RASKAUDEN EHKÄISY

Perhesuunnittelua koskevassa Maailman lääkäriliiton (WMA) suosituksessa todetaan, että vanhemmilla on oikeus vapaasti ja vastuullisesti päättää sekä lastensa lukumäärästä että syntymän ajoituksesta. Tämä periaate on maailmassa laajasti hyväksytty, ja se on eettisenä perustana suhtautumisessa raskauden ehkäisyyn.

Ehkäisymenetelmää valittaessa on huomioitava sekä raskauden että seksitautien ehkäisy. Keinovalikoimaan kuuluvat näin ollen ehkäisymenetelmän ja kondomin lisäksi myös järjen käyttö ja riskitilanteiden välttäminen. Raskauden ehkäisy on osa seksuaaliterveyspalveluja.

Ehkäisymenetelmät vaikuttavat eri tavoin. Hormonaalinen ehkäisy, myös jälkiehkäisy, vaikuttaa pääasiallisesti estämällä munasolun kypsymistä ja ovulaatiota sekä/tai siittiöiden pääsyä kohdunkaulan liman läpi. Kohdunsisäiset ehkäisymenetelmät voivat myös estää hedelmöittyneen munasolun kiinnittymisen kohtuun. Kaikki nämä menetelmät, hormonaalinen jälkiehkäisy mukaan lukien, estävät raskauden alkamista, joten ne eroavat raskauden keskeyttämisestä. 

Mitä laajempi ehkäisymenetelmien valikoima on ja mitä helpommin ne ovat saatavissa, sitä paremmin raskauden ehkäisy toteutuu ja keskeytysten määrä vähenee. Vastuullisen perhesuunnittelun perusedellytys on riittävä tieto ehkäisymenetelmistä sekä eri menetelmien terveysriskeistä ja -hyödyistä. Tämän tiedon antaminen ja potilaalle parhaiten sopivien menetelmien selvittäminen on lääkärin velvollisuus; ehkäisytarpeen harkinta ja menetelmän valinta ovat asiakkaan päätettävissä. Ehkäisyneuvontaa antavalla lääkärillä ja hoitajalla on oltava riittävä ymmärrys nuoruusikäisen kehityshaasteista ja seksuaalikehityksestä. Ehkäisymenetelmää valittaessa tulisi selvittää asiakkaan mahdollisuudet hankkia valmiste ja suosia sellaisia ehkäisykeinoja, jotka soveltuvat parhaiten asiakkaan arkeen ja taloudelliseen tilanteeseen. 

Myös teini-ikäisillä on oikeus ehkäisyä koskeviin luottamuksellisiin keskusteluihin ja palveluihin, ja tätä heidän oikeuttaan on syytä kunnioittaa. Jos alaikäinen potilas ikäänsä ja kehitystasoonsa nähden kykenee päättämään hoidostaan, hänellä on potilaslain mukaan oikeus kieltää terveydentilaansa ja hoitoansa koskevien tietojen antaminen huoltajalleen tai muulle lailliselle edustajalleen. (Ks. Potilaan juridiset oikeudet ja lääkärin velvollisuudet)

Hyvin nuoria tulisi rohkaista keskustelemaan asiasta vanhempiensa tai jonkun muun aikuisen kanssa, mutta tämä ei saa olla ehkäisyneuvonnan ja -palvelujen antamisen edellytys. Alle 13-vuotiaana aloitetussa seksuaalisessa kanssakäymisessä erityisesti täysi-ikäisen partnerin kanssa on taustalla usein hyväksikäyttöä ja painostusta. Näissä tilanteissa lääkärin on arvioitava lastensuojelun tarvetta ja tehtävä tarvittaessa lastensuojeluilmoitus. Keskusteluissa nuoren kanssa lääkärin on osoitettava olevansa luottamuksen arvoinen, jotta vaikeistakin asioista voidaan puhua. (Ks. Lapsi ja nuori potilaana)

Monissa kunnissa tarjotaan nuorille maksutonta ehkäisyä. Lääkäriliitto on katsonut, että maksuton ehkäisy tulisi ottaa käyttöön koko maassa alle 25-vuotiaille. Hallitusohjelmaan (2019) sisältyy valtakunnallinen kokeilu maksuttomasta ehkäisystä alle 25-vuotiaille. Tulosten perusteella päätetään kokeilun vakinaistamisesta vaalikauden lopulla.  

