Terveydenhuollon palvelujen tarjonta on kasvanut ja monipuolistunut, ja lääkärit tekevät työtään erilaisissa työyhteisöissä ja toimintamalleissa. Lääkäri voi toimia virkalääkärinä kunnallisessa tai valtion virassa, työsuhteisena, ammatinharjoittajana, ostopalvelusuhteessa tai konsultoivana lääkärinä. Varsinaisen virkatyön lisäksi lääkärit perinteisesti pitävät yksityisvastaanottoa ja heillä saattaa olla muita sivutoimia. Kytkökset esimerkiksi lääke- tai konsulttiyrityksiin tai muihin kaupallisiin toimijoihin voivat asettaa lääkärin aseman ja objektiivisuuden tarkasteltavaksi. Siten on luonnollista, että lääkäri joutuu yhä useammin arvioimaan esteellisyyttä ja siihen liittyviä pulmia. Esteellisyyden arviointi on sekä eettinen että juridinen kysymys.

Suoranaisen esteellisyyden lisäksi on syytä arvioida myös sidonnaisuuksia eri tahoihin tai muutoin toimintaa, joka saattaa herättää arvostelua. Siksi esteellisyyden lisäksi on hyvä kiinnittää huomioita myös sidonnaisuuksien ilmoittamiseen koulutuksissa ja muissa esiintymisissä. Näin rakennetaan luottamusta ja hälvennetään mahdollisia epäluuloja.

Suomen Lääkäriliitolla on ohjeet esteellisyydestä, mutta myös ohjeet toiminnasta kaupallisten yritysten kanssa. Ohjeet soveltuvat myös hammaslääkäreille. Lisäksi eri toimijoilla on sidonnaisuuksien ilmoittamiseen liittyviä omia ohjeistuksia ja suosituksia. Niihin kaikkiin kannattaa tutustua etukäteen – jo ennen mahdollisen esteellisyyden syntyä.

Tässä artikkelissa tarkastellaan esteellisyyttä hallintolain (434/2003) näkökulmasta. Esteellisyyssäännösten tarkoituksena on turvata julkisessa virassa tai toimessa olevan henkilön puolueeton ja riippumaton toiminta. Juridisessa mielessä lääkärin esteellisyydellä tarkoitetaan lääkärin virkatehtäviin kuuluvissa hallinnollisissa tehtävissä syntyvää jääviyttä. Jääviydellä tarkoitetaan sitä, että lääkäri on käsiteltävään asiaan tai sen asianosaisiin sellaisessa suhteessa, että se saattaa vaarantaa hänen puolueettomuutensa.

Jokaisen hallintoasioiden käsittelyyn osallistuvan lääkärin velvollisuus on ensisijaisesti itse arvioida, onko hänen asemansa tai toimintansa julkisen terveydenhuollon virkatehtävien ulkopuolella sellaista, että luottamus hänen puolueettomuuteensa viranomaistoiminnassa ei vaarannu. Esteellisyys tarkoittaa paitsi velvollisuutta myös oikeutta pidättäytyä toimista. 

Esteellisyys voi tulla eteen monissa tilanteissa ja lääkärin on lähtökohtaisesti itse arvioitava asemansa ja toimintansa puolueettomuus. Epäselvässä tilanteessa on syytä jäävätä itsensä tai pyytää muiden arviota asiasta. Erityistä huomiota esteellisyysnäkökohtiin tulee kiinnittää, jos lääkäri on tulosvastuullisesti päättävässä asemassa.

HALLINTOLAIN ESTEELLISYYSSÄÄNNÖKSET

Vaikka lääkäri on virkamies toimiessaan julkisen viran haltijana, ei terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetussa laissa (559/1994) tarkoitettuun tavanomaiseen lääkärin ammattityöhön juurikaan liity sellaisia hallinnollisia päätöksiä, joita tehtäessä olisi suoraan sovellettava hallintolain esteellisyyssäännöksiä (poikkeuksena esimerkiksi mielenterveyslain mukainen hoitoon määrääminen). Sen sijaan esteellisyyssäännöksillä on merkitystä, jos lääkäri toimii virassa, johon kuuluu julkisen päätösvallan käyttöä esimerkiksi taloudellisissa asioissa.

• Hallintolain mukaan virkamies ei saa osallistua asian käsittelyyn tai päätöksentekoon, jos hän on esteellinen.
• Esteellinen virkamies ei saa osallistua myöskään asian valmisteluun, esimerkiksi lausuntojen pyytämiseen tai selvitysten hankkimiseen.
• Esteellisyyssäännökset koskevat myös toimielinten jäseniä ja muita asian käsittelyyn osallistuvia.
• Esteellisen henkilön läsnäolo asiaa käsiteltäessä päätöksentekoelimissä ei ole hyväksyttävää, sillä se saattaa vaikuttaa muiden jäsenten kannanottoihin.

