LÄÄKÄRINTYÖN ERITYISPIIRTEITÄ

Lääkärin ammatissa korostuu merkittävä vastuu toisten ihmisten hengestä ja terveydestä. Lääkärin on oltava hyvä diagnostikko, taitava toimenpiteiden tekijä, empaattinen parantaja ja puolueeton asiantuntija.

Hyvä lääkäri nauttii potilaiden, heidän omaistensa ja yhteiskunnan luottamusta. Hän saa voimaa myönteisestä potilaspalautteesta ja osaa ottaa vastaan kriittisen palautteen. Työyhteisössä lääkärin on osattava sovittaa yhteen asemansa ja henkilökohtainen potilasvastuunsa, olla kriittinen mutta kollegiaalinen ja arvostaa työtovereidensa ja muiden ammattiryhmien työtä.

Lääkärin työkyky edellyttää paitsi riittävää fyysistä ja psyykkistä toimintakykyä, myös hyvää ammattitaitoa ja tervettä ammatillista itsetuntoa. Lääkäreillä on hyvin korkea kynnys ryhtyä sairastamaan ja asettua potilaan rooliin. Tämä heijastuu lääkärien vaihtelevassa suhtautumisessa omaan työkykyynsä. Lääkärin on usein vaikea tunnistaa oman suorituskykynsä rajoja, olla sairaanakaan poissa töistä tai myöntää olevansa toisen lääkärin avun tarpeessa.

ESIMIEHEN, TYÖYHTEISÖN JA KOLLEGAN VELVOLLISUUDET

Lääkärin työkykyongelmaan puuttuminen on tärkeää, ellei lääkäri itse siihen reagoi. Varhaisen puuttumisen malli tarkoittaa työnantajan mahdollisimman aikaista puuttumista työkyvyn menettämisen uhkiin ja varhaisiin oireisiin sekä niiden käsittelyä yhdessä asianomaisen lääkärin ja työterveyshuollon kanssa. Tuolloin työkyky voidaan kenties vielä palauttaa tai tarvittaessa mukauttaa työtä jäljellä olevaan työkykyyn sopivalla tavalla. 

Lääkäriliitolla on suositus hyvän työpaikan kriteereistä. Niiden mukaan lääkärille järjestetään työnohjausta hänen niin halutessaan, ja siinä voidaan käsitellä esiin tulleita ongelmakysymyksiä, esimerkiksi eettisiä ristiriitatilanteita. Työnohjauksella voidaan tukea työssä jaksamista ja välttää vakavampien työkykyongelmien syntymistä. Myös ammatillisen kuntoutuksen keinot tulevat kyseeseen. Työkyvyttömyyden kustannusten ja potilasturvallisuuden vuoksi ongelmiin puuttuminen ja eri keinojen käyttö on sekä yksilön, työnantajan että yhteiskunnan etujen mukaista.

Jos työkyky on merkittävästi ja pysyvästi heikentynyt, on työkyvyttömyyseläke parempi vaihtoehto kuin potilasturvallisuuden vaarantaminen ja lääkärin maineen tuhoutuminen prosessia pitkittämällä.

Esimiehen on työnantajan edustajana otettava aktiivisesti puheeksi muutokset lääkärin työkyvyssä. Työsopimuslain (55/2001) mukaan työnantajalla on perustellusta syystä mahdollisuus velvoittaa lääkäri toimittamaan selvitys työkyvystään. Tuolloin työnantaja kustantaa selvityksen, joka käytännössä aloitetaan yleensä omassa työterveyshuollossa. Terveydenhuoltopalveluja valvova Valvira on oikeutettu perustellusta syystä velvoittamaan lääkäri työkykyselvitykseen. Tämä koskee myös yksityisiä ammatinharjoittajia.

Jos lääkäri huomaa, että kollegan työkyky on sairauden, päihteiden tai muiden syiden takia uhattuna tai potilasturvallisuus vaarantumassa, hänellä on Lääkäriliiton kollegiaalisuusohjeiden mukaan eettinen velvollisuus puuttua asiaan keskustelemalla asianomaisen kanssa ja tarjoamalla apua esimerkiksi hoidon järjestämiseen. Jollei tämä auta, asia on saatettava esimiehen tai Lääkäriliiton tietoon ja vakavassa tilanteessa tarvittaessa ilmoitettava myös Valviralle. Tämä on eettisesti perusteltua jo potilasturvallisuuden vuoksi.

