Medikalisaatio ilmenee yhteiskunnassa monella eri tavalla. Se on helppo havaita, kun kohteena on jokin aivan uusi lääketieteellistetty asia. Jos kielenkäyttö ja suhtautumistapa on jo muuttunut lääketieteen mukaiseksi, medikalisaatio ei ole enää helposti tunnistettavissa. Tällöin tuntuu jo luontevalta käsitellä asiaa lääketieteellisenä kysymyksenä.

Medikalisaation negatiivisia ilmiöitä terveydenhuollossa ovat ylitutkiminen, ylihoito ja ylidiagnostiikka. Ylitutkimisella tarkoitetaan lääketieteellisiä testejä, seulontoja, tarkastuksia ja seurantoja, joista ei voida kohtuullisella todennäköisyydellä odottaa koituvan potilaalle terveyshyötyä. Ylidiagnostiikalla tarkoitetaan sellaisen sairauden tai sen riskin tunnistamista, josta potilaalle ei olisi aiheutunut haittaa tai oireita. Ylihoidettaessa potilasta hoidetaan liiallisesti tai tarpeettomasti. Tällöin annetaan hoitoa, josta potilas ei hyödy tai jonka haitat ylittävät hyödyt.

Medikalisaatioon liittyviä ilmiöitä ovat myös sairausriskien muuttuminen sairauksiksi ja sairauksien kriteerien laveneminen, kalliiden hoitojen käyttäminen vakavissa sairauksissa viimeisenä oljenkortena ilman lääketieteellisiä perusteita sekä normaalien ikääntymiseen liittyvien muutosten ylikorostaminen.

MIKSI ON MEDIKALISAATIOTA?

Yksi syy medikalisaatioon on lääketieteen nopea kehitys. On tullut mahdolliseksi hoitaa ilmiöitä, joihin lääketiede ei ole aikaisemmin kyennyt vaikuttamaan. Lisäksi lääketieteen tutkimusasetelmat saattavat johtaa uusien hoitojen arkivaikutusten yliarviointiin. Medikalisaatioon liittyy usein myös perusteetonta markkinointia ja katteettomia lupauksia. Tämä kehitys on tuonut lääketieteelle lisää yhteiskunnallista painoarvoa ja rahaa, mutta epärealististen odotusten ja kasvavien kustannusten vuoksi myös ongelmia.

Medikalisaation taustalla on myös alidiagnostiikan ja alihoidon pelko. Negatiivisten seuraamusten pelossa potilaita ylitutkitaan ja ylihoidetaan. Lääkäri voi pelätä oikeudellisten prosessien lisäksi esimerkiksi potilaiden valituksia, johdon kritiikkiä ja omaa epäonnistumista. Jälkimmäiset lienevät Suomessa merkittävämpiä, sillä oikeudelliset prosessit ovat potilasvakuutuksen vuoksi harvinaisia. Epävarmuuden sieto on lääkärille tärkeä taito ylitutkimisen ja ylihoitamisen välttämisessä.

Suomen nykyisessä sosiaaliturvajärjestelmässä on elementtejä, jotka omalta osaltaan tukevat medikalisaatiota. Monissa etuuksissa on olennaista etuuden saajan määrittely sairaaksi. Tämä luo potilaalle tarpeen saada tietty diagnoosi, vaikka se ei olisi potilaan ongelman hoitamisen kannalta olennaista, tarpeellista tai lääketieteellisesti perusteltua.

Medikalisaatiolle on myös kysyntää. Samaan aikaan lääketieteen uusien mahdollisuuksien kanssa ovat kasvaneet ja vahvistuneet myös yhteiskunnallinen vauraus ja maallistunut individualismi, jotka lisäävät terveyspalveluiden kysyntää. Lisääntyvä terveysjournalismi voi osaltaan muokata kansalaisten ajatusmaailmaa ja tuoda heidän tietoonsa asioita, jotka lisäävät medikalisaatiota. Lääkärin vastaanotolla tämä saattaa näyttäytyä potilaiden liiallisina odotuksina sekä tarpeettomien tutkimusten ja hoitojen vaatimisena. Tällaisissa tilanteissa korostuvat lääkärin vuorovaikutustaidot ja taito päättää tarkoituksenmukaisista hoitolinjoista yhdessä potilaan kanssa.

