Tyttöjen sukuelinten silpominen (Female genital mutilation, FGM) on monissa Afrikan ja Aasian maissa ylläpidetty kulttuurinen perinne, jossa tytön ulkoisia sukuelimiä poistetaan tai vahingoitetaan. Aiemmin käytettiin myös termiä ympärileikkaus, mutta siitä on sosiaali- ja terveysministeriön vuonna 2012 tekemän linjauksen mukaisesti luovuttu. Toimenpiteen tavoitteena on kontrolloida naisten sukupuolielämää. Maailmassa on arviolta yli 200 miljoonaa silpomisen läpikäynyttä naista, ja noin kolme miljoonaa tyttöä on vaarassa joutua silvotuksi. Silpomiselle ei ole lääketieteellisiä eikä yleensä myöskään uskonnollisia perusteita, vaikka se tehdään usein uskonnon nimissä. Silpominen on kansainvälisesti todettu osaksi tyttöihin ja naisiin kohdistuvaa väkivaltaa.

Silpominen voidaan jakaa neljään pääryhmään, joista radikaalein muoto on infibulaatio eli faraoninen leikkaus, jossa klitoris ja pienet häpyhuulet poistetaan ja ulkoiset häpyhuulet ommellaan yhteen. Lievimmissä muodoissa sukuelimiin tehdään vain pieni pisto tai viilto. Yleisimmin tyttölapsia silvotaan 4–10-vuotiaina. Silpominen voi aiheuttaa monenlaisia terveysongelmia, joiden vakavuus riippuu muun muassa silpomisen tekotavasta, laajuudesta ja olosuhteista, joissa se on tehty. Se aiheuttaa tekovaiheessa tytölle paljon kipua, tulehdusriskin ja myöhemmin esimerkiksi virtsaamisvaikeuksia, seksuaalielämän häiriöitä sekä raskauteen ja synnytyksiin liittyviä riskejä. Suomessa ei tiettävästi ole tehty silpomisia.

Tyttöjen sukuelinten silpominen on rikoslain 21. luvun mukaisesti rangaistava teko joko pahoinpitelynä tai törkeänä pahoinpitelynä. Silpominen on tuomittava rikos myös silloin, kun se toteutetaan Suomen rajojen ulkopuolella, jos sen kohteena on suomalainen tai Suomessa pysyvästi asuva henkilö. Jos lääkäri tai muu terveydenhuollon ammattihenkilö kuulee, että tyttö aiotaan lähettää toiseen maahan silvottavaksi, on asiasta tehtävä ilmoitus lastensuojeluviranomaisille. Lisäksi jokaisella on velvollisuus ilmoittaa poliisille törkeän pahoinpitelyn olevan hankkeilla.

Kansalaisaloitteessa (KAA 1/2019) tyttöjen sukuelinten silpomisen kieltämisestä ehdotettiin säädettäväksi silpomisen kieltävä erillislaki, jollainen on monessa muussa maassa, esimerkiksi Ruotsissa. Eduskunta katsoi, että erillislain sijasta rikoslakia tulisi tältä osin täsmentää pikaisella aikataululla. 

Terveydenhuollossa toimivien ammattihenkilöiden on pyrittävä ehkäisemään tyttöjen sukuelinten silpomista etukäteen. Lääkärin on otettava asia puheeksi kohdatessaan perheitä, jotka tulevat tyttöjen sukuelinten silpomista harjoittavista kulttuureista. Puheeksi ottaminen on erityisen tärkeää neuvolatyössä, jotta vanhempia voidaan valistaa ja kertoa myös Suomen lainsäädännöstä. Näissä tilanteissa ja kohdattaessa silvottuja tyttöjä tai naisia muualla terveydenhuollossa on syytä kirjata löydökset tai keskustelut mahdollisia jatkotoimia varten.

Tytön tai naisen sitä itse toivoessa voidaan tehdä avausleikkaus tai korjausleikkaus. Avausleikkaus, jossa silpomisen yhteydessä kiinni ommellut häpyhuulet leikataan erilleen, voi tuoda jonkin verran helpotusta moniin silpomisen aiheuttamiin ongelmiin, kuten virtsaamisongelmiin, kuukautisveren kertymiseen vaginaan sekä jonkin verran myös seksuaalielämän vaikeuksiin. Myös riskit synnytyksessä vähenevät avausleikkauksen ansiosta. Avausleikkaus olisi hyvä tehdä ennen seksielämän aloittamista tai ennen raskautta. Silpomisen jälkeinen korjausleikkaus tarkoittaa toimenpidettä, jossa leikatut sukuelimet pyritään korjaamaan normaalin anatomian mukaisiksi. Korjausleikkauksen eduista kertominen ja suositteleminen on askel silpomisperinteen katkaisemiseksi.

LISÄTIETOJA
Care of girls and women living with female genital mutilation: a clinical handbook. WHO, Geneva, 2018.
THL.Lastensuojelun käsikirja. Tyttöjen sukuelinten silpominen. 
https://thl.fi/fi/web/lastensuojelun-kasikirja/tyoprosessi/erityiskysymykset/pahoinpitely-ja-seksuaalinen-hyvaksikaytto/tyttojen-sukuelinten-silpominen
Toimintaohjelma: Tyttöjen ja naisten sukuelinten silpomisen (FGM) estäminen. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2019:1.
WMA Statement on Female Genital Mutilation (1993) 2016. https://www.wma.net/policies-post/wma-statement-on-female-genital-mutilation/