Julkaisut ovat keskeisiä esitettäessä uutta ja tärkeää lääketieteellistä tietoa. Uuden tiedon omaksuminen ja vanhan päivittäminen on välttämätöntä lääkärien ammattitaidon ylläpitämiselle ja jatkuvalle kehittymiselle. Siksi julkaisutyön on täytettävä eettiset vaatimukset.

Lääketieteellisten julkaisujen ja yksittäisten artikkelien on oltava tieteellisesti päteviä, objektiivisia ja rehellisiä. Tutkimustulokset on esitettävä siten, että lukijalla on mahdollisuus arvioida tutkimuksen toteutusta, siitä tehtyjen päätelmien oikeellisuutta ja tulosten todellista merkitystä. Tarvittaessa lukijalla tulee myös olla tilaisuus esittää poikkeava perusteltu näkemyksensä tutkimuksesta ja sen päätelmistä samalla julkaisufoorumilla.

Hyvä tutkimus on objektiivista ja ennakko-odotuksista tai -toivomuksista riippumatonta. Tutkimusartikkelin tiivistelmässä ja pohdinnassa ei saa liioitella tulosten merkitystä eikä tehdä sellaisia johtopäätöksiä, jotka eivät perustu tutkimuksen todellisiin tuloksiin. Kotimaisissa lääketieteellisissä lehdissä suurin osa julkaisuista koostuu katsausartikkeleista. Niissäkin on tärkeää esittää olemassa oleva tieto tasapainoisesti, kattavasti ja taloudellisista tai muista intresseistä riippumattomasti.

Tapausselostukset ovat yksi lääketieteellisten kirjoitusten alatyyppi, ja myös katsauksissa saatetaan esittää potilasesimerkkejä. Niissä potilaan anonymiteetti on turvattava poistamalla kaikki potilaan tunnistamisen mahdollistavat tiedot, mukaan lukien sellaiset tiedot, jotka eivät ole tapauksen lääketieteellisen sisällön ja merkityksen kannalta välttämättömiä. Mikäli vähäinenkin tunnistamisen mahdollisuus jää, on potilaalta pyydettävä lupa hänen kuviensa ja tietojensa käyttämiseen. Tapausselostuksia varten lupa on lähtökohtaisesti aina pyydettävä.

Lääketieteellisten artikkeleiden laadun takaamiseksi käytetään vertaisarviointia, jossa sitoutumattomat asiantuntijat ottavat kantaa julkaistavaksi tarjottuun kirjoitukseen. Ulkopuolisen asiantuntijan ei pidä arvioida käsikirjoitusta, jonka käsittelyssä hän ei tunne olevansa puolueeton ja riippumaton.

JULKAISEMISEEN LIITTYVÄT YLEISIMMÄT ONGELMAT

Lääketieteellisen julkaisemisen tavallisia ongelmia ovat tekstin plagioiminen, kaksoisjulkaiseminen ja viipalejulkaiseminen (salami publication), jossa tutkimuksen tulokset pilkotaan pieniin osiin, jotta yhdestä tutkimuksesta saataisiin tuotettua mahdollisimman monta julkaisua. Omaakaan tekstiä ei voi sellaisenaan julkaista muualla, jos on luovuttanut sen tekijänoikeudet aiemmalle julkaisutaholle. Melko yleisiä ovat myös kirjoittajuuteen liittyvät ristiriidat.

Aiemmin julkaistuihin kirjoituksiin on viitattava hyvän tavan mukaisesti. Siteerauksen on oltava apuna joko perustelemassa omaa tieteellistä näkemystä tai tieteellisen kritiikin kohteena. Pääsääntö on, että toisen tekstiä lainataan vain siinä laajuudessa kuin se on tarpeen oman tekstin kehittämisessä. Suurelta osalta sitaateista koostuvaa tai yksipuolisesti lainauksia sisältävää tieteellistä kirjoitusta ei pidetä hyvän tavan mukaisena. Lainat on myös aina selkeästi erotettava kirjoittajan omasta tekstistä. Lainauksen laajuus suhteessa lähdetekstiin ja tekeillä olevaan omaan tekstiin ja se, missä tarkoituksessa tekstiä lainataan, ratkaisevat, onko kysymys lainaamisesta vai plagioinnista.