RASKAUDEN KESKEYTTÄMINEN

Raskauden keskeyttämisen tarvetta voidaan vähentää asianmukaisen ehkäisyn avulla. Maailmassa tehdään vuosittain arviolta 30–55 miljoonaa raskaudenkeskeytystä. Niistä yli puolet suoritetaan lääketieteellisesti turvattomissa oloissa, yhteiskunnissa, joissa raskauden keskeyttäminen ei lain mukaan ole sallittua. Raskaudenkeskeytyksiä tehdään kaikissa maissa ja kulttuureissa riippumatta siitä, onko se laillista vai ei. Laittomaan aborttiin kuolee vuosittain maailmassa kymmeniätuhansia naisia. Raskaudenkeskeytysten lukumäärä on vähäisin maissa, joissa seksuaalivalistus ja raskauden ehkäisypalvelut ovat helpoimmin saatavilla.

Yhteiskunnissa, joissa raskauden keskeyttäminen on luvallista, laki yleensä sallii keskeyttämisen tietyin edellytyksin säädöksissä määriteltyyn raskauden vaiheeseen saakka. Lääkäri arvioi lain raskauden keskeyttämiselle asettamat edellytykset, ja nainen itse päättää, haluaako hän raskautensa jatkuvan vai ei.

Suomen laki raskauden keskeyttämisestä (239/1970) on Euroopan tiukimpia. Monissa maissa ei enää vaadita mitään varsinaisia syitä esitettäväksi. Syksyllä 2020 kansalaisaloite raskauden keskeyttämistä koskevan lain uudistamiseksi sai vaadittavan määrän kannatusilmoituksia ja eteni eduskuntaan. Aloitteen mukaan raskauden keskeyttämiseksi tulisi riittää raskaana olevan oma tahto ja kahden lääkärin lausunnon vaatimisesta pitäisi luopua.  

Useimmiten Suomessa vedotaan lain 1 §:n 2 kohtaan ”Raskaus voidaan naisen pyynnöstä keskeyttää, kun hänen tai hänen perheensä elämänolot ja muut olosuhteet huomion ottaen lapsen synnyttäminen ja hoito olisi hänelle huomattava rasitus”. Vuonna 2018 tällä perusteella tehtiin 93 % raskaudenkeskeytyksistä. Hieman liian rajoittavasti on puhuttu ”sosiaalisista syistä”. Alaikäiseltä ei vaadita vanhempien tai huoltajan lupaa.

Suomessa laki sallii raskauden keskeyttämisen 12 ensimmäisen raskausviikon aikana ja Valviran luvalla sen jälkeenkin 20. raskausviikkoon asti. Jos raskaus keskeytetään sikiön sairauden takia, tarvitaan aina Valviran lupa. Näillä niin sanotuilla sikiöindikaatioilla on mahdollista suorittaa keskeytys vielä 24. raskausviikon loppuun mennessä, jos sikiöllä on luotettavalla tutkimuksella todettu vaikea kehityshäiriö.

Suomessa suurin osa raskaudenkeskeytyksistä tehdään ennen kahdettatoista raskausviikkoa (93 % vuonna 2018). Niin sanottuja myöhäisiä keskeytyksiä tehdään vähän, vain noin yksi prosentti tehtiin raskauden keston ollessa 20–24 raskausviikkoa. Raskaudenkeskeytysten määrä on vähentynyt. Vuonna 2018 niitä tehtiin 8602, mikä oli pienin määrä raskauden keskeyttämisestä annetun lain voimaantulon jälkeen. Nykyisin Suomessa tehdään suurin osa keskeytyksistä lääkkeellisesti, 97,4 % vuonna 2018. Etiikan tai oikeuden näkökulmasta lääkkeellinen tai kirurginen keskeytys eivät eroa toisistaan.