Ääritapauksissa odotukset lääketieteen mahdollisuuksista ovat kuitenkin epärealistisia, ja terveys saa kvasiuskonnollisen aseman hyvän elämän synonyyminä. Lääketieteeltä haetaan ratkaisuja kaikkiin elämän pulmiin. Terveydenhuolto voidaan nähdä paitsi ihmisten parantamisena, myös ”kollektiivisen ahdistuksen” tai yhteiskunnallisten ongelmien hallintakeinona. Tällainen näkökulma selittää myös paramedikalisaatiota, joka on medikalisaatiota vastaava mutta lääketieteen ulkopuolisiin hoitoihin kohdistuva ilmiö. Apua haetaan aivan yhtä kritiikittömästi homeopatiasta tai ihmedieeteistä kuin lääkärin vastaanotolta. Sekä medikalisaatio että paramedikalisaatio korostavat terveyden merkitystä yhteiskunnassa.

MITEN SUHTAUTUA MEDIKALISAATIOON?

Tavallisesti medikalisaatio ymmärretään kielteiseksi asiaksi. Se on kuitenkin paremmin ymmärrettävissä arvoneutraalina yhteiskunnallisena ilmiönä, joka ei sinänsä ole hyvä tai paha. Monessa asiassa medikalisoitumisen vaikutukset ovat olleet myönteisiä. Synnytyskomplikaatiot ovat vähentyneet, tutkimus- ja hoitomenetelmät ovat kehittyneet, psykiatrisiin sairauksiin liittyvä stigma on lieventynyt ja kansanterveys on parantunut ravitsemustottumusten ansiosta. Medikalisaation kielteisiä seurauksia ovat sen sijaan sairauksien keksiminen markkinointimielessä, ihmisten turha huolestuminen terveydestään, tutkimusten ja hoitojen maksimointi sekä lääketieteellisen lähestymistavan ja termien soveltaminen yhteiskunnallisten ongelmien ratkomiseen.

Medikalisaation edistämiseen liittyy suuria kaupallisia intressejä. Koska medikalisaatiolle on lisäksi paljon kysyntää, sitä tulee yleensä pyrkiä hillitsemään. Medikalisaatio voi lisätä terveydenhuollon kustannuksia ilman terveyshyötyjä. Nämä resurssit ovat pois jostakin hyödyllisemmästä toiminnasta. Ylihoito siis osaltaan johtaa myös alihoitoon. Tämä haaste korostuu entisestään, kun tarpeet kasvavat terveydenhuollossa nopeammin kuin resurssit. Lisäksi medikalisaatio altistaa ihmiset hoitojen riskeille ja voi aiheuttaa ahdistuneisuutta ja ylivarovaista, riskejä välttävää käyttäytymistä. Potilaiden kyky ottaa itse vastuuta itsestään ja hoitaa vaivojaan voi heikentyä.

Lääketiede ei saa johtaa ihmisiä tai yhteiskuntaa harhaan, eivätkä lääkärit voi antaa katteettomia lupauksia lääketieteen mahdollisuuksista. Ihmisten hädänalaisen tilan hyödyntäminen ei ole sopivaa. Lääkärikunta on sitoutunut tieteellisen lääketieteen käytäntöihin. (Ks. Lääkärinvala, Tieteellinen näyttö ja hoitopäätökset) Suomen Lääkäriliiton markkinointiohjeet, jotka koskevat lääkäreitä ja hammaslääkäreitä, edellyttävät markkinoinnin olevan totuudenmukaista, asiallista, luotettavaa ja hyvän tavan mukaista eikä sairaudella tai oireen vakavuudella pelottelevaa. Puolueeton, tieteellinen tieto erilaisten hoitojen vaikuttavuudesta yhdistettynä lääkärin ammattitaitoon on paras keino erottaa medikalisaation myönteiset vaikutukset kielteisistä. Jokaisen lääkärin tulisi työssään huomioida medikalisaation haasteet.

LISÄTIETOJA
Lääkäreitä ja lääkärinpalveluja koskevat markkinointiohjeet. Suomen Lääkäriliitto 2016. https://www.laakariliitto.fi/laakarin-tietopankki/kuinka-toimin-laakarina/laakareita-ja-laakarinpalveluita-koskevat-markkinointiohjeet/
Lääkäriliiton medikalisaatiotyöryhmän loppuraportti 2019
https://www.laakariliitto.fi/laakariliitto/tutkimus/raportit/
WMA: Statement on medical liability reform
https://www.wma.net/policies-post/wma-statement-on-medical-liability-reform/
CPME: Position Paper on Defensive Medicine
https://www.cpme.eu/cpme-position-paper-on-defensive-medicine/
Wonca Europe: Position Paper on Overdiagnosis And Action to Be Taken
https://www.woncaeurope.org/content/overdiagnosis-and-action-to-be-taken-–-position-paper-2018
Lääketieteellinen aikakauskirja Duodecim 19/2003. Teema: Medikalisaatio, s. 1855–905.