Saman tai suurelta osin samansisältöisen käsikirjoituksen yhtäaikainen tarjoaminen eri lehtiin ei tieteellisessä julkaisemisessa ole sallittua. Kaksoisjulkaiseminen tarkoittaa samojen tulosten tai aikaisemmin julkaistun kanssa hyvin samankaltaisen artikkelin julkaisemista kahteen tai useampaan kertaan eri lehdissä. Se on sallittua ainoastaan poikkeustapauksissa, esimerkiksi jos uudelleenjulkaisu on suunnattu eri lukijakunnalle kuin alkuperäinen. Tämän perusteella alun perin kansainvälisessä lehdessä julkaistut, kansallisesti merkittävän tutkimuksen tulokset voidaan julkaista myös kotimaisessa lehdessä. Tähän tarvitaan kummankin lehden lupa, ja uudelleenjulkaisun yhteydessä on selkeästi ilmaistava, missä artikkeli on aikaisemmin julkaistu.

Usein artikkeleissa on useampia kuin yksi kirjoittaja. Kirjoittajien järjestyksen päättävät kirjoittajat yhdessä. Kuka tahansa tutkimustyöhön ja raportointiin osallistunut henkilö ei kuitenkaan täytä kirjoittajalle asetettavia kriteereitä. Niistä laajimmin hyväksytyt ovat ICMJE:n (International Committee of Medical Journal Editors) laatimat kriteerit:

1. Kirjoittajan pitää osallistua merkittävällä panoksella tutkimuksen alkuun saattamiseen ja suunnitteluun, aineiston keräämiseen tai aineiston analysoimiseen ja tulosten tulkintaan;
2. Kirjoittajan tulee osallistua julkaisun kirjoittamisprosessiin;
3. Kirjoittajan tulee hyväksyä lopullinen, julkaistava käsikirjoitusversio;
4. Kirjoittajan tulee sitoutua ottamaan vastuu artikkelin kokonaisuudesta ja olla tietoinen siitä, kuka kirjoittaja teki minkäkin osan tutkimuksesta.

Myös Tutkimuseettinen neuvottelukunta on julkaissut suosituksensa kirjoittajuuden määrittelemiseksi. Julkaisumenettelystä ja kirjoittajuuksista kannattaa sopia jo tutkimuksen suunnitteluvaiheessa.

Tutkimusryhmän johtajuus tai esimiesasema ilman merkittävää työpanosta ei ole riittävä syy tulla mainituksi kirjoittajana. Myöskään haamukirjoittajat eivät kuulu eettiseen julkaisemiseen. Tällä tarkoitetaan sitä, että kirjoittamiseen osallistunutta henkilöä, esimerkiksi tutkimuksen rahoittajatahon tutkijoille toisinaan tarjoamaa ammattikirjoittajaa, ei mainita. Jos tällaista apua on saatu mutta ammattikirjoittaja ei ole osallistunut muuhun kuin kirjoittamiseen, tämä tulee ilmaista esimerkiksi artikkelin lopun kiitososiossa.

Peitekirjoittaja (guest author) on yleensä maineikas asiantuntija, jota pyydetään antamaan nimensä haamukirjoittajan kirjoittaman käsikirjoituksen tekijäluetteloon, jotta käsikirjoitus saataisiin varmemmin julkaistuksi. Joskus kirjoittajuutta saatetaan käyttää vaihdannan välineenä, jolla maksetaan esimerkiksi potilastiedoista, laboratoriopalveluista tai muista palveluksista ja vastapalveluksista. Myös nämä menettelyt ovat tekijyyden väärinkäytöksiä.

TUTKIMUSTEN REKISTERÖINTI

On tärkeää, että tutkimustulokset julkaistaan riippumatta siitä, ovatko ne toivotun mukaisia. Kansainvälisessä lääketieteellisessä julkaisemisessa on ollut vinoutumaa, sillä kaikkia tutkimuksia ei julkaista. Julkisuuteen päätyvät helpommin ne tutkimukset, joissa uusi hoito osoitetaan paremmaksi kuin vertailuhoito. Myös rahoittajatahon on havaittu vaikuttavan siihen, miten helposti tutkimustulokset julkaistaan. Tutkimukset, joissa uusien hoitojen tulokset eivät poikkea aiemmista, jäävät helpommin raportoimatta. Kun hoitokäytännöt perustuvat julkaistun tiedon keräämiseen, valikoituminen vääristää hoitosuosituksia.

