Elämän kunnioittaminen ja suojeleminen ovat lääkärin etiikan perusarvoja samoin kuin ihmisarvon kunnioittaminen, vahingoittamisen välttäminen ja kärsimyksen lievittäminen. Nämä on mainittu hieman eri sanoin lääkärin etiikan keskeisissä asiakirjoissa, kuten lääkärinvalassa, Lääkäriliiton eettisissä ohjeissa ja Maailman lääkäriliiton Geneven julistuksessa. Lääkärin velvollisuudesta kunnioittaa ihmisarvoa tai lievittää kärsimystä ei seuraa, että lääkärillä olisi velvollisuus auttaa ihmistä kuolemaan tai aktiivisesti lopettaa potilaan elämä. Jo alkuperäinen Hippokrateen vala aikanaan erotti lääkäriprofession niistä toimijoista, joiden tarkoituksena saattoi olla elämän lopettaminen lääkkeellisin keinoin.

MÄÄRITELMÄT

Eutanasiakeskustelua vaikeuttaa se, että aiheeseen liittyviä termejä käytetään varsin eri tavoin. Alun perin eutanasialla (eu thanatos, hyvä kuolema) on tarkoitettu kuolemaa, johon ei liity kärsimyksiä.

Nykyään eutanasia tarkoittaa potilaan vapaaehtoisesta ja oikeustoimikelpoisesta pyynnöstä tapahtuvaa lääkärin tarkoituksellista potilaan elämän lopettamista lääkkeitä antamalla. Lääkäriavusteinen itsemurha tarkoittaa henkilön vapaaehtoisesta ja oikeustoimikelpoisesta pyynnöstä tapahtuvaa lääkärin tarkoituksellisesti antamaa apua henkilölle itsemurhan suorittamiseksi saattamalla henkilön käyttöön lääkkeitä, jotta tämä voi itse ottaa ne. Avustetussa itsemurhassa toinen henkilö antaa käytännön apua, mutta siinäkin varsinaisen kuolemaan johtavan teon tekee potilas itse.

Käsitettä ”passiivinen eutanasia” on käytetty viittaamaan hoidosta luopumiseen tai hoidon antamatta jättämiseen silloin, kun toivoa paranemisesta ei enää ole. Käsite on ristiriitainen eikä sitä pidä käyttää. Tarpeettomista ja vaikuttamattomista hoidoista pidättäytyminen ja niiden lopettaminen ovat osa hyvää hoitokäytäntöä. Potilaalla on oikeus kieltäytyä hoidosta (muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta), vaikka tuloksena olisi kuolema. Eutanasiassa toiminnan päämääränä ja teon tarkoituksena on potilaan kuolema. Tarpeettomien ja vaikuttamattomien hoitojen lopettamisessa ei ole päämääränä potilaan kuolema vaan hoidoista koituvan epämukavuuden ja kuoleman prosessin pitkittymisen välttäminen. Ajatuseroa kuvaa käsitepari kuoleman tuottaminen – kuoleman salliminen. Jälkimmäisestä voidaan käyttää myös käsitettä ”luonnollinen kuolema”.

Käytännön työssä lääkäri joutuu tilanteisiin, joissa hänen täytyy arvioida, mikä on hoitotoimien vaikutus potilaan elämän pituuteen. Saattohoitopäätökseen saattaa liittyä luopuminen hoidoista, joilla olisi vain elämää pitkittävä tarkoitus mutta ei potilaan tilaa tai ennustetta parantavaa vaikutusta. Tällainen elämää pitkittävä toimenpide on esimerkiksi nesteytys silloin, kun potilaalla ei enää ole janon tunnetta eikä hän halua tai jaksa juoda. Tällaiset päätökset eivät ole eutanasian toteuttamista. Palliatiivisessa hoidossa lääkkeellä voi olla niin sanottu kaksoisvaikutus, eli se sekä lievittää kipua että saattaa lyhentää elämää. Pelko mahdollisista sivuvaikutuksista ei kuitenkaan saa estää saattohoitovaiheessa olevan potilaan tehokasta ja riittävää kivunhoitoa. Potilaan tarvitsemia hoidollisia lääkeannoksia käytettäessä ei ole kyse eutanasiasta, vaikka elämä jossakin määrin lyhenisi. Palliatiivinen sedaatio (potilaan tajunnantason laskeminen lääkkeillä tilanteessa, jossa kipuja tai muita vaikeita oireita ei muuten saada hallintaan ilman tavoitetta lyhentää elämää) on Käypä hoito -suosituksen mukainen hoitomahdollisuus elämän loppuvaiheessa. (Ks. Saattohoito)

