Poikien muista kuin lääketieteellisistä syistä tapahtuva ympärileikkaus on suhteellisen harvinainen toimenpide Suomessa; toimenpiteitä tehdään vuodessa noin 400. Poikien ympärileikkauksella on pitkä perinne juutalaisuudessa ja islamissa, joissa toimenpide liittyy syvästi uskontoon. Juutalaisuudessa ympärileikkaus on initiaatioriitti. Islamissa miestä ei pidetä täysivaltaisena, jos häntä ei ole ympärileikattu. Juutalaiset pojat ympärileikataan viikon iässä, islaminuskoisessa yhteisössä pojat halutaan ympärileikata ennen murrosiän alkua. Joissakin anglosaksisissa maissa ympärileikkauskäytäntö on levinnyt laajalle myös kulttuurisista syistä, sillä ympärileikkauksesta ajatellaan olevan terveydellistä ja siveydellistä hyötyä. Afrikassa ympärileikkausta käytetään myös siirtymisriittinä aikuisuuteen. Terveyshyödystä ei laajoista tutkimuksista huolimatta ole saatu näyttöä. Maissa, joissa HIV on yleinen, ympärileikkauksen on todettu vähäisessä määrin ehkäisevän HIVin leviämistä. Tähän on kuitenkin muita, tehokkaampia keinoja, joten ympärileikkausta ei tämän vuoksi voi suositella näissäkään maissa.

Kuten kaikki kajoavat toimenpiteet, myös ympärileikkaus altistaa potilaan komplikaatioille. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos teki vuonna 2013 sosiaali- ja terveysministeriön pyynnöstä laajan kirjallisuuskatsauksen alle 7-vuotiaiden poikien ympärileikkausten komplikaatioista. Selvityksessä todettiin, että vakavat haitat ovat harvinaisia erityisesti pienille pojille tehdyissä ympärileikkauksissa, mutta seurauksena voi joskus olla peniksen vakava vaurio, pahimmillaan jopa amputaatio. Harvinaisissa tapauksissa ympärileikkaus on johtanut pojan kuolemaan. Lieviä ja kohtalaisia haittoja esiintyy, ja ne ovat yleisempiä silloin, kun toimenpide tehdään imeväisiän jälkeen (leikki-iässä tai myöhemmin), epästeriilisti tai tekijä on kokematon. Selvityksessä ei käsitelty ei-lääketieteellisen ympärileikkauksen pitkän aikavälin haittavaikutuksia (vaikutukset seksuaalisuuteen, psykologiset haitat).

POIKIEN YMPÄRILEIKKAUS OIKEUDELLISENA KYSYMYKSENÄ

Poikien muun kuin lääketieteellisin perustein tehtyä ympärileikkausta on tarkasteltava perustuslain (731/1999) takaaman ruumiillisen koskemattomuuden sekä perustuslaissa ja uskonnonvapauslaissa (453/2003) turvatun uskonnonvapauden välisenä jännitteenä. Pienten poikien ympärileikkauksissa on otettava huomioon, että kyseessä ei ole heidän tahtoonsa perustuva uskonnonvapaus, vaan heidän vanhempiensa vapaus uskonnon harjoittamiseen. Ympärileikkauskysymyksessä on siis tehtävä arvovalinta, painotetaanko uskonnon traditioon pohjautuvaa käytäntöä vai lääketieteen etiikasta, ihmisoikeuksista ja perustuslaista nousevaa yksilön oikeutta ruumiilliseen koskemattomuuteen. Koska pieneltä pojalta ei voida saada asianmukaista suostumusta, ympärileikkaus loukkaa yksilön vapautta ja henkilökohtaista koskemattomuutta sekä eettisestä että juridisesta näkökulmasta.

Ympärileikkaus nostaa esiin kysymyksen, ovatko poikalapset yhdenvertaisessa asemassa toisaalta ruumiillisen koskemattomuuden suhteen, toisaalta uskonnonvapauden suhteen. Perustuslaki turvaa, että kenenkään ruumiillista koskemattomuutta ei voi uskonnollisin perustein loukata. Henkilökohtaisen koskemattomuuden suoja on perusoikeus, jolla on läheinen yhteys myös perustuslaissa turvattuun yksityiselämän suojaan. Henkilökohtaisen koskemattomuuden suojaan kuuluu oikeus määrätä itsestään ja ruumiistaan. Kansainväliset Suomessa vahvistetut ihmisoikeussäännökset kieltävät sellaiset uskontoon liittyvät toimenpiteet, jotka vaarantavat terveyttä.