Käytännössä asiaan puuttuminen voi olla vaikeaa yksityisyyden suojaan tai työyhteisön toimintaan liittyvien seikkojen takia. Asian ottaminen puheeksi voi lykkääntyä myös sen arkaluonteisuuden vuoksi, jolloin kollegan vaikeudet jäävät asianmukaisesti toteamatta ja hoitamatta. Huonoimmassa tapauksessa ongelmat tulevat esille vasta, kun omahoitoyritykset, itsetuhoisuus, pelot ja häpeä johtavat ammatillisen omanarvontunteen romahtamiseen, tai suhde potilaisiin ja työtovereihin on muuttunut epäammatilliseksi. Lähestymistapaa miettiessä on hyvä pohtia tapoja, joilla haluaisi vastaavan asian esitettävän itselleen.

LÄÄKÄRI POTILAANA

Lääkärin on vaikea asettua potilaan rooliin. Hän saattaa pelätä menettävänsä itsemääräämisoikeutensa tai terveystietojensa vuotavan ulkopuolisille. Lääkärit koulutetaan kestämään vaikeitakin asioita, ja kynnys avun hakemiseen muilta lääkäreiltä on usein korkea. Toisaalta on muistettava, että lääkärillä on samanlainen oikeus tutkimuksiin ja hoitoon kuin kaikilla muillakin.

Terveydenhuollon organisaatioilla pitäisi olla menettelyohjeet lääkärien äkillisten sairauspoissaolojen varalta. Työkykyasioissa työterveyshuolto on luonteva ja toimiva paikka tarvittavien tutkimusten ja erikoisalojen yhteistyön koordinointiin.

Tilapäisten vaivojen hoitamista omatoimisesti tai kollegiaalisen konsultoinnin turvin voidaan pitää hyväksyttävänä, asiantuntemuksen mukanaan tuomana käytännöllisenä mahdollisuutena. (Ks. Potilasasiakirjat) Lääkärin on kuitenkin ymmärrettävä, että omien vaivojen hoitoon liittyy vakava riski siitä, että vaivojen syy jää tutkimatta eikä hän saa oikeaa hoitoa. Tutkimusten mukaan lääkkeiden kirjoittamista itselleen esiintyy myös vakavissa sairauksissa. Tämä on monella tavalla ongelmallista. Kroonisten sairauksien hoidon ja seurannan järjestämisessä lääkärin on hyvä hyödyntää työterveyshuoltoa tai muita terveyspalveluita, joissa hänellä on mahdollisuus omaan luottamukselliseen potilas–lääkärisuhteeseen. Tämä koskee myös PKV-lääkkeiden käyttöä.

Toisaalta lääkäripotilaan hoitamisen eettiset ongelmat syntyvät pitkälti siitä, että hänen saattaa olla vaikea saada neutraalia palvelua omalla paikkakunnallaan. Lääkärillä tulee olla oikeus ja hänen tulee uskaltaa olla ”tavallinen potilas” – vaihtaa ammattirooli potilaan rooliin ja siihen liittyviin oikeuksiin ja velvollisuuksiin. Mahdollisuuksia asialliseen hoitosuhteeseen voivat usein rajoittaa tuttavuus ja työtoveruus. Lääkärin ammatti on syytä ottaa hoitosuhteessa huomioon, ja lääkärin ollessa potilaana vastaanotolla asiasta on hyvä keskustella ääneen, ellei hyvä hoitosuhde muuten rakennu. Hoitosuhteen tulee olla ehdottoman luottamuksellinen.

LÄÄKÄRIEN TYÖTERVEYSHUOLTO

Virka- ja työsuhteissa olevat lääkärit kuuluvat työnantajan järjestämän lakisääteisen eli ennaltaehkäisevän työterveyshuollon piiriin. Lääkärin työhön saattaa liittyä altisteita, joiden perusteella hän tarvitsee lakisääteistä terveyden seurantaa. Tällaisia altisteita ovat esimerkiksi röntgensäteily, radioaktiiviset isotoopit, yötyö ja väkivallan uhka. Monet työnantajat kustantavat lakisääteisten palvelujen lisäksi myös sairauksien hoidon. Näistä palveluista on syytä tiedottaa lääkäreille jo perehdytyksen yhteydessä.

Itsenäisellä ammatinharjoittajalla on mahdollisuus tehdä työterveyshuoltopalvelujen tuottajan kanssa sopimus työterveyspalveluista. Kun yrittäjänä toimiva lääkäri joutuu pois työstään sairauden vuoksi, Kela maksaa YEL-vakuutuksen mukaan määräytyvän sairauspäivärahan yhden karenssipäivän jälkeen. Vakuutusyhtiöt tarjoavat yrittäjinä toimiville lääkäreille vastaanoton keskeytymisvakuutuksia. Etenkin päätoimisesti ammatinharjoittajana toimivan lääkärin on muistettava huolehtia myös omasta eläketurvastaan (YEL).