Kuolinapu (assisted death) on terminä ongelmallinen eikä sen sisältö ole yksiselitteinen. Sillä tarkoitetaan yleensä eutanasiaa ja usein myös lääkäriavusteista itsemurhaa. Termin voi ymmärtää myös lääketieteellisen hoidon antamisena kuoleman prosessissa, jolloin kyseessä on palliatiivinen (oireenmukainen) hoito eikä kuoleman tuottaminen eli eutanasia. Asianmukaisinta on käyttää täsmällisiä termejä.

LAINSÄÄDÄNTÖÄ JA KANNANOTTOJA

Suomessa laki potilaan asemasta ja oikeuksista (785/1992) antaa potilaalle oikeuden kieltäytyä hänelle suunnitelluista tai jo aloitetuista hoidoista. Laki ei anna potilaalle mahdollisuutta vaatia tiettyä hoitoa tai tutkimusta. Potilas ei voi siten vaatimuksestaan saada eutanasiaa. Eutanasia kuuluu Suomen rikoslain mukaan rangaistaviin tekoihin tappo- tai surma -nimisenä rikoksena. Terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetun lain (559/1994) 15 § kuvaa ammattieettiset velvollisuudet. Lääkärin tehtävänä on terveyden ylläpitäminen ja edistäminen, sairauksien ehkäiseminen sekä sairaiden parantaminen ja heidän kärsimystensä lievittäminen. Lääkärin etiikan perusperiaatteiden mukaan lääkärin tulee tehdä hyvää ja välttää vahingoittamasta.

Itsemurhan avustaminen ei ole lähtökohtaisesti Suomessa rangaistavaa, koska sitä ei ole erikseen kriminalisoitu eikä itsemurha ole lainvastaista. Oikeuskäytäntöä ei ole tapauksista, jossa lääkäri olisi avustanut potilasta itsemurhassa. Siten ei ole varmaa vastausta kysymykseen, mitä seuraisi, jos lääkäri avustaisi itsemurhan tekemisessä. Koska terveydenhuollon ammattihenkilöllä on erityinen suojeluvelvoite hoitamiaan potilaita kohtaan, voidaan olettaa, että teko ei jäisi ilman oikeudellisia seuraamuksia.

Maailman lääkäriliitto (WMA) on monissa kannanotoissaan toistanut vahvan sitoumuksensa lääkärin etiikan periaatteisiin ja ihmiselämän kunnioittamiseen. Siksi WMA vastustaa eutanasiaa ja lääkäriavusteista itsemurhaa. Kenenkään lääkärin ei pidä pakosta joutua tekemään näitä toimenpiteitä eikä antamaan niihin lähetettä.

Oikeus elämään on ihmisoikeussopimuksissa ja Suomen perustuslaissa suojattu ihmisoikeus. Eutanasia merkitsee oleellista muutosta yhteiskunnan perusarvoihin. Se antaa yhteiskunnalle oikeuden kajota yksilön henkeen ja luo samalla velvoitteen tehdä se asianomaisen pyynnöstä. Näin keskeistä ihmisoikeutta rikkovan sopimuksen on katsottu olevan pätemätön, vaikka henkilö itse olisi sen sallinut. Itsemääräämisoikeuden on siis katsottu olevan tällaisessa tapauksessa toissijainen oikeus.

Euroopan ihmisoikeustuomioistuin (EIT) on todennut päätöksessään (Pretty v. United Kingdom, 2346/02), että EU:n perusoikeuksista ei voida johtaa ”oikeutta kuolemaan” eli yhteiskunnalla ei ole velvoitetta hyväksyä yksilön toivetta saada kuolla yhteiskunnan toteuttaman eutanasian keinoin. Vastaavasti EIT on todennut avustetusta itsemurhasta, että yhteiskunnalla ei ole velvoitetta avustaa sen toteuttamisessa (Haas v. Switzerland 31322/07).