Jokaisen raskaudenkeskeytystä hakevan naisen tulisi saada asiallista, tukea antavaa neuvontaa, jossa otetaan huomioon hänen elämäntilanteensa ja -olosuhteet. Tällainen neuvonta ei syyllistä keskeytyksen hakijaa, ja se jättää ratkaisun raskauden keskeyttämisestä hakijan itsensä tehtäväksi. Ratkaisu voi olla naiselle vaikea ja sillä voi olla pitkäkestoisia vaikutuksia, minkä vuoksi naisella tulisi aina olla mahdollisuus saada keskusteluapua aborttikokemuksen työstämiseen. Merkittävät psyykkiset seuraukset ovat raskaudenkeskeytyksen jälkeen harvinaisia. Joka tapauksessa on tärkeää, että keskeytykseen päätynyttä naista hoidetaan empaattisesti ja tarvittaessa tarjotaan mahdollisuutta psyykkiseen tukeen.

Ehkäisyneuvonta on pakollinen osa raskaudenkeskeytystoimintaa. Erityisesti on otettava huomioon pitkävaikutteiset ehkäisymenetelmät, kuten kapseli ja kierukka, jos raskauden alkamisen taustalla on ollut vaikeus toteuttaa luotettavaa ehkäisyä esimerkiksi kondomin tai ehkäisypillereiden avulla.

Lääkärin käsitellessä ehkäisyä tai raskauden keskeyttämistä koskevia kysymyksiä asiaan vaikuttavat myös hänen omat eettiset periaatteensa. Hän saattaa nähdä ristiriitaa raskauden keskeyttämisen ja elämän kunnioittamisen periaatteen välillä. Lääkärillä on oikeus toimia vakaumuksensa mukaisesti, mutta tämä ei kuitenkaan saa vaarantaa potilaan oikeutta saada tarvitsemaansa hoitoa, ehkäisyä tai raskauden keskeytystä.

Raskaudenkeskeytys tehdään Suomessa Valviran tähän tarkoitukseen hyväksymissä keskeyttämissairaaloissa. Julkisessa terveydenhuollossa raskaudenkeskeytys kuuluu lääkärien virkavelvollisuuksiin. Lääkärin olisi hyvä ottaa tämä huomioon erikoisalan valinnassa ja työhön hakeutuessaan. Myös perusterveydenhuollossa lääkäri voi joutua ottamaan kantaa keskeytyksiin. Lääkäriliitto on antanut omantunnonvapauden soveltamisesta suosituksen, jonka mukaan lääkärin tulee kertoa esimiehelleen ja lähimmille kollegoilleen aikomuksestaan käyttää omantunnonvapautta tietyissä toimenpiteissä. Tarvittaessa asiasta on informoitava myös muuta henkilöstöä ja potilaita, mikäli sillä on merkitystä, kenen lääkärin vastaanotolle potilas hakeutuu. Jos lääkärin vakaumus ei salli sitä, että hän osallistuu millään tavalla raskaudenkeskeytyksen järjestämiseen, asia tulee hoitaa työnjohdollisin ja kollegiaalisin keinoin. (Ks. Professionalismi ja kollegiaalisuus)

LISÄTIETOJA
Itu – apua yllätysraskaustilanteissa: http://ituprojekti.net/fi/
Kivijärvi A. Raskauden ehkäisy: aloitus, menetelmän valinta ja seuranta. Duodecim 2015; 131 (6) :547-9.
Niinimäki M, Heikinheimo O. Raskaudenkeskeytys. Kirjassa: Tapanainen J, Heikinheimo O, Mäkikallio K (toim.). Naistentaudit ja synnytykset. Kustannus Oy Duodecim 2019, s. 136-141.
Saloranta E, Heikinheimo O: Miten valitsen yhdistelmäehkäisyn. Suomen Lääkärilehti 2018;73:1871-74.
Suomen Lääkäriliiton suositus lääkärin omantunnonvapauden soveltamisesta opiskelussa ja työpaikoilla: https://www.laakariliitto.fi/laakarin-tietopankki/kuinka-toimin-laakarina/omantunnonvapauden-soveltaminen/ 
www.valvira.fi/luvat/raskauden_keskeyttaminen
OmaTahto 2020 -kansalaisaloite: https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/7233