Työterveyshuollon tärkeä tehtävä on työterveyden ja työkyvyn tukeminen. Lääkärit käyttävät näitä palveluja varsin vähän. Lääkäreiden työkyvyn seuranta ja ennaltaehkäisevä terveydenhoito edellyttävät työterveyshuollolta aktiivisuutta ja erityistä asiantuntemusta. Myös työnantajilta ja toiminnasta vastaavilta lääkäreiltä odotetaan varhaista puuttumista mahdollisiin ongelmiin. Raskaana oleva lääkäri voi tarvita muutoksia työtehtäviin, ja tarvittaessa hänellä voi olla oikeus erityisäitiyspäivärahaan.

Lääkäriliiton suosituksessa lääkärien työterveyshuollon järjestämisestä todetaan, että työterveyshuollon palvelujen tuottajan tulee olla lääkärin toimintayksiköstä hallinnollisesti ja työyhteisöllisesti erillään siten, että se takaa palvelujen ammatillisen riippumattomuuden, toimivan hoitosuhteen ja tietosuojan sekä tietojärjestelmien että koko toiminnan suhteen. Luottamuksellisuuden on oltava ehdotonta. Esimies ei milloinkaan voi olla alaistensa työterveyslääkäri. Monessa tapauksessa lääkärien työterveyshuollon ulkoistaminen on järkevä vaihtoehto sekä lääkäreiden että työterveyshenkilöstön toiminnan kannalta.

LÄÄKÄRIEN KUNTOUTUSMAHDOLLISUUDET

Työkyvyn ja jaksamisen ollessa uhattuna lääkäri voi hyötyä kuntoutuksesta – ilman edeltäviä sairauslomiakin. Jaksamisen ongelmat on kuvattava sanallisesti Kelaa varten kuntoutuksen tarpeen osoittamiseksi. Kela, työeläkelaitokset, työnantajat, Valvira ja yksittäiset lääkärit ovat tehneet vuosia yhteistyötä lääkäreiden työkyvyn ja kuntoutusmahdollisuuksien selvittämiseksi. Ammattikunta- ja työyhteisökohtaisia kuntoremonttiviikkoja tai useassa eri vaiheessa toteutuvia työhyvinvointiohjelmia ideoidaan yhdessä työpaikkojen henkilöstöhallinnon kanssa.

Lääkinnällisiä kuntoutuksia ovat Kelan maksamat Kiila-kurssit. Osallistumiseen tarvitaan oma hakemus sekä työnantajan ja työterveyshuollon lausunnot. Tietoa kursseista on sekä Lääkäriliiton että Kelan verkkosivuilla. Jos työkyvyn menettämisen uhka on ilmeinen, lääkärillä saattaa olla oikeus myös ammatilliseen kuntoutukseen. Lääkäreillä tätä kuntoutusta tukee yleensä eläkevakuuttaja (Keva tai yksityiset eläkeyhtiöt).

LUOTTAMUSLÄÄKÄRIVERKOSTO

Lääkärien kynnys hakea hoitoa terveysongelmiinsa on osoittautunut korkeaksi. Normaalin potilas–lääkärisuhteen luominen saattaa olla vaikeaa molemmille osapuolille. Hoitoon hakeutumisen helpottamiseksi Lääkäriliitto on perustanut luottamuslääkäriverkoston, johon kuuluvat lääkärit on koulutettu kohtaamaan lääkäripotilaita ja auttamaan heitä terveys- ja työkykyongelmien selvittelyssä. Luottamuslääkärien toimintaperiaatteista ja yhteystiedoista kerrotaan Lääkärilehdessä ja Lääkäriliiton verkkosivuilla. Käytännössä toiminta sisältää enintään kolme vastaanottokäyntiä luottamuslääkärin vastaanotolla.

LISÄTIETOJA
Hammaslääkärien työhyvinvointi -seurantatutkimus. https://www.hammaslaakariliitto.fi/sites/default/files/mediafiles/jasensivusto/tyoelama_ja_edunvalvonta/hyvatyopaikkaopas_2012_verkkoon.pdf
Hyvä työpaikka -opas. https://www.hammaslaakariliitto.fi/sites/default/files/mediafiles/jasensivusto/tyoelama_ja_edunvalvonta/hyvatyopaikkaopas_2012_verkkoon.pdf
Suomen Lääkäriliitto: Hyvän työpaikan kriteerit. https://www.laakariliitto.fi/laakarin-tietopankki/tyohyvinvointi/hyva-tyopaikka/
Suomen Lääkäriliitto: Lääkärin työhyvinvointi -raportti. https://www.laakariliitto.fi/site/assets/files/4841/tyohyvinvointityoryhman_tiivistelma.pdf