Euroopan neuvoston parlamentaarinen yleiskokous on tuominnut eutanasian ja siihen luvan antavien hoitotahtojen oikeutuksen (Resolution 1859 (2012)). Yleiskokouksen suositus 1418 (1999) edellyttää sen tunnustamista, että kuolemansairaan potilaan toive kuolla ei koskaan aiheuta toiselle henkilölle laillista velvoitetta toteuttaa tätä toivetta eikä toive liioin anna juridista oikeutusta suorittaa sellaisia toimenpiteitä, jotka tarkoituksellisesti tuottavat kuoleman.

Suomessa kansalaisaloite (KAA 2/2017) eutanasian sallimisesta hylättiin eduskunnassa toukokuussa 2018. Samalla eduskunta edellytti, että valtioneuvosto asettaa laajapohjaisen asiantuntijatyöryhmän selvittämään elämän loppuvaiheen hyvää hoitoa, itsemääräämisoikeutta sekä saattohoitoa ja eutanasiaa koskevia sääntelytarpeita ja tarvittaessa antaa selvitystyön pohjalta eduskunnalle ehdotukset lainsäädännön muutoksiksi. Sosiaali- ja terveysministeriö asetti asiantuntijatyöryhmän, jonka määräaika päättyy kesäkuussa 2021.

MUIDEN MAIDEN KÄYTÄNTÖJÄ

Vuoden 2021 alussa eutanasia ja lääkäriavusteinen itsemurha eivät tietyin edellytyksin olleet rangaistavia Alankomaissa, Belgiassa ja Luxemburgissa eikä Kanadassa, Kolumbiassa sekä Australiassa Victorian ja Länsi-Australian osavaltioissa. Uuden-Seelannin kansanäänestyksessä hyväksytyn lääkäriavusteisen itsemurhan ja eutanasian laillistavan lain on tarkoitus tulla voimaan marraskuussa 2021. Espanjassa ja Portugalissa lakien hyväksyminen on viimeistelyvaiheessa. Eutanasiasta on käyty keskusteluja myös monissa muissa maissa, joissa laillistamiseen ei ole päädytty.   

Alankomaiden lainsäädännössä eutanasia ja avustettu itsemurha ovat kiellettyjä, mutta tiettyjen ehtojen vallitessa niistä jätetään rankaisematta. Tällöin edellytetään, että potilaan elämä on ”sietämätöntä kärsimystä” ilman toivoa parantumisesta. Sietämätöntä kärsimystä ei ole määritelty laissa. Alankomaiden lääkäriliitto on antanut tästä vuonna 2011 soveltamisohjeen, jossa se katsoo, että kärsimys voi muodostua moniulotteisesta kokonaisuudesta, jossa tulee olla ainakin yksi lääketieteellinen osatekijä. Psykososiaalinen ja eksistentiaalinen kärsimys luetaan lääketieteelliseksi syyksi, ja lääketieteellisiä syitä voivat olla myös muun muassa kuulo- ja näkö- sekä liikkumisvaikeudet, kaatumiset, vuoteenomaksi jääminen, heikkous ja ekshaustio. Lain mukaan eutanasian ehdoton edellytys on, että oikeustoimikelpoinen potilas sitä vapaaehtoisesti, toistuvasti ja selkeästi pyytää. Käytännössä prosessin lähtökohtana on se, millaisena henkilö itse kokee kärsimyksensä. Lääkärin on lisäksi todettava potilaan ennuste toivottomaksi ja pyydettävä myös toisen lääkärin mielipide. Perusteiksi käytettyjen syiden joukko on laajentunut Alankomaissa lainsäädännön voimassaolon aikana muun muassa siksi, että maan lääkäriliiton ohjeistus eutanasian käytöstä on laajentunut. Alankomaiden lääkäreillä ei ole velvollisuutta toteuttaa eutanasiaa tai lääkäriavusteista itsemurhaa, eikä hoitajilla ole velvollisuutta avustaa siinä.