Tämän estämiseksi ja läpinäkyvyyden lisäämiseksi tutkimuksilta vaaditaan julkista rekisteröitymistä projektien käynnistysvaiheessa. Useat lääketieteelliset lehdet edellyttävät rekisteröimistä, jotta tutkimuskäsikirjoitus otettaisiin edes arvioitavaksi. Suuria rekistereitä ovat WHO:n ja ICMJE:n suosittelema ISRCTN-rekisteri (www.isrctn.com) ja yhdysvaltalainen ClinicalTrials.gov (www.clinicaltrials.gov).

On myös hyvä muistaa, että monet lääketieteellisiin tutkimuksiin osallistuvat henkilöt arvelevat osallistumisellaan hyödyttävänsä sairaita ihmisiä ja yhteiskuntaa. Jos tulokset sitten jätetään julkaisematta, tutkijat pettävät tutkittavien henkilöiden luottamuksen ja tutkittavat voivat kokea altistuneensa tutkimushoitojen mahdollisille haitoille turhaan.

SIDONNAISUUKSIEN ILMOITTAMINEN

Julkaistuilla artikkeleilla on usein vaikutusta hoitokäytäntöihin ja siten suurta taloudellista merkitystä. Useimmat lääketieteelliset lehdet vaativat, että kirjoittajat ilmoittavat sidonnaisuutensa käsikirjoitusta tarjotessaan. Sidonnaisuudet julkaistaan artikkelin yhteydessä, jotta lukijoilla on mahdollisuus arvioida artikkelin sisältöön mahdollisesti vaikuttavia seikkoja. Läpinäkyvyyden lisääminen on erityisen tärkeää nykyisin, sillä suuri osa kliinisestä tutkimuksesta on teollisuuden rahoittamaa.

Kirjoittajilta edellytetään, että he ilmoittavat tutkimuksen rahoittajat ja myös muut taloudelliset yhteytensä toimijoihin, joiden voidaan ajatella olevan kiinnostuneita käsikirjoituksen käsittelemästä asiasta. Jos jonkin yhteyden aiheellisuus askarruttaa, pyydetään mieluummin ilmoittamaan kuin jättämään ilmoittamatta. Aina sidonnaisuudet eivät liity rahaan, vaan ne voivat liittyä myös henkilökohtaisiin suhteisiin, akateemiseen kilpailuun tai olla aatteellisia tai tutkijan perheenjäsenten yhteyksiä tai työsuhteita.

LISÄTIETOJA
ALLEA. The European code of conduct for research integrity. ALLEA 2017. https://allea.org/code-of-conduct/
COPE. Journals’ Best Practices for ensuring consent for publishing medical case reports: guidance from COPE. https://publicationethics.org/node/30816 (laadittu 12/2016)
EQUATOR Network. https://www.equator-network.org
ICMJE. Defining the role of authors and contributors. http://www.icmje.org/recommendations/browse/roles-and-responsibilities/defining-the-role-of-authors-and-contributors.html
ICMJE. Disclosure of financial and non-financial relationships and activities, and conflicts of interest. http://www.icmje.org/recommendations/browse/roles-and-responsibilities/author-responsibilities--conflicts-of-interest.html
ICMJE. Recommendations for the conduct, reporting, editing, and publication of scholarly work in medical journals. http://www.icmje.org/recommendations/ (päivitetty 12/2019).
Louhiala P, Saloheimo P, Launis V. Kuka on kirjoittaja? Duodecim 2014;130:198–9.
Saloheimo P. Tutkimustulosten julkaisemisen etiikkaa. Kirjassa: Keränen T, Pasternack A, toim. Kliinisen tutkimuksen etiikka. Duodecim 2015:143–8.
Saloheimo P. Kenelle kunnia kuuluu? Suomen Lääkärilehti 2017;72:96.
Saloheimo P. Sidonnaisuudet, seuraava askel. Suomen Lääkärilehti 2017;72:2279.
Saloheimo P. Viritettyä viestintää. Suomen Lääkärilehti 2019;74:357.
Saloheimo P. Sitä saat mitä mittaat. Suomen Lääkärilehti 2020;75:1653. 
Tieteellisten julkaisujen tekijyydestä sopiminen. Tutkimuseettisen neuvottelukunnan julkaisuja 6/2019. https://www.tenk.fi/sites/tenk.fi/files/TENK_suositus_tekijyys.pdf