.

Edunvalvonta on menettely, jossa henkilölle määrätään edunvalvoja turvaamaan hänen etujaan. Useimmiten kyseessä on taloudellinen edunvalvonta (Laki holhoustoimesta 442/1999). Edunvalvojan määrää Digi- ja väestötietovirasto (Laki digi- ja väestötietovirastosta 304/2019) tai tuomioistuin. Edunvalvoja on tarpeen, jos henkilön taloudelliset edut ovat vaarassa eikä asiaa voida muuten hoitaa. Edunvalvojaa ei tarvita, jos asia hoituu esimerkiksi omaisten avulla valtakirjamenettelyllä. Edunvalvonnassa edunvalvoja tekee päätökset yhdessä päämiehen kanssa. Edunvalvojana voi toimia omainen, virkaholhooja tai myös ulkopuolinen henkilö, esimerkiksi palkattu juristi tai kirjanpitäjä. Aloitteen edunvalvojan määräämisestä voi tehdä kuka tahansa, esimerkiksi omainen, sosiaalityöntekijä, hoitava lääkäri tai myös henkilö itse. Jos henkilö suostuu edunvalvontaan, asiasta päättää holhousviranomainen, muussa tapauksessa asia siirtyy käräjäoikeuteen.

Edunvalvoja voidaan määrätä myös johonkin määrättyyn oikeustoimeen, esimerkiksi asuntokauppoja tai perunkirjoitusta varten. Tällöin henkilön oikeuteen hoitaa päivittäisiä raha-asioitaan ei puututa.

Laajennettu edunvalvonta voidaan määrätä koskemaan myös muita kuin taloudellisia asioita, kuten sijoitusta pitkäaikaishoitoon. Laajennettua edunvalvontaa voidaan hakea suoraan, tai tavallinen edunvalvonta voidaan myöhemmin laajentaa uudella hakemuksella ja lääkärinlausunnolla.

Edunvalvonnan määrääminen edellyttää aina lääkärinlausuntoa, mutta holhousviranomainen hankkii tietoa muualtakin. Lääkäri ei varsinaisesti tee päätöstä edunvalvonnasta, vaikka hänen kantansa on usein ratkaiseva. Edunvalvontalausunto edellyttää aina potilaan henkilökohtaista tapaamista.

Kun lääkäri hoitaa potilaita, joiden kykyä rationaaliseen päätöksentekoon hän epäilee, on hyvä aktiivisesti selvittää edunvalvonnan tarpeellisuutta. Tilanteet, joissa potilaan kaikki lähiomaiset eivät ole tietoisia potilaan tilasta tai joissa epäillään taloudellista tai muuta hyväksikäyttöä, edellyttävät tarkkuutta. Edunvalvontaa voidaan myös tarvita, jos omaiset ovat vahvasti erimielisiä potilaan hoidosta ja hoidon tarpeesta. Lääkärin on syytä puuttua asiaan erityisesti sellaisissa tilanteissa, joissa potilaan terveys tai turvallisuus on vaarassa. Holhousviranomainen voi pyytää lausuntoa henkilön edunvalvonnan tarpeesta. Tällöin lausunto on aina tehtävä.

Lausunnossa edunvalvonnan tarpeesta on tärkeää erottaa sairauskertomuksista saatu tieto, lääkärin omat havainnot sekä omaisten kertomukset. Jos kyseessä on sairaus, joka vaikuttaa kognitiivisiin kykyihin, pitää potilaan tilanne selvittää myös testeillä – joko yksinkertaisilla seulontatesteillä tai tarvittaessa neuropsykologin tutkimuksilla. Psykiatristen häiriöiden vaikutus oikeustoimikelpoisuuteen on joskus vaikeasti arvioitava ja edellyttää erikoislääkärin arviota. (Ks. Mielenterveyden häiriöiden hoidon eettisiä erityiskysymyksiä)

Henkilö voi itse etukäteen nimetä itselleen edunvalvontavaltuutetun, joka ryhtyy hoitamaan hänen asioitaan sitten, kun henkilö ei enää itse kykene tekemään päätöksiä. Edunvalvontavaltuutus tulee voimaan sen jälkeen, kun holhousviranomainen on sen vahvistanut. Valtuutettu pyytää valtuutuksen vahvistamista Digi- ja väestötietovirastosta, kun valtuuttaja on tullut kykenemättömäksi hoitamaan asioitaan. Vahvistamiseen tarvitaan lääkärin lausunto. Lääkäri voi joutua arvioimaan myös edunvalvontavaltuutetun toimintakykyä.

Sekä edunvalvojan että edunvalvontavaltuutetun tehtävänä on toimia päämiehen edun mukaisesti. Edunvalvonta rajoittuu useimmiten taloudellisiin oikeustoimiin, ellei erityisesti toisin ole päätetty. Edunvalvontavaltuutetun tehtävänä puolestaan on huolehtia myös siitä, että päämiehen tahto tulee kuulluksi lääketieteellistä hoitoa koskevia päätöksiä tehtäessä. Valtuutetun oikeutena ei ole määrätä lääketieteellistä hoitoa vaan käyttää päämiehensä sijasta päämiehen oikeutta kieltäytyä lääkärin tarjoamasta hoidosta. Näissä tilanteissa lääkäri tarjoaa seuraavaksi parhaana pitämäänsä hoitoa muistaen tähdentää edunvalvontavaltuutetun velvoitetta esittää niitä näkemyksiä, joita uskoo päämiehellä olevan – ei valtuutetun omia näkemyksiä.

 

LISÄTIETOJA
Holhous ja edunvalvonta. Digi- ja väestötietovirasto https://dvv.fi/edunvalvontavaltuutus
Juva K. Neuropsykiatrisen potilaan oikeudellisen toimintakyvyn arviointi. Lääketieteellinen aikakauskirja Duodecim 2013;129(18):1886-92.
Juva K, Erkinjuntti T, Hietanen M, Koponen H, Luoma S-L, Mäki-Petäjä-Leinonen A, Pirttilä T. Alzheimerin tauti ja edunvalvonta. Suomen Lääkärilehti 2005;60:4645–49.
Koponen H, Pirttilä T, Juva K, Hietanen M, Erkinjuntti T, Mäki-Petäjä-Leinonen A. Psykoosi- ja dementiapotilaiden oikeudellisen toimintakyvyn arviointi. Suomen Lääkärilehti 2006;61:4469–71.
Kuusterä Kirsti. Tämä jokaisen pitäisi tietää oikeudellisesta ennakoinnista. Vanheneminen.fi 16.9.2019. https://www.vanheneminen.fi/oikeudellinen-ennakointi
Nikunmaa H, Poikonen H, Mäki-Petäjä-Leinonen A: Asiakas- ja potilaslaki muuttuu – miten muuttuu muistisairaan ihmisen itsemääräämisoikeus. The Bog ov UEF Law School 30.4.2018.
https://blogs.uef.fi/oikeuttakohtuudella/tag/vanhuusoikeus/
Pirttilä T, Juva K, Hietanen M, Erkinjuntti T, Mäki-Petäjä-Leinonen A, Koponen H. Alzheimerin tauti ja oikeudellinen toimintakyky. Suomen Lääkärilehti 2005;60:4517–21.