Alankomaissa noin puolet ja Belgiassa noin kaksi kolmasosaa eutanasiapyynnöistä johtaa eutanasian toteuttamiseen. Eutanasiatapausten määrä on ollut merkittävässä kasvussa. Belgiassa eutanasia on sallittu myös lapsille, Alankomaissa ikärajana on 12 vuotta.

Vuonna 2017 lääkäriavusteisia itsemurhia oli Alankomaissa 3,8 prosenttia ilmoitettujen eutanasioiden ja lääkäriavusteisten itsemurhien yhteismäärästä. Avustetun itsemurhan ei ole katsottu vaikuttaneen vähentävästi muiden itsemurhien määrään.

Alankomaissa ja Belgiassa eutanasia pitää jälkikäteen ilmoittaa valvovalle viranomaiselle, joka arvioi toteutuksen lainmukaisuuden. Huomionarvoista on, että Alankomaissa noin neljännes toteutetuista eutanasioista jätetään ilmoittamatta eikä niiden lainmukaisuutta siten arvioida. Belgiassa vastaava luku on vieläkin suurempi. Jälkikäteen tapahtuva valvontamenettely on ongelmallinen lääkärin oikeusturvan kannalta, sillä lääkäri joutuu tekemään lähtökohtaisesti rikosoikeudellisesti rangaistavan teon ja epätietoisuuden vallassa odottamaan päätöstä, rangaistaanko häntä vai ei. Potilaan oikeusturvan ja potilasturvallisuuden kannalta tämä käytäntö on vielä ongelmallisempi. Ilman etukäteisvalvontaa potilaalla ei käytännössä ole oikeusturvaa ajatellen väärinkäyttötapauksia.

Lääkäriavusteinen itsemurha – mutta ei eutanasia – on vuoden 2021 alussa ollut sallittu Sveitsissä, Saksassa, Italiassa ja yhdeksässä osavaltiossa Yhdysvalloissa. Lääkäriavusteisen itsemurhan tunnetuimpia käytäntöjä on Oregonin osavaltion lainsäädäntö Yhdysvalloissa. Siinä lääkärin vastuulla on vastaava arviointiprosessi kuin eutanasian sallivissa maissa. Lisäksi lääkärin pitäisi todeta, että potilaan sairaus johtaa kuolemaan puolen vuoden kuluessa. Käytäntö on osoittanut, että tämä arviointi on altis virheille. Potilas saa reseptin kuolettavan lääkkeen hankkimiseksi ja käyttää sen missä ja milloin parhaaksi katsoo. Selvitysten mukaan kaikki potilaat eivät lääkettä hanki tai eivät sitä käytä.

Sveitsissä on kielletty avustettu itsemurha, jos sen motiivit ovat itsekkäät. Tätä on tulkittu niin, että avustaminen on sallittua, kun itsekkäitä motiiveja ei ole osoitettavissa. Itsemurha on mahdollista toteuttaa avustettuna voittoa tavoittelemattomilla yksityisillä klinikoilla sveitsiläisen lääkärin määräämillä lääkkeillä, kun klinikan asettamat ehdot täyttyvät. Yhteiskunta ei ole asettanut itsemurhassa avustamiselle lääketieteellisiä ehtoja muuten kuin yksittäisissä kantoneissa tai tuomioistuimen päätöksin, eikä toimintaa valvota säädellysti.

MIKSI EUTANASIAA JA LÄÄKÄRIAVUSTEISTA ITSEMURHAA KANNATETAAN?

Eutanasia saa merkittävää kannatusta monissa maissa tehdyissä väestökyselyissä, myös Suomessa. Suomessa tehtyjen kyselyjen perusteella myös osa terveydenhuollon ammattihenkilöistä kannattaa eutanasiaa. Kyselyissä ei kuitenkaan aina ole määritelty, mitä eutanasialla tarkoitetaan, tai on käytetty kuolinapu-termiä määrittelemättä sitä. Ihmiset ovat siten vastanneet oman mielikuvansa perusteella, ja se on saattanut poiketa eutanasian todellisesta sisällöstä. 