Lääkärin tekemä ympärileikkaus on oikeuskäytännössä katsottu rikoslain tarkoittamaksi pahoinpitelyksi (valtionsyyttäjä Päivi Hirvelän päätös 29.6.2004, dnro R 02/15). Päätöksessä on rinnastettu poikien ja tyttöjen ympärileikkaukset yhdenvertaisiksi ruumiillisen koskemattomuuden loukkauksiksi, joita voidaan pitää juridiselta kannalta perustuslain perusoikeussäännösten esitöissä mainittuna silpomisena (HE 309/1993). Perusteluissa viitataan siihen, että yhdenvertaisuusvelvoitteen mukaan poikien ruumiillisen koskemattomuuden suoja ei voi olla heikompi kuin tyttöjen. Kyseisessä oikeustapauksessa syytteet jätettiin kuitenkin nostamatta kohtuunäkökohtiin vedoten.

Korkein oikeus (KKO 2008:93) on antanut vastaavassa asiassa päätöksen, jonka mukaan poikansa ympärileikkauksen järjestänyt henkilö ei ole syyllistynyt poikansa pahoinpitelyyn. Lähtökohtaisesti todettiin, että ympärileikkauksen, jota ei tehdä lääketieteellisestä syystä, on mahdollista katsoa täyttävän pahoinpitelyn tunnusmerkistön. Päätöstä perusteltiin sillä, että toimenpide oli tehty pojan kannalta hyväksyttävistä uskontoon liittyvistä syistä ja että toimenpiteellä katsottiin tässä tapauksessa puututun pojan ruumiilliseen koskemattomuuteen kokonaisuutena arvioiden vähäisessä määrin.

Korkeimman oikeuden ennakkopäätöksen jälkeen Helsingin käräjäoikeus on 30.12.2011 antanut tuomion pahoinpitelystä kaksi poikaa ympärileikanneelle miehelle, jolla ei ollut Suomessa hyväksyttyä terveydenhuollon koulutusta. Poikien vanhempien katsottiin syyllistyneen pahoinpitelyyn yllyttämiseen, mutta heidät jätettiin tuomitsematta rangaistukseen. Perusteluissaan käräjäoikeus totesi, että KKO:n vuoden 2008 ennakkopäätös ei tarkoittanut ympärileikkauksen sallimista. Lisäksi sen jälkeen on saatettu voimaan Euroopan neuvoston yleissopimus ihmisoikeuksien ja ihmisarvon suojelemiseksi biologian ja lääketieteen alalla. Sen mukaan terveyteen kohdistuvia toimenpiteitä voi suorittaa suostumuksen antamiseen kykenemättömälle vain, jos niistä on tälle välitöntä hyötyä. Tähän viitaten käräjäoikeus huomautti, että ympärileikkauksesta ihmisen on voitava päättää itse. Asia eteni korkeimpaan oikeuteen, joka vuonna 2016 hovioikeuden tapaan vapautti kaikki syytteistä. Korkeimman oikeuden mukaan kuitenkin ”muusta kuin lääketieteellisestä syystä tehty pojan ympärileikkaus sinällään täyttää pahoinpitelyrikoksen tunnusmerkistön, mutta ei ole rangaistava tilanteessa, jossa sitä voidaan pitää lapsen edun mukaisena.”

Vuonna 2015 sosiaali- ja terveysministeriö antoi poikien ympärileikkauksia koskevan ohjeen. Ei-lääketieteellinen ympärileikkaus on ministeriön mukaan toimenpide, jossa puututaan pojan koskemattomuuteen. Ohjeessa todetaan, että mikään kansainvälinen sopimus ei yksiselitteisesti kiellä poikien ei-lääketieteellistä ympärileikkausta. Ohjeen mukaan toimenpide ei kuulu julkiseen terveydenhoitoon. Toimenpide voidaan tehdä vain steriileissä ja muutenkin asianmukaisissa olosuhteissa, sen voi tehdä ainoastaan lääkäri, ja molemmilta vanhemmilta edellytetään tietoon perustuvaa kirjallista suostumusta. Toimenpidettä ei voida tehdä, jos toinen huoltaja vastustaa sitä. Poikaa on kuultava, ja hänelle on annettava riittävät tiedot ympärileikkauksesta ja sen vaikutuksista hänen ikänsä ja kehitystasonsa edellyttämällä tavalla. Ympärileikkausta ei saa tehdä pojan ilmaiseman tahdon vastaisesti, jos hän ikänsä ja kehitystasonsa perusteella kykenee ymmärtämään ympärileikkauksen merkityksen.

