Konsumerismi voidaan suomentaa kuluttajalähtöisyydeksi. Kansantaloudessa se tarkoittaa kansalaisten kuluttajakäyttäytymisen keskeistä kansantaloudellista roolia. Kuluttajana kansalainen tuo yhteiskuntaan rahaa samalla, kun hänen valintansa ohjaavat tarjontaa siten, että palvelun tai hyödykkeen laadun oletetaan parantuvan ja kustannusten pienenevän.

Terveydenhuollossa konsumerismi tarkoittaa ajatussuuntaa, jonka mukaan kansalainen terveyspalveluita hankkiessaan toimii samoin kuin mitä tahansa palvelua tai hyödykettä hankkiessaan, eli pyrkii saamaan parhaiten itselleen sopivan palvelun mahdollisimman laadukkaana ja pienin kustannuksin.

Käytännössä konsumerismi korostaa terveydenhuollossa kansalaisen itsemääräämisoikeutta, valinnanvapautta, terveydenhuollon läpinäkyvyyttä ja vapaata tiedonsaantia sekä vähentää lääketieteen ammattikuntien auktoriteettiasemaa. Tavoitteet ovat kannatettavia. Ajatussuunta on vaikuttanut suomalaisen terveydenhuollon kehitykseen kansalaisen omia mahdollisuuksia lisäten.

Pitkälle viedyssä konsumeristisessa suuntauksessa on myös riskejä: terveyden epätasa-arvo ja näyttöön perustumattomien, mutta hyvin markkinoitujen menetelmien kysyntä kasvavat. Markkinointi ja mainonta lisäävät terveystarpeita. Terveys mielletään kauppatavarana ja kulutushyödykkeenä.

KONSUMERISMIN HYVIÄ PUOLIA

Konsumerismi korostaa kansalaisen asemaa ja valinnanvapautta. Kuvaavaa suuntaukselle on potilas-sanan käyttöön kohdistunut kritiikki ja halu korvata se sanalla asiakas tai kuluttaja.

Konsumerismia perustellaan esittämällä, että konsumerismi

• parantaa kansalaisen itsemääräämisoikeutta ja valinnanvapautta
• lisää terveydenhuollon läpinäkyvyyttä
• vähentää kansalaisten alisteista asemaa terveyspalveluissa
• vähentää lääketieteen edustajien auktoriteettiasemaa
• parantaa hoitojen tuloksellisuutta lisäämällä kansalaisen sitoutumista
• parantaa terveyspalvelujen laatua kilpailuttamisen ansiosta
• vähentää terveydenhuollon kustannuksia.

Kansalaisen oikeuksien korostuminen terveydenhuollossa on kannatettava tavoite, johon Suomessakin lainsäädännössä pyritään. Konsumeristisia tavoitteita ovat potilaan vapaus valita oma hoitopaikkansa ja hoitava lääkärinsä sekä pääsy omiin terveystietoihinsa.

KONSUMERISMIN RISKEJÄ

Konsumeristisen suuntauksen mahdollisuus vähentää terveydenhuollon kustannuksia on kyseenalaistettu. Esimerkiksi Yhdysvalloissa konsumerismin voi olettaa osaltaan kasvattaneen markkinointi-, hallinto- ja vastuuvakuutuskustannuksia, defensiivistä lääketiedettä (tutkimuksia ja hoitoja, joita tehdään lääkärin oikeudellisen taustan varmistamiseksi) sekä lääketieteellisesti tarpeettomien tai marginaalisesti hyödyllisten palvelujen käyttöä.