Tutkimuksissa on todettu, että eutanasian ja lääkäriavusteisen itsemurhan kannatuksen taustalla on pelko loppuvaiheen elämänhallinnan ja toimintakyvyn menettämisestä, pelko kivuista ja kärsimyksestä ja puutteellinen tieto elämän lopun hoitomahdollisuuksista sekä elämän arvottomuuden kokemus. Eutanasian on koettu olevan turvallinen ja helppo tapa kuolla. Näkemyksiin vaikuttaa myös kokemus läheisen ihmisen vaikeasta kuoleman prosessista.

Potilaan oma näkemys elämänsä laadusta on syytä erottaa läheisten tai terveydenhuollon ammattihenkilöiden näkemyksistä. Ne saattavat poiketa toisistaan merkittävästi, kuten lähes kommunikaatiokyvyttömiä ALS-potilaita koskevissa tutkimuksissa on todettu: potilaat itse näkivät elämänsä mielekkäänä tilanteessa, jossa muut eivät sitä enää sellaisena nähneet.

Kuolintoiveet liittyvät paljolti potilaiden persoonallisuuteen ja aiempiin elämänvaiheisiin ja -kokemuksiin. Merkittävä syy on myös kokemus, että on taakkana toisille. Voidaan kysyä, missä määrin ympäristön arvostukset heijastuvat näinä toiveina. Potilaan hyvä saattohoito ja tunne kuulumisesta johonkin näyttäisivät olevan kuolintoivetta vähentäviä tekijöitä. Saattohoitoyksiköissä on koettu, että useissa tapauksissa potilaan pelot ovat hälvenneet ja hän on luopunut kuoleman jouduttamisen toiveesta päästyään kokonaisvaltaiseen ihmisläheiseen saattohoitoon, jossa on otettu huomioon fyysiset ja henkiset tarpeet ja potilas on saanut kaipaamaansa tukea.

PUOLESTA JA VASTAAN

Psykologisten, maailmankatsomuksellisten ja tunneperäisten syiden lisäksi keskustelussa eutanasiasta ja lääkäriavusteisesta itsemurhasta ovat keskeisiä seuraavat argumentit:

• Ihmisen itsemääräämisoikeus suhteessa kuolemasta päättämiseen
• Kärsimyksen lievittäminen, ihmisarvon ja elämän kunnioittaminen
• Eutanasian ja lääkäriavusteisen itsemurhan kriteerien määrittely ja todellinen tarve
• Laillistamisen muut vaikutukset.

Oikeus päättää omista asioistaan on tärkeä oikeus, jonka vahvuutta testataan keskustelussa eutanasiasta ja lääkäriavusteisesta itsemurhasta. Valtioissa, jotka sallivat eutanasian, sen olennainen edellytys on potilaan oikeustoimikelpoisuus päätöksentekoon. Lisäksi on asetettu muita ehtoja, jotka liittyvät kuolemaan johtavaan vaikeaan sairauteen ja kohtuuttomaan kärsimykseen. Jos itsemääräämisoikeus katsotaan ratkaisevaksi periaatteeksi, ei eutanasialle tai lääkäriavusteiselle itsemurhalle ole perusteita asettaa muita rajoituksia kuin päätöksentekokyky.

Itsemääräämisoikeuden rajat tulevat kuitenkin vastaan viimeistään, kun kyse on muiden ihmisten oikeuksista ja velvollisuuksista. Kuolema ei ole pelkästään yksilön oma valinta eikä asia, vaan monin tavoin säädelty, laajasti yksilön ympäristöä, yhteiskuntaa ja syvällisiä kulttuurisia arvoja koskettava kysymys. Oikeus eutanasiaan sisältää aina jollekulle – käytännössä lääkäreille – velvollisuuden tuottaa kuolema. Eutanasia ei siten ole autonominen toimi. Voidaanko ihmisen vapautta päättää omasta kuolemastaan pitää niin vahvana oikeutena, että se asettaisi muille velvollisuuksia auttaa tässä?