Esteellisyys syntyy, jos henkilö itse tai hänen läheisensä on käsiteltävään asiaan kytköksissä sillä tavoin, että hänelle on asiasta odotettavissa erityistä hyötyä tai vahinkoa. Kysymys voi olla palvelussuhteesta tai toimeksiantosuhteesta, hallituksen tai vastaavan toimielimen jäsenyydestä tai toimitusjohtajana toimimisesta tai muusta syystä, jonka takia henkilön puolueettomuus vaarantuu.

Hallintolaissa on yksityiskohtaisesti määritelty esteellisyysperusteet ja myös se, mitä tarkoitetaan läheispiirillä. Esteellisyyttä koskevat säännökset ovat sitä tiukemmat, mitä läheisemmästä sukulaisuussuhteesta on kysymys.

Yleensä virkamies ratkaisee itse kysymyksen esteellisyydestään. Monijäsenisen toimielimen jäsenen tai esittelijän esteellisyydestä päättää kuitenkin toimielin. Esteellisyyttä koskeva kysymys on ratkaistava viivytyksettä.

SIVUTOIMI JA ESTEELLISYYS

Esteellisyys voi tulla arvioitavaksi lääkärin sivutoimien takia. Tällöin kysymys on esimerkiksi siitä, aiheutuuko sivutoimen harjoittamisesta työnantajalle vahinkoa. Kunnallisen viranhaltijalain (304/2003) mukaan viranhaltija ei saa ottaa vastaan eikä pitää sellaista sivutointa, joka edellyttää työajan käyttämistä sivutoimeen kuuluvien tehtävien hoitamiseen, ellei työnantaja hakemuksesta myönnä siihen lupaa. Lupa voidaan antaa myös määräajaksi ja rajoitettuna. Se voidaan peruuttaa, kun siihen on syytä. Jos sivutoimeen ei käytetä työaikaa, sivutoimilupaa ei tarvita, mutta viranhaltijan on tehtävä työnantajalle ilmoitus sivutoimesta.

Sivutoimiluvan myöntämistä harkittaessa on otettava huomioon, että viranhaltija ei saa sivutoimen vuoksi tulla esteelliseksi tehtävässään. Sivutoimi ei myöskään saa vaarantaa luottamusta hänen tasapuolisuuteensa tehtävän hoidossa tai muuten haitata tehtävän asianmukaista hoitamista. Sivutoimena ei saa harjoittaa sellaista toimintaa, joka kilpailevana toimintana ilmeisesti vahingoittaa työnantajaa. Viime kädessä arvioidaan tapauskohtaisesti, voiko toiminta vaarantaa luottamusta tai aiheuttaa työnantajalle vahinkoa.

Tavanomainen sivutoiminen yksityislääkäritoiminta ammatinharjoittajana on sen luonteista, että se ei aiheuta esteellisyyttä eikä työnantajalla yleensä ole perustetta kieltää sitä.

Erityistä syytä on kuitenkin kiinnittää huomiota hallinnolliseen päätöksentekomenettelyyn ja tulosvastuulliseen toimintaan osallistuvien lääkäreiden asemaan esimerkiksi päätettäessä ostopalveluista. Lääkäri ei saa olla hallituksen, hallintoneuvoston tai niihin rinnastettavan toimielimen jäsenenä taikka toimitusjohtajana tai sitä vastaavassa asemassa yrityksessä, joka pysyvästi harjoittaa ostopalvelutoimintaa sairaalan tai terveyskeskuksen kanssa.

Myös väestövastuussa tai muussa julkisessa virassa toimivan lääkärin esteellisyys saattaa tulla arvioitavaksi, kun kysymys on potilaiden hoitoon ohjaamisesta. Lääkärin ei pidä ohjata potilasta yksityisvastaanotolle siten, että tämä toiminta on ristiriidassa hänen virkavelvollisuuksiensa kanssa. Potilaalla tulee kuitenkin olla oikeus valita häntä hoitava lääkäri. Se, milloin ristiriita tällaisessa toiminnassa on olemassa, on arvioitava tapauskohtaisesti. Myös potilaan sairaalaan tai poliklinikalle ottaminen tulee järjestää yhtäläiseen hoidon tarpeeseen pohjautuvien periaatteiden mukaan niin, ettei kukaan lääkäri osallistu itse lähettämiensä potilaiden hoitoon ottamista koskevaan päätöksentekoon.

Jos esteellisyys on pysyvää, lääkärin pitää oma-aloitteisesti luopua sellaisesta asemasta tai virka- tai työtehtävien ulkopuolisista tehtävistä, jotka aiheuttavat esteellisyyden. Epäselvissä tapauksissa asia pitää selvittää esimiehen tai sairaalan tai terveyskeskuksen johdon kanssa.

LISÄTIETOJA
Lääkäreiden esteellisyysohje. Suomen Lääkäriliitto: https://www.laakariliitto.fi/laakarin-tietopankki/kuinka-toimin-laakarina/laakareiden-esteellisyysohje/