Konsumerismin mahdolliset eettiset ongelmat riippuvat siitä, missä muodossa ja miten pitkälle konsumeristinen ajattelu halutaan ulottaa. Riskit ja mahdollisuudet liittyvät paljolti terveydenhuollon muuttumiseen kaupalliseksi toiminnaksi. (Ks. Yksityinen ja julkinen terveydenhuolto)

• Pitkälle viety konsumerismi edellyttää terveydenhuollon kaupallisuutta, mikä voi lisätä kysyntää markkinoinnin yms. kautta.
• Asiakkuuden käsite hämärtyy, kun pääasiallinen maksaja on yhteiskunta. Valinnanvapaus ja ulkopuolinen maksaja yhdistelmänä muodostavat moraalisen vaaran sekä tuottajalle että kansalaiselle.
• Valinnanvapaus voi mahdollistaa järjestelmän manipuloinnin muun muassa hoitopaikkoja kiertelemällä, ilman terveyshyötyjä.
• Konsumerismi saattaa suosia hyvin mainostettuja tai näyttäviä tutkimuksia ja hoitoja tieteellisesti todetun vaikuttavuuden kustannuksella.
• Konsumerismi saattaa syrjiä kaupalliselta arvoltaan vähäisiä menetelmiä, kuten terveyden edistämistä tai halpoja hoitoja, tai köyhiä väestöryhmiä.
• Epätasa-arvo terveydenhuollossa saattaa lisääntyä, koska vain osa kansalaisista kykenee valistuneisiin valintoihin. Terveimmät ja varakkaimmat voivat käyttää eniten palveluita.

VALINNANVAPAUS JA SEN RAJAT

Konsumeristinen ajattelutapa perustuu siihen, että asiakkaalla on oikeus äänestää omalla lompakollaan. Riskinä on, että kansalainen ajattelee hänellä olevan sellaisia oikeuksia, joita terveydenhuollossa tai julkisilla rahoilla toimittaessa ei voi olla, tai että hän esittää vaatimuksia, jotka ovat lääkärin ammattietiikan vastaisia.

Terveyspalveluissa on muistettava, että enemmän ei ole välttämättä parempi. Laajalla diagnostiikalla aiheutetaan tarpeettomia ja kalliita ja jopa haitallisia jatkotutkimuksia ja toimenpiteitä. Lääkityksillä ja invasiivisilla toimenpiteillä on myös riskinsä ja haittavaikutuksensa.

Kansalaisen valinnanvapaus ja itsemääräämisoikeus ovat positiivisia asioita. Suomen Lääkäriliitto on ollut aktiivisesti ajamassa potilaalle lisää oikeuksia osallistua omaan hoitoonsa ja sen suunnitteluun. Potilaalla pitää olla oikeus valita hoitopaikkansa, hoitava lääkärinsä ja tarvittaessa saada myös toisen lääkärin mielipide ongelmastaan. Potilaan oikeuksien lisäämiselle on Suomessa vielä paljon tilaa. Tämän toivotaan parantavan hoidon saatavuutta ja laatua.

Konsumerismin rajoittaminen terveydenhuollossa on eettisesti perusteltua oikeudenmukaisuuden ja tarpeettomien tutkimusten ja hoitojen välttämisen vuoksi. Potilaalla ei voi olla oikeutta vaatia lääketieteellisesti perusteettomia hoitoja, eikä niitä pidä potilaalle antaa, vaikka hän maksaisi ne kokonaan itse. Useimmissa tutkimuksissa ja hoidoissa on riskejä (muun muassa vääristä positiivisista löydöksistä seuraavat lisätutkimukset ja huoli), ja niihin käytetyt resurssit (muun muassa lääkärin työaika) ovat aina jostakin pois.

LISÄTIETOJA
Toiviainen H. 2007. Konsumerismi, potilaiden ja kuluttajien aktiivinen toiminta sekä erityisesti lääkäreiden kokemukset ja näkemykset potilaista kuluttajina. Väitöskirja. Helsingin yliopisto. Lääketieteellinen tiedekunta. Tutkimuksia 160. Stakes, Helsinki.
Toiviainen H. Konsumerismi, potilaan voimaantuminen ja lääkärin työn muuttuminen. Duodecim 2011;127(8):777–83.
Launis V. Onko lääketieteen eettinen ilmasto muuttunut? Duodecim 2012;218(19):1944–5.