Eutanasian salliminen merkitsee lääkärin työn luonteen oleellista muuttumista ja lääkärikunnan luopumista niistä elämän kunnioittamisen ja suojelemisen periaatteista, joille koko professio rakentuu. Eutanasia on haluttu lääkärikunnan vastuulle lääkärien ammatillisen osaamisen vuoksi. Se ei ole hoidollinen toimi eikä siten osa terveydenhuoltoa. Potilaan elämän lopun kärsimyksen lievittämiseen on keinoja, jotka toimivat oikein ja riittävällä tavalla käytettyinä hyvin. Tässä psyykkinen tuki on tärkeä osa hyvää saattohoitoa. (Ks. Saattohoito)

Julkisuudessa esitetään eutanasian ja lääkäriavusteisen itsemurhan laillistamisen tueksi vaikeita ihmiskohtaloita, jotka tekevät hyvin ymmärrettäviksi sekä potilaan että lääkärin toiveet eutanasiasta. Ihmisarvoisen elämän ylläpitäminen elämän loppuvaiheessa on tärkeä oikeus, joka ei ole aina toteutunut käytännössä. 

Eutanasian laillistamista vastustetaan sillä perusteella, että seuraukset voivat olla arvaamattomat. Jos yhteiskunta hyväksyy jäsentensä surmaamisen missään olosuhteissa, on riskinä, että vastaava kehitys jatkuu ja laajenee. Eutanasian tai lääkäriavusteisen itsemurhan hyväksyttävyydestä tai laillistamisesta puhuttaessa on välttämätöntä määritellä, minkälaisten tarkkojen kriteerien ja kenen arvojen mukaan riittävän kärsimyksen perusteella näihin tekoihin suostutaan. Määrittely vaikuttaa keskeisesti siihen, kuinka suurelle joukolle eutanasia tai lääkäriavusteinen itsemurha halutaan mahdollistaa. Vammaisjärjestöt ovat olleet huolissaan siitä, että kärsimyksestä tehdään elämän arvon ja elämän päättämisen oikeutuksen mittari.

Eutanasian tai lääkäriavusteisen itsemurhan hyväksyneistä maista yhdenkään lainsäädännössä ei ole määritelty, mitä eutanasian keskeisimpänä perusteena olevalla ”sietämättömällä kärsimyksellä” tarkoitetaan. Kärsimyksen kokeminen on hyvin subjektiivista, mikä vaikeuttaa sen arvioimista. Termi mahdollistaa erilaiset tulkinnat ja – yleisesti hyväksytyn määrittelyn puuttuessa – ns. kaltevan pinnan ilmiön toteutumisen. On juridisesti ongelmallista, että potilaan surmaamiseen olisi oikeutus, mutta teon tekemiselle ei olisi laissa tarkkoja kriteerejä.

Esimerkki tulkintaongelmista on kuoleman jouduttamisen toiveiden kytkeytyminen potilaan masennukseen. Toiveiden taustalla voi myös olla traumatisoivia kokemuksia, mielenterveyshäiriöitä tai mielenterveyteen vaikuttavia somaattisia sairauksia. Näiden erottaminen eutanasian ja lääkäriavusteisen itsemurhan oikeutukseksi esitetystä psyykkisestä kärsimyksestä ei ole yksiselitteistä eikä aina mahdollistakaan. On monin tavoin ongelmallista todentaa asian edellyttämällä luotettavuudella, että potilas on kompetentti tekemään tällaisen päätöksen.

Suomessa 1990-luvulla tehdyn perusoikeusuudistuksen yhteydessä on todettu, että perusoikeuksien rajoituksen – tässä yhteydessä siis elämän koskemattomuutta koskevan rajoituksen on oltava tarkkarajainen ja riittävän täsmällisesti määritelty. Rajoitus voi olla sallittu vain, jos tavoitetta ei voi saavuttaa perusoikeuteen vähemmän puuttuvin keinoin. Perusoikeuksia rajoitettaessa on huolehdittava riittävistä oikeusturvajärjestelyistä. Lainsäätäjällä on velvollisuus turvata perusoikeudet. Joidenkin maiden kokemukset osoittavat, että eutanasialainsäädäntöä näyttää olevan vaikea saada toteutetuksi niin, että se täyttäisi nämä ehdot eikä väärinkäytöksiä tapahtuisi.