Ohjeessa ministeriö toteaa, että Suomi pyrkii vähentämään poikien ei-lääketieteellistä ympärileikkausta jatkamalla vuoropuhelua uskonnollisten yhteisöjen kanssa. Samalla todetaan, että lapsen oikeuksia koskevan yleissopimuksen 24(3) artiklan mukaan sopimusvaltiot ryhtyvät kaikkiin tehokkaisiin ja tarkoituksenmukaisiin toimiin poistaakseen lapsen terveydelle vahingollisia perinteisiä tapoja. Maahanmuuttajille ja turvapaikanhakijoille tarkoitettuihin viranomaistiedotteisiin sisällytetään tietoa poikien ei-lääketieteellisten ympärileikkausten edellytyksistä, vaikutuksista ja mahdollisista haitoista.

Lapsiasiavaltuutettu on katsonut, että lapsen perus- ja ihmisoikeus fyysisen koskemattomuuteen tulisi suojata lailla, joka ei sallisi poikien ympärileikkausta ennen kuin poika on kykenevä antamaan oman tietoisen suostumuksensa sen tekemisen. Pohjoismaiden lapsiasiavaltuutetut ovat antaneet asiasta yhteisen saman sisältöisen lausunnon. Lapsiasiavaltuutetun mielestä poikien ruumiillisen koskemattomuuden suojan tulisi olla yhdenvertainen tyttöjen suojan kanssa.

Eduskunnan lakivaliokunnan mietinnössä (LaVM 6/2020 vp) tyttöjen sukuelinten silpomista koskevaan kansalaisaloitteeseen (KAA 1/2019) valiokunta otti kantaa myös poikien ympärileikkaukseen. Lakivaliokunta katsoo, että poikien ei-lääketieteellisiin ympärileikkauksiin liittyy sääntelytarpeita, joita on aiheellista selvittää ja arvioida tarkemmin. Valiokunta totesi, että perustuslain suojaamaan henkilökohtaiseen koskemattomuuteen ei saa puuttua ilman laissa säädettyä perustetta. Poikien ei-lääketieteellisen ympärileikkauksen sallimisen edellytyksistä ei ole säädetty lain tasolla.

Myös muissa Pohjoismaissa on keskusteltu ympärileikkauksen etiikasta ja käytännöstä. Ruotsissa laki sallii rituaalisen ympärileikkauksen, kun lapsi on alle kaksivuotias, jos toimenpiteen tekee lääkäri tai muu henkilö, joka on saanut siihen erityisluvan sosiaalihallitukselta. Vastaava laki on Tanskassa.

LÄÄKÄRILIITON NÄKÖKULMA

Suomen Lääkäriliiton näkemyksen mukaan lainsäädännöllä ei pitäisi vahvistaa sellaisten lääkäriä vaativien tai lääketieteellisten toimenpiteiden tekemistä, joista ei ole terveyshyötyä. Lääkärin etiikan näkökulmasta lääkärin virkatehtäviin ei pitäisi kuulua uskonnollisen rituaalin suorittamista. Lääkäriliitto suosittaa, että rituaalista ympärileikkausta pyytävien vanhempien kanssa keskustellaan toimenpiteestä luopumisesta tai sen siirtämisestä ajankohtaan, jolloin poika on itse kykenevä päättämään, haluaako hän toimenpiteen vai ei. Toimenpidettä tehdessä on huolehdittava riittävästä kivunlievityksestä. Ilman lääketieteellistä perustetta tehtäviä ympärileikkauksia ei pidä tehdä julkisin varoin. Lääkärillä on aina oltava selkeä oikeus kieltäytyä suorittamasta tällaista toimenpidettä, jos häntä yritetään siihen velvoittaa.

LISÄTIETOJA
Korkeimman oikeuden ennakkopäätös (2008:93). www.kko.fi
Mäkinen E, Isojärvi J, Leipälä J. Kulttuurisista tai uskonnollisista syistä tehdyn poikien ympärileikkauksen terveyshaitat. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2013. 
Poikien ympärileikkauksia koskevaa lainsäädäntötarvetta selvittäneen työryhmän muistio. Sosiaali- ja terveysministeriön työryhmämuistioita 2003:39.
Pälve H. Rituaalinen ympärileikkaus ei ole lääkärin etiikan mukaista. Suomen Lääkärilehti 2008;63:2763.
Stenman Kristina. Poikien ympärileikkaus. Selvitys kansainvälisistä ja kotimaisista käytännöistä. Sosiaali- ja terveysministeriön monisteita 2004:3.
STM:n ohje poikien ei-lääketieteellisestä ympärileikkauksesta. STM/242/2015 20.1.2015.
Tiilikainen M (toim.). Tyttöjen ja naisten ympärileikkaus Suomessa. Asiantuntijaryhmän suositukset sosiaali- ja terveydenhuollolle. Ihmisoikeusliitto, Kajaani 2004. www.ihmisoikeusliitto.fi
THL. Maahanmuutto ja kulttuurien moninaisuus. Poikien ei-lääketieteellinen ympärileikkaus.