Laki ja oikeudellinen sääntely ovat keskeisiä keinoja ohjata yhteiskuntakehitystä. Oikeudellisen sääntelyn tarve lisääntyy koko ajan. Uudet lait ja asetukset sekä viranomaisohjeet kuvastavat yhteiskunnassa tapahtunutta kehitystä ja siitä johtuvaa sääntelyn tarvetta. Oikeudellistumisessa eli juridisoitumisessa on kyse myös eräänlaisesta luottamuksesta lain voimaan yhteiskunnan ongelmien ratkaisemisessa, mistä johtuen yhteiskunta pyrkii säätelemään toimintaa yhä tarkemmin. Tarkempi sääntely taas paljastaa piiloon jääneitä uusia tulkintaongelmia, joita lainsäätäjä ei vielä välttämättä ollut osannut ennakoida, ja näin syntyy tarve vielä yksityiskohtaisempaan säätelyyn.

Nykyaikaisessa yhteiskunnassa perusrakenteet ja pelisäännöt määritellään oikeudellisella sääntelyllä, eivätkä pelkät moraalisäännöt aina riitä. Lääkäriä ohjaavat lainsäädännön lisäksi eettiset säännöt, jotka ovat ammattikunnan itsesääntelyä. Tasapainoilua on sen välillä, milloin itsesääntely riittää ja milloin yhteiskunta puuttuu asiaan lainsäädännöllä. (Ks. Etiikka ja professio)

Luottamus lain voimaan on länsimaisessa yhteiskunnassa sangen perinteinen ajattelumalli, mutta nykyisin sen kanssa kilpailevat monet muutkin ajattelumallit. Esimerkiksi terveydenhuollon rahoitus- ja rakenneuudistukset ovat vaikeita toteuttaa, koska intressitahoja ja huomioonotettavia, jopa ristiriitaisia näkökohtia on monia. Jos kansalaisten ja potilaiden luottamus lainsäätäjään horjuu tai jopa puuttuu, heillä ei välttämättä ole uskoa uuteen potilaan eduksi kehitettävään lainsäädäntöönkään.

Monella alalla on suuntaus yhä yksityiskohtaisempaan sääntelyyn. Siihen on osin vaikuttanut 1990-luvun puolivälissä tehty perusoikeusuudistus, joka edellyttää ihmisen perusoikeuksiin puuttumisen täsmällistä ja tarkkarajaista sääntelyä lain tasolla. Lainsäädäntöä on vähitellen muutettu ja täydennetty tämän vaatimuksen mukaiseksi. Yksi lääkärin työn oikeudellistumiseen vaikuttava tekijä on työn luonne – puuttuminen ihmisen koskemattomuuteen. Sen vuoksi tarvitaan täsmällisiä ja yksityiskohtaisia säännöksiä.

Terveydenhuollon oikeudellistuminen on vaikuttanut siihen, että alan ammattihenkilöiden asemaa arvioidaan jatkuvasti ja jopa kyseenalaistetaan. Kansalaiset ovat aktiivisia ja hyvin perillä oikeuksistaan, mikä on osaltaan lisännyt kanteluita ja valituksia. (Ks. Lääkärien toiminnan valvonta) Lääkärin oma kliininen autonomia sekä toisaalta koko lääkäriammattikunnan eli profession autonomia kohtaa potilaan autonomian aivan uudentyyppisten haasteiden edessä.

Oikeudellistumisen lisääntyminen on aiheuttanut tilanteen, jossa lääkäriä sitovat vahvasti lakiin perustuvat ja koko ajan lisääntyvät velvoitteet, mutta jossa hän kohtaa myös normien epäselvyydet ja ristiriidat, jotka pitäisi osata tulkita ja ratkoa oikealla tavalla. Samalla hänen on osattava ottaa huomioon eettiset näkökohdat.

Lääkäri joutuu työssään ottamaan huomioon potilaan hoitoon liittyvien kliinisten säännösten ja lääkärin etiikan lisäksi myös muut hoitotapahtuman ulkopuoliset asiat ja tahot. Esimerkiksi ilmoitusvelvollisuutta tai -oikeutta laajentavia säännöksiä säädetään jatkuvasti lisää. Eettinen kysymys on, kenen hyvää tällä sääntelyllä edistetään. Ilmoitusvelvollisuudet tai -oikeudet perustuvat yleensä turvallisuusnäkökohtiin, ja lainsäätäjä joutuu niistä säätäessään punnitsemaan yksilön etua suhteessa yhteiskunnan tai muun väestön etuun. Lääkärin on puolestaan osattava erottaa, milloin hänellä on velvollisuus, milloin oikeus rikkoa potilassalaisuus. Lisäksi hän saattaa joutua arvioimaan tilannetta laajemmin, esimerkiksi potilaan ajokyvyn vaikutusta liikenneturvallisuuteen tai potilaan väkivaltaisuustaipumuksen vaikutusta lähipiiriin tai ulkopuolisiin tahoihin. (Ks. Salassapitovelvollisuus ja sen poikkeukset) 

Lääkärin pitää paitsi hallita voimassa oleva lainsäädäntö, myös osata arvioida ja tietyissä tilanteissa jopa tulkita säännösten merkitystä laajemmin. Hän voi joutua tekemään intressipunnintaa eri säännösten välillä. Tilannetta vaikeuttaa se, että lääkärin on informoitava potilasta riittävästi ja saatava hänet ymmärtämään sekä oma etunsa että toiminnan mahdolliset vaikutukset muihin tahoihin. Lähtökohtana on kuitenkin aina oltava potilaan paras ja potilas–lääkärisuhteen luottamuksellisuus.

Lääkärikoulutuksessa on ensiarvoisen tärkeää kiinnittää huomiota lääkärin työn oikeudellistumiseen liittyviin kysymyksiin ja antaa lääkäreille työkaluja niiden ratkaisemiseen.

LISÄTIETOJA
Wrede S, Olakivi A, Fischer N, Sigfrids A. Autonomia ja ammatillisuus käytännön lääkärien näkökulmasta. https://www.laakariliitto.fi/site/assets/files/5119/sll_autonomia_raportti_30012017.pdf
WMA Declaration on the Relation of Law and Ethics (2008) 2019. https://www.wma.net/policies-post/wma-council-resolution-on-the-relation-of-law-and-ethics/
WMA Declaration of Seoul on Professional Autonomy and Clinical Independence (2008) 2018. https://www.wma.net/policies-post/wma-declaration-of-seoul-on-professional-autonomy-and-clinical-independence/