Lääkäriliitto on useilla kyselyillä selvittänyt lääkärien näkemyksiä eutanasiaan ja lääkäriavusteiseen itsemurhaan. Suhtautuminen on parissa kymmenessä vuodessa muuttunut liberaalimmaksi, mutta vain vajaa neljäsosa voisi harkita toteuttavansa eutanasian. Asenteeseen vaikuttavat erikoisala ja työnkuva; kuolevia potilaita hoitavat lääkärit suhtautuvat eutanasiaan kielteisemmin. Saattohoitoa antavista lääkäreistä 17 prosenttia kannatti eutanasian sallivaa lakia ja 15 prosenttia lääkäriavusteisen itsemurhan sallivaa lakia vuonna 2017 tehdyssä kyselyssä. Syksyllä 2020 tehdyn kyselyn mukaan puolet työikäisistä lääkäreistä oli eutanasian laillistamisen kannalla, puolet laillistamista vastaan. Eutanasian kannatus ei ollut muuttunut edellisestä, kaikkien erikoisalojen lääkäreille vuonna 2013 tehdystä kyselystä. Mielipiteet lääkäriavusteista itsemurhaa kohtaan olivat muuttuneet sallivampaan suuntaan. 

Terveydenhuollon toiminta perustuu luottamukseen, että lääkäri kunnioittaa elämää. Eutanasia tuo ammattikuvaan sille vieraan ja perusarvojen kanssa ristiriitaisen tehtävän ja saattaa murentaa potilaiden luottamusta lääkärikuntaan ja terveydenhuoltoon. Eutanasian toteuttamisen on todettu aiheuttavan lääkäreille integriteettiongelmia ja henkistä stressiä, joten kyse on myös työsuojelullisista näkökohdista.

LÄÄKÄRILIITON NÄKEMYS

Suomen Lääkäriliitto vastustaa eutanasian laillistamista. Lääkäriliitto vastustaa myös sitä, että lääkärit ammattikuntana velvoitettaisiin tekemään toimenpiteitä, joiden ensisijaisena tarkoituksena on jouduttaa potilaan kuolemaa (lääkäriavusteinen itsemurha).

Monet edellä käsitellyt eutanasiakeskustelun kysymykset ja ongelmat ovat samoja lääkäriavusteisesta itsemurhasta puhuttaessa. Lääkäri toimii saman tarkoituksen toteuttamiseksi sekä eutanasiassa että lääkäriavusteisessa itsemurhassa: tavoitteena on tuottaa potilaan kuolema. Juridinen ero syntyy siitä, ottaako potilas lääkkeen itse vai antaako lääkäri ruiskeen tai suonensisäisen lääkityksen. Lääkärillä on kummassakin tapauksessa keskeinen rooli teon asianmukaisessa toteuttamisessa, joten hän on molemmissa eettisesti vastuussa. 

Eutanasiakeskustelu koskee monia ihmisenä olemisen ja lääkärinä toimimisen peruskysymyksiä ja -arvoja. Eutanasian salliva lainsäädäntö olisi periaatteellisesti merkittävä arvomuutos ja avaisi ennakoimattomia kehityskulkuja. Lääkäreiden tehtävänä on käyttää nykylääketieteen mahdollisuuksia kärsimyksen hoitoon, eikä hoitojärjestelmän puutteita pidä korjata eutanasian tai lääkäriavusteisen itsemurhan avulla.

LISÄTIETOJA
Boer TA. Dialectics of lead: fifty years of Dutch euthanasia and its lessons. International Journal of Environmental Studies 2018; 75:239-250. https://www.pthu.nl/Over-PThU/Organisatie/Medewerkers/t.a.boer/downloads/2018-boer-taylor-dialectics-of-lead.pdf
BMA. End-of-life care and physician-assisted dying (7.11.2018). https://www.bma.org.uk/collective-voice/policy-and-research/ethics/end-of-life-care
Eduskunta. Tietopaketti eutanasia-kansalaisaloitteesta 4.5.2018. https://www.eduskunta.fi/FI/tiedotteet/Sivut/tietopaketti-eutanasia-kansalaisaloitteesta.aspx
Eduskunta. KAA 2/2017 vp, Eutanasia-aloite hyvän kuoleman puolesta. Valiokuntien asiantuntijalausunnot. https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/KasittelytiedotValtiopaivaasia/Sivut/KAA_2+2017_asiantuntijalausunnot.aspx
Eutanasia? Kristillisen Lääkärilehden saattohoito- ja eutanasia-artikkeleita 2017. https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/JulkaisuMetatieto/Documents/EDK-2018-AK-174872.pdf
ETENEn kannanotto eutanasiaan. 26.9.2017. http://etene.fi/documents/1429646/4360417/KANNANOTTO_eutanasia_26.9.2017f.pdf/a23dcc78-3788-4140-b363-3a7b99527ad8
Euroopan ihmisoikeussopimus. http://www.finlex.fi/fi/sopimukset/sopsteksti/1999/19990063
Horn M, Kleiven DJH, Magelssen M (Red.). Dødshjelp i Norden? Etikk, klinikk og politikk. Cappelen Damm Akademisk. Oslo 2020. DOI https://doi.org/10.23865/noasp.96
Hänninen J. Eutanasia. Hyvä kuolema. Duodecim. Helsinki 2010.
Hänninen J (toim.). Elämän loppu vai kuoleman alku. Hoitopäätökset kuoleman lähestyessä. Duodecim. Helsinki 2006.
Hänninen J. Eutanasia. Duodecim 2011;127(8):793–9.
Hänninen J. Työnä kuolema. Duodecim. Helsinki 2020.
KAA 2/2017 vp StV 15.02.2018 Suomen Lääkäriliitto ry Asiantuntijalausunto. https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/JulkaisuMetatieto/Documents/EDK-2018-AK-170295.pdf
Leinonen P. Parempi kuolema. Suomen Lääkärilehti 2001;56:3801.
Louhiala P, Hänninen J. Eutanasia ja itsemääräämisoikeus. Duodecim 2006;122(17):2060–1.
Luthman M, Ekström A-B. Hotet mot värdigheten. En genomgång av konsekvenseran av läkarassisterat självmord, mer säskilt fokus på Oregonmodellen. Claphaminstitutet. Rapport 1:2017.  http://www.claphaminstitutet.se/wp-content/uploads/2017/03/1-2017-Läkass-självmord-pdf.pdf
Materstvedt LJ, Clark D, Ellershaw J ym. Eutanasia ja lääkäriavusteinen itsemurha: EAPC:n eettisten kysymysten työryhmän näkemys. Suomen Lääkärilehti 2005;60:4028–31.
Onwuteaka-Philipsen B, Brinkman-Stoppelenburg A, Penning C ym. Trends in end-of-life practices before and after the enactment of the euthanasia law in the Netherlands from 1990 to 2010: A repeated cross-sectional survey. The Lancet 2012;(380):908–15.
Physician Assisted Dying. BMA. https://www.bma.org.uk/media/2353/bma-physician-assisted-dying-info-pack-april-2020.pdf
Pöyhiä R, Tasmuth T, Reinikainen P (toim.). Lääkäri saattajana. Pohdintoja kärsimyksestä, kuolemasta ja eutanasiasta. Duodecim. Helsinki 2014.
Rahko E, Lehto J. Eutanasia. Duodecim 2018;134(10):1002–10. https://www.duodecimlehti.fi/lehti/2018/10/duo14328?keyword=eutanasia
Saarto T & al (toim). Eutanasia ja avustettu itsemurha. Teoksessa: Palliatiivinen hoito, s. 615–625. Duodecim. Helsinki 2015.
Suomen Lääkäriliitto. Tietoa eutanasiasta. https://www.laakariliitto.fi/laakariliitto/etiikka/tietoa-eutanasiasta/
Tholacov Y. End of Life Seminars. WMA Journal 2018;2:13-14. https://www.wma.net/wp-content/uploads/2018/09/WMJ_2_2018.pdf
Tompson A, Kuby S. The Legalization of Euthanasia and Assisted Suicide: An inevitable slippery slope. Vienna. ADF International, 2017. http://adfinternational.org/euthanasia-and-assisted-suicide
WMA Declaration on Euthanasia and Physician-Assisted Suicide 2019. https://www.wma.net/policies-post/declaration-on-euthanasia-and-physician-assisted-suicide/